tiistai 17. marraskuuta 2020

Daniel Galera: Hyöky

Brasilialainen mies matkustaa Garopaban kylään löytääkseen itsensä kuten niin monet muutkin edeltäjänsä. Vuokranantaja suhtautuu epäilevästi kaikkiin nuorukaisiin, jotka väittävät tulleensa kylään rauhoittamaan sieluaan surffaamalla ja joogaamalla, vaikka todellisuudessa ajautuvat käyttämään huumeita ja hajottamaan paikkoja. Mies on vakuuttava tarinassaan, etenkin kun maksaa koko kauden vuokrat etukäteen. Hän päästää edesmenneen isänsä koiran sisälle homeelta haisevaan asuntoon ja pysähtyy tuijottamaan itseään peilistä. Hän vertaa peilikuvaansa kylässä kauan sitten murhatun isoisänsä kuvaan. Mies ei pysty kauan pitämään kasvoja muistissaan. Hänen mielikuvansa omasta itsestään katoavat, muuttuvat toisiksi ja syntyvät uudeksi. Mies jahtaa isoisänsä legendaa, mutta onnistuu totuuden kaivelemisen sijasta luomaan uusia tarinoita.

"Ne tappaa jos tarvii. Mafia. Mieti tarkkaan ennen kuin tunget sinne." (s.215)

Garopaban asukkaat elelevät omaan verkkaiseen tahtiinsa. Kesät sujuvat sesonkitöitä tehden ja turisteja palvellen. Talvet vievät alakuloisuuden tielle. Kyläläiset ovat oppineet kollektiivisen vaikenemisen kulttuurin ja omankädenoikeuden jakamisen taidon. Poliisiasema on korruptoitunut ja mafialla on oma kapakkansa. Kyläläisten harvat huvit kiteytyvät paikalliseen pitseriaan. Miehen äiti ei ymmärrä poikansa halua asua Garopaban kylässä. Hän ei käsitä, miksi poika ei käytä nykyajan mahdollisuuksia ja yritä menestyä, vaan asuu mieluummin köyhyyttä ja taikauskoa kuhisevassa kyläpahasessa. Mies ei suunnittele elämäänsä, vaan vain elää sitä. Hän ei välitä siitä, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Ihmiset yrittävät sanella, miten toisten tulisi elää, ja arvostelevat muiden elämäntapaa. Mies ajattelee asioita maallisen sijasta hengellisesti. Hän pohtii elämää ja kohtaloa. Kuinka sukupolvi seuraa toistaan. Kuinka jokainen toteuttaa omaa elämäänsä niistä lähtökohdista, jotka edeltävät sukupolvet ovat heille luoneet tai taakaksi antaneet. Kuinka jokainen on omien vanhempiensa ja isovanhempiensa kuva.

"Mä tiedän, ettei valintoja ole olemassa, mutta silti meidän pitää elää niin kuin niitä olisi." (s.418)

Miehen elämän seuraaminen on sekä kiehtovan jännittävää että tasaisen tylsää. Mies on arvoitus. Hän on särkynyt peilikuva, joka on koottu eri kuluneiden ja tulevien vuosien paloista. Toisaalta hän on terveellistä elämää elävä uimavalmentaja, joka välittää kanssaihmisten hyvinvoinnista, mutta toisaalta taas hän on homeelta haiseva kylähullu ruokkoamattomine partoineen ja epäilyttävine kysymyksineen. Mies on 'hyvä jätkä', jonka seurassa viettää mielellään aikaa, mutta on silti tyytyväinen, kun hänelle voi jättää hyvästit.

"Kerrottiin että hän pystyi pysyttelemään veden alla kymmenen minuuttia hengittämättä. - Että hän oli aina asunut noilla rannoilla ja aina asuisi. Useampikin ihminen sanoi, ettei uskonut hänen oikeasti olevan kuollut." (s.9)

"Tiedätkö sä miten sen sitten kävi?" (s.195)


4 kommenttia:

  1. Tuuhea ja monimuotoinen sekä värikäs teos kuin Brasilia itse!
    Galera mahduttaa tarinansa saumattomasti teesiinsä ihmisen kahdesta mahdollisesta paikasta: perheestä ja maailmasta.

    Ruttuisen ja ikikoira Beatan ja päähenkilön suhde oli mukavaa luettavaa. Laiskanpulskea hännänheiluttaja pitää hänet ruodussa: kiinni päiväjärjestyksessä, liikunnassa, elämässä, joka "ei ole amatöörejä varten."




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiivistät hienosti kirjan ajatuksia. Kirjan ihmisen ja koiran suhde on kiehtova. Samoin ihmisen oman paikan etsiminen maailmassa.

      Poista
  2. Olen kerran yrittänyt tätä, mutta jäi silloin kesken. Harmi, sillä ymmärtääkseni Galeraa pidetään tosi lupaavana ’nuoren polven’ kirjailijana. Hänen iästään ei mitään muistikuvaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä tulee aika, kun kokeilet kirjan lukemista uudestaan. Galera taitaa olla nelikymppinen.

      Poista

Kiitos kommentista!