Hiro Arikawa: Matkakissan muistelmat

Katukissa paistattelee päivää Satorun auton konepellillä. Kohtaamisesta muodostuu jokapäiväinen tapa. Kaverusten ystävyys lujittuu ajan myötä niin vahvaksi, että kissan jouduttua auto-onnettomuuteen, se hakee ensimmäisenä apua Satorun luota. Mies vie kissan eläinlääkäriin ja ottaa sen luokseen asumaan. Katukissa saa nimekseen Nana, joka tarkoittaa onnennumeroa seitsemän, mikä tulee kissan hännän muodosta.

"Kissa ottaa vastaan tyynesti, mitä kohdalle osuu. Tähän mennessä ainoa poikkeus oli se, kun tulit mieleeni silloin kun jalkani oli poikki." (s.24)

Viiden onnellisen yhdessä eletyn vuoden jälkeen Satoru lähtee Nanan kanssa matkalle etsiäkseen kissalle uuden kodin. Matka on samalla sekä fyysinen että henkinen. Satoru käsittelee kissan kautta omaa elämäänsä ja siinä vierailleita ihmisiä - ja kissoja. Hän pohtii myös suhdettaan auto-onnettomuudessa kuolleisiin vanhempiinsa.

"Millaisia maisemia me kaksi vielä saammekaan nähdä ennen kuin tämä matka päättyy?" (s.140)

Satorun elämä on mennyt kuten sen on kuulunut mennä. Hän on loppujen lopuksi ollut aika yksinäinen, mutta hän on silti elänyt merkityksellistä ja mielekästä elämää. Mielenkiintoisin ajatus liittyykin siihen, että elämää ei voi arvottaa. Ihmisten elämäntilanteita ei voi verrata keskenään. Jokaisella on oma tapansa matkustaa.

"Näemme paljon ihania asioita. Lyödään vaikka vetoa. Kaikki kaunis tarttuu seitsikkohäntääni." (s.216)

Nana on uskomattoman elävästi kirjoitettu kissa. Se on itsenäinen ja oman arvonsa tunteva, mutta myös uskollinen ja rakastava. Sen tuskan oikein tuntee sydämessä, kun siihen sattuu auto-onnettomuuden jälkeen, ja sen hädän aistii, kun se laitetaan kantokoppaan eikä se pääse hetkeen isäntänsä luokse. Nanan myötätunto on todellista, kun se katselee heinäpeltoa kissansilmiensä tasolta ja yrittää viestiä kissansa kadottaneelle Satorulle, että 'täällä minä olen'. Nana on ihana. Se on erityislaatuinen kissa.

"Kissan näkökulmasta joka ikisellä olennolla on oikeus tepastella vapaasti." (s.10)

Kirjan yleistunnelma on haikean lämmin. Siinä on sekä surumielisyyttä että huumoria. Ennen kaikkea kirja on täynnä ystävyyden tuomaa rakkautta.

"Horisontissa kohtaamme vielä joskus kaikki rakkaamme." (s.310)
Kirja on instagramissa toimivan notfastjustfuriousbooks lukupiiriin neljäs kirja. Lukupiiriin kuuluminen on ollut tämän syksyn pelastus mitä tulee lukemiseen ja sen yhteisöllisyyteen.