Olen kohta lukenut kaikki Neiti Etsivät!

Haaveilin lapsena, että lukisin kaikki Neiti Etsivä kirjat. Tavoitteenani on tämän vuoden aikana saattaa haave päätökseen. Olen tähän mennessä lukenut 91/105 Neiti Etsivää. Lapsuuden ajan kirjojen lukeminen on kiehtovaa!

Neiti Etsivä ja turkisvarkaat kertoo rouva ja herra Channingista, jotka kaupittelevat naisihmisille halvalla turkiksia ja osakkeita. Drewin perheen taloudenhoitaja Hanna sortuu myös ostopuuhiin. Paula saa selville, että turkikset ovat varastettuja ja osakkeet tekaistuja. Paula, Bess ja George jahtaavat rikollisia ympäri lähiseutua. Ylimääräisiä ongelmia aiheuttaa se, että rouva Channing esiintyy Paulan nimellä varkauksia tehdessään.

"Paula otti takkinsa rintataskusta lompakon. Hän avasi sen ja näytti äkkiä ällistyvän. Ajokortti ja kaikki muut henkilöllisyystodistukset olivat poissa!" (s.17)

Kiinnitin huomioni siihen, kuinka Paula ja hänen ystävättärensä esitellään lukijalle. Paula kuvataan täydelliseksi. Hän muistelee tällä kertaa hiihtolomaa, jonka aikana oppi niin taitavaksi, että voitti vasta-alkajien pujottelukilpailun naistensarjan. Paula on selvästi hyvin kilpailuhenkinen. Hänelle ei kelpaa mikään muu kuin voitto. Hän osaa kuitenkin vaatimattomammin luistella ja mäkihypätä. George kuvataan urheilulliseksi. Perheen taloudenhoitaja toteaa Paulalle, että hän ei ikinä totu siihen, että tytöllä on pojan nimi. Bess kuvataan persoksi herkuille. Hän kertoo Paulan luokse tullessaan, että hän on mieluiten sisällä, ja ehdottaa karkkien tekemistä. Lukijalle todetaan, että Bess syö mielellään makeisia eikä paljon välitä painostaan. Kirjan sivuilla esiintyvät myös herra Drew, Togo-koira ja New Yorkissa asuva Eloise-täti, joka työskentelee opettajattarena. Myös Ned, Burt ja Dave pääsevät osallisiksi seikkailuun.

"Bess näytti huolestuvan. - Entä jos pojat eivät pääsekään tulemaan? Siellä pohjoisessa ei ole turvallista ilman miehiä. Niillä seuduilla on karhuja ihan vilisemällä!" (s.96)

Tarina on erittäin nopeatempoinen. Hyvä kun Paula jaksaa pysyä aloillaan edes kahden virkkeen verran. Hän matkustelee miltei päättömästi sinne ja tänne. Mihinkään ei pysähdytä pitkäksi aikaa. Ainakaan lukija ei saa nauttia pysähdyksistä kovin kauan, sillä yhtäkkiä onkin seuraava päivä tai seuraava matka tai seuraava vieras tulossa kylään. Yhtäkkiä Paula juoksee roistojen perässä, mutta yhtäkkiä hän onkin tanssimassa päivällisten jälkeen. Hän puuhastelee sitä ja tätä ja vähän kolmatta. Ei ole ihme, että hän kaatuu väsyneenä sänkyyn. Tarina on siinä mielessä hämmentävä, että se nojaa sattumuksille. Paula saa vihjeitä ja kohtaa ratkaisuja ihan umpimähkään. Tarina on kaiken kaikkiaan sekava.

"Äkkiä hän kumartui ottamaan jotain sängyn alta. Se oli pieni, musta nimilappu, jollaisia kaupat kiinnittivät myytäviin tavaroihin. Lapussa oli teksti: Madonvillen tutkisliike.

