lauantai 7. syyskuuta 2019

Sen piti olla Täydellinen lauantai

© Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri
Täydellinen lauantai! Asunnossa on hiljaisuus ja levysoittimessa juuri kirpputorilta löytynyt Neil Youartin harvinaisuus Me, Myself and I. Mikään ei voi pilata nautinnollista hetkeä!

Täydellinen lauantai sai ensi-iltansa Helsingin kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä 5.9.2019. Komediassa Markus (Pekka Strang) haluaisi edes joskus omaa aikaa. Edes hetkisen ilman parisuhteen tilan analysointia, aikuisen pojan tulevaisuudesta murehtimista, naapurin kanssa seurustelua, remontin valvomista tai äidin kanssa puhelimessa rupattelua. Koko ajan tapahtui jotain, mikä kaipasi Markuksen huomiota. Vauhti kiihtyi ja kiihtyi, kunnes myötätuntoinen kanssaeläminen oli vaihtunut hysteriaksi.

Farssin päätähti Pekka Strang oli elementissään. Hänen äänensä, olemuksensa ja ilmeensä vaihtuivat illan aikana huolettomasta kaiken menettäneeksi. Hänen kauttaan sai kokea, miltä tuntuu, kun kaikki mahdollinen epäonnistuu, ja nauraa sille, kun ei muutakaan voi tehdä. Illan suurimmat naurut tarjosi Jouko Klemettilä remontoija Leon roolissa. Hänen ilmeensä olivat erityisen koomisia. Leo joutui suomen kieltä osaamattomana käyttämään elekieltä kertoessaan remontissa ilmenneistä ongelmista. Millaisiin surkuhupaisiin tilanteisiin saatetaankaan joutua, kun ihmisillä ei ole yhteistä kieltä! Yleisöä huvitti myös Markuksen poika Sebastian (Arttu Kapulainen), joka oli sisäistänyt viimeistä piirtoa myöten rottia syövän hevarin identiteetin. Hän koki sympatiaa rankkoja kokeneita ihmisiä kohtaan - kuten puolalaisia, jotka ovat kokeneet sellaista, mitä ei vain voi tajuta. Niitä ei vain voi tajuta. Kihelmöivintä oli seurata, mitä Markuksen vaimo Helena (Vuokko Hovatta) ja rakastajatar Elsa (Vappu Nalbantogiu) päättivät kulloinkin tehdä. Markus yritti parhaansa mukaan hallita tilannetta ja ohjailla naisia, mutta he eivät suostuneet millään tottelemaan. Edes hysteerinen anelu ja jalan polkeminen eivät auttaneet. Törppöysmitalin ansaitsi Markuksen kaveri Pauli (Matti Rasila), mutta sympaattisuuspalkinto meni naapuri Pavelille (Sixten Lundberg).

Komedian tekeminen on aina kiehtonut minua, sillä se on kaikista haastavinta. Ohjaaja Jaakko Saariluoma toteaakin käsiohjelmassa, että "jokainen, joka on joskus ollut mukana huolellisesti tehdyssä komediassa, tietää, että sen pinnallisuus on usein näennäistä ja kepeyden takana on monesti suurempi työmäärä kuin missään muussa teatterinlajissa". Pisteet siis työryhmälle! Hyvin vedetty!

© Tapio Vanhatalo, Helsingin Kaupunginteatteri
Kävin katsomassa näytelmän Helsingin kaupunginteatterilta saadulla kutsuvieraslipulla.

2 kommenttia:

  1. Kävin katsomassa näytelmän tänään. Yhtään kertaa ei edes hymyilyttänyt ja jo kahden ensimmäisen minuutin kohdalla tiesin, että edessä on piiiitkä parituntinen. Strategin suoritus oli alusta loppuun yhtä huutamista, eikä Hovatan tai puhumattakaan Nalbantagun suoritus ollut yhtään parempi. Yritys oli farssi, mutta kun ei toimi niin ei toimi. Aivan kauhea. Ehkä jokin toinen pääosan esittäjä olisi pelastanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kuulla, että sinulla oli huono teatteri kokemus. Farssit jakavat yleensä mielipiteitä. Niistä joko tykkää tai ei. Itse pidin Pekka Strangin suorituksesta, mutta toki näytelmä on vähän erilainen joka esityskerralla.

      Poista

Kiitos kommentista!