Kirja on saatu Kustannusosakeyhtiö Otavalta.
Vuonna 1634 Itä-Intian yhdistyneen kauppakomppanian alus Saardam purjehtii Bataviasta kohti Amsterdamia. Se kuljettaa mukanaan aatelisia, musketöörejä, merimiehiä, rahvasta ja mystistä Laitetta, joka turvaisi kenraalikuvernööri Jan Haanin tulevaisuuden. Puhumattakaan kuuluisasta vangista Samuel Pippsistä, jonka seikkailuista kertovat Sherlock Holmes tyyppiset tarinat ovat kaikille tuttuja. Matkaan lähdetään huonoin entein, sillä satamassa spitaalinen ennustaa alukselle tuhoa, ja matkan alkaessa purjeeseen ilmestyy paholaisen, Vanhan Tomin, merkki. Osaisiko Samuel Pipps ratkaista arvoituksen vankilastaan käsin vai onko kaikki hänen suojelijansa Arent Hayesin älyn varassa?
"Saardamin lastina on synti, ja kaikkia, jotka lähtevät sen mukaan, kohtaa armoton tuho." (s.15)
Luin vuosi sitten 'Turtonilta Evelynin seitsemän kuolemaa', joka on erittäin jännittävä kirja, joten odotukseni olivat korkealla tämän kirjan suhteen. Nautin siitä, kuinka Turtonilla on kyky luoda elävä maailma lukijan silmien eteen. Hänen tyylinsä kirjoittaa on omintakeinen. Hänen henkilöhahmonsa ovat erikoisia ja kiehtovia. Välillä toki myös hivenen kyseenalaisia. Tapahtumat ovat hurjan mystisiä.
"Merirosvot vaanivat, myrskyt pieksevät ja tämä kirottu rauhaton meri yrittää paiskata meidät karille." (s.74)
Kirjan henkilöt ovat toinen toistaan kiinnostavampia. Tykkäsin lukea eniten kenraalikuvernöörin vaimosta Sara Wesselistä ja hänen tyttärestään Liasta, joka on suunnattoman lahjakas tiedenaisen alku, mutta joka joutuu pitämään taitonsa piilossa noituusepäilyjen vuoksi. Eihän noin nuori ihminen ja vielä kaiken lisäksi nainen voi olla lahjakas. Laivan matkustajat uskovat yhtä aikaa sekä kristinuskon jumalaan että enteisiin ja vanhoihin uskomuksiin. Mielikuvitus laukkaa, kun laivalla alkaa tapahtua kummia.
"Se johtui noista mustetahran kaltaisista silmistä. Ne olivat samanlaiset kuin Lialla, paitsi että Lian silmät säteilivät elämää. Hänen aviomiehensä silmät olivat tyhjät kuin kaksi reikää, joista sielu oli kauan sitten valunut ulos." (s.27)
Pimeitten vetten paholainen on jännittävä suljetun paikan mysteeri. Laiva seilaa alkeellisin menetelmin keskellä suunnatonta valtamerta, joka saattaa käydä minä hetkenä hyvänsä arvaamattomaksi. Itse matkanteon lisäksi huolena on merimiesten ja musketöörien pitäminen kurissa. Laivalla vallitsee ihan omat sääntönsä. Väärässä paikassa kulkiessa saattaa päästä jopa hengestään. Kapina on aina odottamassa nurkan takana.
"Tuulessa hulmuten, keskellä purjeen valkeaa lakeutta, paistoi tuhkalla piirretty kuva: silmä, joka veti häntää perässään." (s.74)
Luin kirjaa herkeämättömällä mielenkiinnolla, kunnes eteeni laskeutui puolivälin suvantovaihe. Tarina kulki verkkaisesti, kun arvoitusta ratkaistiin hitaasti ja hartaudella. Loppua kohti vauhti kiihtyi, kunnes yllättävä ratkaisu iskeytyi vasten kasvoja. Olin kirjan alussa kiinnittänyt huomioni yhteen selvään johtolankaan, mutta en ollut osannut yhdistää sitä mihinkään. Kirjan lopussa sain myhäillä itsekseni arvoituksen viimein ratkettua. Olisin tosin toivonut, että ratkaisu olisi jätetty siihen sen sijaan, että sitä seliteltiin turhaan auki. En malta odottaa, että Turton kirjoittaa lisää jännittäviä kirjoja luettavaksi!
"'Kolme vuotta sitten sinä pyysit, että opettaisin taitoni sinulle, ja tein sinusta oppipoikani', Sammy sanoi Arentin vastahakoisuudesta ärtyneenä. 'Nyt sinun on aika tehdä se, mitä oppipojan kuuluu.'" (s.35)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!