-Tässä on johtolanka! Paula ajatteli mielissään." (s.37)

Kirjassa syödään paljon lihaa. Siinä ollaan myönteisiä turkistarhaukselle ja metsästykselle. Paulan tapaama eränkävijä John Horn selviytyy tilanteesta kuin tilanteesta lumisilla korpimailla. Keinoista annetaan kiitosta 'intiaaneille'. Neiti Etsivissä on erikoista se, että kirjat yrittävät tavallaan sivistää lukijoita jostain tietystä aiheesta, ylistää Yhdysvaltojen moninaisuutta ja kannustaa olemaan yhtä etevä kuin Paula. Kirjojen loppu on aina samanlainen, sillä roistot aina tunnustavat rikoksensa. Paulasta myös yritetään lähes aina 'päästä lopullisesti eroon'.

Neiti Etsivä ja kolmastoista helmi johdattaa Paulan ja hänen isänsä Carson Campbell Drewin matkalle Japaniin. Jalokivikauppias Mr.Moto ilmoittaa lakimiehelle varkaudesta, minkä jälkeen hän itsekin katoaa. Isä ja tytär tutkivat johtolankoja ja tutustuvat samalla helmiin, jalokiviin ja japanilaiseen kulttuuriin.

"Mr. Moto ei halunnut kääntyä poliisin puoleen siitä syystä, että pelkäsi varkauden voivan aiheuttaa kansainvälisiä selkkauksia." (s.6)

Tämän kirjan roistot ovat samantyyppisiä kuin miltei kaikki muutkin Neiti Etsivä kirjojen roistot. He lähettävät Paulalle viestejä, uhkailevat puhelimitse, yrittävät seurata häntä ja pyrkivät satuttamaan tai jopa surmaamaan hänet. He eivät osaa näytellä viatonta, vaan puhuvat epäilyttävästi tai lähtevät juoksemaan karkuun. Heillä on löysät taskut täynnä vihjeitä, jotka tippuvat maahan heidän jälkeensä. Rikoksen selvittäminen on tyypillisen nopeatahtista ja epäloogista. Paula ryntäilee paikasta toiseen, saa hyvin vähän selville, kohtaa sattumia ja keskittyy varakkaan yhdysvaltalaisen elämäntyyliin pitäen huolta kalliiden ostosten tekemisestä ja lounailla istumisesta. Hän myös pukeutuu kerran perinteiseen japanilaiseen asuun ollakseen valeasussa. Kirjan maailma on vanhanaikainen ja yksinkertaistettu. Siellä tilataan kaukopuheluita, tutkitaan puhelinluetteloita ja mennään paikan päälle. Tavarat ovat harvinaisia ja ainutlaatuisia.

"Talon emäntä kertoi olleensa aikoinaan tanssijattarena ja tietävänsä kaiken kasvojen meikkaamisesta. - Olen aivan vakuuttunut siitä, että saan muutetuksi sinut japanilaiseksi tytöksi." (s.44)

Kirjassa esiintyvät myös Bess, George, taloudenhoitaja Hanna Cruen ja Togo-koira sekä pikaisesti Ned, Burt ja Dave. Neiti Etsiviä lukiessani olen jäänyt jumiin siihen, kuinka ruoasta ja syömisestä kirjoitetaan. Bess esitellään heti kirjan ensimmäisellä sivulla ylipainoiseksi tytöksi, joka pitää kaikesta syötäväksi kelpaavasta. Ihminen voi olla ylipainoinen monesta syystä eikä vain siitä, että hän syö tahallaan liikaa. George puolestaan esitellään tytöksi, jota ruoka ei kiinnosta. Se on mielestäni huono asia, sillä urheilijana Georgen tulisi huolehtia riittävästä syömisestään. Minusta on hämmentävää, kuinka paljon 80- ja 90-luvun kirjoissa ja tv-ohjelmissa törmää ruokavalistukseen, joka nykyajan silmälasien läpi katsottuna on epätervettä. Niissä kun tyttöjä kehotetaan syömättömyyteen. Ruoasta puheenollen Hanna Cruenin saadessa esittelyvuoron hän tekee Paulan isän lempijälkiruokaa sitruuna-marenkipiirasta. Viime kirjassa suosikki oli omenapiiras. Yksityiskohdat vähän muuttuvat.

