"- Taivas minua auttakoon! Kuninkaamme on tullut hulluksi!"
Magnason, Andri Snæ: Aika-arkku
Julkaistu: 2017
Alkuperäinen julkaisu: 2013
Alkuperäinen nimi: Timakistan
Mistä maasta: Islanti
Suomentanut: Tapio Koivukari
Kustantaja: Aula & Co
Sivumäärä: 289
Lapset herätetään aika-arkuistaan maailmaan, jonka luonto ja eläimet ovat vallanneet takaisin itselleen. Aikuiset eivät suostu astumaan rikkinäiseen maailmaan, sillä he eivät halua tuhlata kallista aikaansa muiden sotkujen siivoamiseen. Heidän suurin halunsa on päästä nauttimaan muiden töiden hedelmistä ja elämään vain hyviä päiviä. Lapset ymmärtävät, että se on mahdotonta, sillä sellaista päivää ei voisi tulla koskaan. He kerääntyvät kuuntelemaan vanhan Svalan tarinaa Korpikista, josta koko hullutus lähti liikkeelle. Korpikin isä Dimon oli kuningas, joka halusi hallita aikaa ja pyysi jokaista maailman olentoa auttamaan häntä siinä. Kääpiöt toivat hänelle aika-arkun, jonne hän säilöi oman tyttärensä. Arkussa ei ollut aikaa, mutta ei myöskään elämää. Siellä ei ollut mitään. Korpikki tavallaan katosi aikaan, mikä johti peruuttamattomiin seurauksiin.
"- Minkä arvoinen on minulle puoli valtakuntaa, jos minulla ei ole yhtään aikaa nauttia siitä?" (s.53)
Korpikin tarinassa koskettavinta oli hänen yksinäisyytensä. Hänellä ei ollut yhtään ystävää eikä hänen isänsä ollut koskaan läsnä. Hänen ymmärryksensä maailmasta ja ajasta oli hyvin suppea, kun häneltä pimitettiin tietoa. Surullista oli huomata, kuinka kuningas yritti suojella tytärtään, mutta todellisuudessa vain vei häneltä kaiken, mikä oli hänelle arvokasta. Juuri äsken Korpikki leikki lemmikkinsä kanssa, mutta nyt sitä ei enää ollut olemassa... Tarina opettaa elämään hetkessä ja välittämään läheisistä ihmisistä olemalla läsnä. Se saa ymmärtämään, että elämään kuuluvat sekä iloiset että surulliset päivät. Elämä ei voi olla pelkkää juhlaa, vaan välillä täytyy tehdä töitäkin. Kukaan ei voi hallita kaikkea, joten on hyvä tiedostaa, mihin asioihin omassa elämässään haluaa keskittyä.
"Aika hävittää sinut lopuksi!" (s.83)
Magnason, Andri Snæ: Aika-arkku
Julkaistu: 2017
Alkuperäinen julkaisu: 2013
Alkuperäinen nimi: Timakistan
Mistä maasta: Islanti
Suomentanut: Tapio Koivukari
Kustantaja: Aula & Co
Sivumäärä: 289
Lapset herätetään aika-arkuistaan maailmaan, jonka luonto ja eläimet ovat vallanneet takaisin itselleen. Aikuiset eivät suostu astumaan rikkinäiseen maailmaan, sillä he eivät halua tuhlata kallista aikaansa muiden sotkujen siivoamiseen. Heidän suurin halunsa on päästä nauttimaan muiden töiden hedelmistä ja elämään vain hyviä päiviä. Lapset ymmärtävät, että se on mahdotonta, sillä sellaista päivää ei voisi tulla koskaan. He kerääntyvät kuuntelemaan vanhan Svalan tarinaa Korpikista, josta koko hullutus lähti liikkeelle. Korpikin isä Dimon oli kuningas, joka halusi hallita aikaa ja pyysi jokaista maailman olentoa auttamaan häntä siinä. Kääpiöt toivat hänelle aika-arkun, jonne hän säilöi oman tyttärensä. Arkussa ei ollut aikaa, mutta ei myöskään elämää. Siellä ei ollut mitään. Korpikki tavallaan katosi aikaan, mikä johti peruuttamattomiin seurauksiin.
"- Minkä arvoinen on minulle puoli valtakuntaa, jos minulla ei ole yhtään aikaa nauttia siitä?" (s.53)
Korpikin tarinassa koskettavinta oli hänen yksinäisyytensä. Hänellä ei ollut yhtään ystävää eikä hänen isänsä ollut koskaan läsnä. Hänen ymmärryksensä maailmasta ja ajasta oli hyvin suppea, kun häneltä pimitettiin tietoa. Surullista oli huomata, kuinka kuningas yritti suojella tytärtään, mutta todellisuudessa vain vei häneltä kaiken, mikä oli hänelle arvokasta. Juuri äsken Korpikki leikki lemmikkinsä kanssa, mutta nyt sitä ei enää ollut olemassa... Tarina opettaa elämään hetkessä ja välittämään läheisistä ihmisistä olemalla läsnä. Se saa ymmärtämään, että elämään kuuluvat sekä iloiset että surulliset päivät. Elämä ei voi olla pelkkää juhlaa, vaan välillä täytyy tehdä töitäkin. Kukaan ei voi hallita kaikkea, joten on hyvä tiedostaa, mihin asioihin omassa elämässään haluaa keskittyä.
"Aika hävittää sinut lopuksi!" (s.83)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!