Helena Waris: Vedenkehrääjä

"En koskaan alistu, en ikinä!"

Waris, Helena: Vedenkehrääjä
Kirjasarja: Osa 2
Julkaistu: 2018
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 157

Itäisen mantereen vastarintaliikkeeseen kuulunut Saz Adelaar asuu väliaikaisesti Ammabarissa Maximilianin talossa. Hän hoitaa kyyhkyjä ja muistelee menneitä tapahtumia ja saarella vietettyjä aikoja. Mielessä kummittelevat edesmennyt sisko, turvaan jätetty tytär ja entinen rakastettu. Saz tutkii taloa ja yrittää saada selvyyttä siitä, mitä hänen seuraavaksi kannattaisi tehdä. Hän hyppää junaan vedenkehrääjäksi pukeutuneena. Ikkunasta näkyy vain aavikoitunut maisema ja vedenhukasta kärsiviä ihmisiä. Missään ei ole juotavaksi kelpaavaa vettä. Osa ihmisistä toivoo pelastusta konehallinnon kautta, mutta osa kapinoi koneiden valtaan joutumista vastaan.

"Meillä on Kone tuhottavana. Kokonainen konehallinto kaadettavana. Maailma on pelastettavana. Se, mitä meillä on vielä jäljellä." (s.145)

Tarinaa on miellyttävää seurata, sillä se etenee verkkaisesti. Välillä on mukavaa viipyillä jossain kuvitteellisessa paikassa. Päähenkilö Saz on kirjoitettu uskomattoman herkkäuskoiseksi ja ymmärtämättömäksi. Hänen puolestaan ei kuitenkaan tarvitse pelätä, sillä kirjailijan voi luottaa kuljettavan poikaparan turvaan.

"Mutta minä en voi muuttua konemyönteiseksi, en koskaan! Olen elänyt koko elämäni vastustaen ihmisen kaikenlaista kahlitsemista. Koneet kammottavat minua, niiden alaisuudessa ihmisistä tulee tahdottomia, älynsä ja ilonsa sammuttaneita partikkeleja. Haluan elää vapaan taivaan alla päättäen tekemisistäni, en lukittautua katsomaan mitä Kone minulle tarjoaa." (s.113)

Kirjassa käsitellään isoja teemoja, mutta niitä ei oikein jaksa pureskella sen pidemmälle, sillä kuuma aavikkoilma sumentaa ajatukset. Kukaan ei jaksa pohtia, mitä meren toisella puolella tapahtuu. Ketään ei akuutisti kiinnosta, kuka maailmassa parhaillaan määrää, mitä ihmisten täytyy tehdä ja mitä heidän lapsilleen koulussa opetetaan. He vain kuuntelevat ja toimivat. He ovat viattomia politiikan uhreja. Yksittäiset poikkeukset suorittavat omaa uupunutta vaellustaan pieni toivon pisara rinnassaan. Jospa tänään ihmiset löytäisivät vettä ja ottaisivat oman kohtalonsa omiin käsiinsä.