Neiti Etsivä ja teatterilaivan arvoitus vie Paulan, Bessin ja Georgen New Orleansiin. Mardi Gras -karnevaalit ovat tulossa ja jokilaiva pitäisi saada kuntoon, mutta korjaustöitä sabotoidaan mystisesti. Ovatko asialla kenties voodoo-uskonnon harjoittajat, jotka kokoontuvat täyden kuun aikaan harjoittamaan menojaan? Mikä osuus Bessin ja Georgen sukulaisen Donna Maen uudella sulhasella Alexilla on asiassa? Entä jätetyllä sulhasehdokkaalla Charlesilla?

"Kun nuoret lähestyivät suvantoa, jossa teatterilaiva oli, he alkoivat erottaa tasaista tomtomien jytkettä. - Laivavanhus näytti todella aavemaiselta ja epätodelliselta kuun valossa varjojen tanssiessa sen kansilla." (s.103)

Neiti Etsivä kirjoissa korostuu ihmisten erilainen taloudellinen ja sosiaalinen asema. Donna Maen perheellä on palvelijoita, jotka asuvat omissa tiloissaan. Paulankin perheellä on oma taloudenhoitaja, joka on alisteisessa asemassa suhteessa herra Drewiin ja Paulaan, vaikka hänestä yritetäänkin puhua kuin huoltajasta ja huolenpitäjästä. Neiti Etsivä kirjoissa erotellaan ihmiset myös eri rotuihin, joita eksotisoidaan. Käytössäännöt ja sukupuoliroolitkin ovat tarkkoja. Mielenterveysongelmien kuvaus on myös vanhanaikaista.

"Kapteeni Runcie halusi välttämättä mukaan. Mutta hän sanoi myös: - Olen teitä kaikkia paljon vanhempi ja tahtoisin antaa yhden neuvon. Ei tyttöjä tähän miesjahtiin. Ne tyypit ovat aivan liian vaarallisia." (s.145)

Tarina on suhteellisen jännittävä, sillä tytöt joutuvat alituisiin onnettomuuksiin milloin autonsa, milloin kanoottien tai laivan kanssa. Kiinnitin huomioni siihen, kuinka tässäkin kirjassa pojat keksivät, että Paula, Bess ja George kaipaisivat miehistä tukea tutkimuksissaan. Bess toteaa, että 'porukassa on voimaa, etenkin, jos se sattuu olemaan miesporukka'. Pojat haluaisivat mennä tutkimuspaikalle ensimmäisinä, jotta tyttöjen ei tarvitsisi ottaa turhia riskejä. Pojat ovat Nedin, Burtin ja Daven sijasta tällä kertaa paikalliset asukkaat Charles, Frank ja Jack, kunnes tyttöjen oikeat poikaystävät saapuvat paikalle juhlimaan karnevaaleja.

 "Alus tärähti ankarasti, keikahti sitten ympäri ja heitti matkustajansa synkkään mustaan veteen!" (s.57)

Paulan tapa ratkoa arvoituksia on jälleen kerran hämmentävä. Hän kohtaa sattumia, jotka johdattavat oikeille jäljille. Hän törmää roistojen tiputtamiin vihjeisiin, jotka ovat sellaisia, että lukija voi vain ihmetellä, että miksi ihmeessä roistot kuljettavat sellaisia asioita mukanaan. Muutenkin roistot ovat erittäin ajattelemattomia toimissaan. Aivan kuin he haluaisivat jäädä kiinni. Paula vaikuttaa välillä kaikkitietävältä kertojalta, joka jostain ihmeen syystä osaa etukäteen kertoa, mitä tulee tapahtumaan.

"Kierroksen päätyttyä alakannelle tikkaiden viereen Paula kumartui yhtäkkiä poimimaan jotain kansilautojen välistä. - Ensimmäinen johtolanka! hän huudahti." (s.69)

Neiti Etsivä ja pahanilmanlintu kirjassa Oscar Thurston ei halua myydä maatilaansa, jossa sijaitsee pieni eläintarha ja harvinaisia lintuja, joten roistot yrittävät pelotella tihutöillä ja taikauskolla hänet suostumaan myyntiin. Maatilan paikalle halutaan rakentaa kerrostaloja. Paula ehdottaa erilaista ratkaisua, joka takaisi eläintarhan säilymisen virkistysalueena. Neiti Etsivästä kuoriutuu hivenen luontoaktivistia, joka taistelee sortajia vastaan. Ehtivätkö Paula, Bess ja George sekä Ned, Burt ja Dave vakuuttaa kaupunginvaltuuston jäsenet vai jyrätäänkö maatila maan tasalle?

"Luulen, että tarkoitus oli ennustaa meille onnettomuutta. Onneksi isäni ja minä emme usko sellaisiin asioihin." (s.27)

Huomioni kiinnittyy siihen, että useissa kirjoissa Paula ei kerro kaikkia tietojaan poliiseille, vaan jättää ratkaisevia tietoja itselleen. Hän vaarantaa siten oman henkensä. Salailu on hämmentävää. En ymmärrä sen syytä. Minua ihmetyttää myös Paulan vaatimattomuus ja välttelevä asenne tilanteissa, joissa hänen pitäisi myöntää asiakkaalle olevansa varteenotettavana etsivänä tutkimassa tapausta lakimies isänsä sijasta. Hänen ystäviensä on pakko puhua hänen puolestaan, kehua hänen taitojaan ja menestystään alalla ja vakuutella hänen pätevyyttään. Opiskelijatyttö Kammy pyytää Paulaa soittamaan puhelun puolestaan, kun hänen pitäisi kysyä itselleen erästä asiaa. Ilmeisesti Neiti Etsivän maailmassa on epäkohteliasta olla itsevarma ja puhua omasta puolestaan. Kolmas hämmentävä seikka on terveydenhuolto. Paula soittaa ambulanssin sijasta lankapuhelimella aina tohtorin paikalle. Sairaalat ja lääkärien vastaanotot sentään mainitaan. Neljäntenä voisi mainita seikan, että kirjassa taikauskoiset ihmiset on mahdollista hypnotisoida tai saattaa hypnoottiseen tilaan. Paula ei ole suvaitsevainen tai ymmärtäväinen erilaisia uskomuksia kohtaan. Eurooppa, Afrikka ja Itämaat mystifioidaan. Niistä kotoisin olevat asiat esitetään pelottavina ja outoina. Viides hämmennystä herättävä asia on ihmisten helppo huijaaminen. He joutuvat tukeutumaan lakimiehen apuun, jotta heille ei tehdä röyhkeää vääryyttä. Eniten kuitenkin hämmästyin siitä, että tässä kirjassa eräs roisto kuvataan komeaksi ja lihaksikkaaksi. Yleensä roistot ovat kirjoissa Paulan mielestä ulkoisesti epämiellyttävän näköisiä.

"Nainen näytti vähän säikähtäneeltä siksi, että Paulan kaltainen ihastuttava nuori tyttö yritti jäljittää rikollista, mutta ei sanonut mitään muuta kuin näkemiin." (s.75)

Paula loistaa tällä kertaa balettitanssijan taidoillaan. Hänen entinen koulutoverinsa Evelyn Hatch ihmettelee, että hänestä on tullut ammattitanssijan sijasta salapoliisi. Taloudenhoitaja Hanna Gruenista puolestaan ilmenee uusi, tapauksen kannalta hyödyllinen piirre. Hän nimittäin harrastaa lintujen tutkimista. Paula ja Ned ovat tässäkin kirjassa ilmiömäisen hyviä uimareita, jotka yllätettyinä ja veteen väkivalloin työnnettyinäkin taipuvat täydelliseen sukellukseen. Mikään virta ei ole kyllin voimakas hukuttaakseen heidät. Tarinassa oli iso kasa omituisuuksia, mutta se oli silti nopealukuinen ja kiinnostava.

"Heti kun musiikki alkoi, hän huomasi voivansa helposti esittää yksinkertaisia liikkeitä, sitten monimutkaisempia itseluottamuksen kasvaessa. Joitakin ammattitanssijoita tuli näyttämölle ja he taputtivat." (s.61-62)

Lapsuuden ajan kirjoja on kiehtovaa lukea uusin silmin! Täytyy pian taas lainata uusi pino kirjoja!