maanantai 9. syyskuuta 2019

Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous

14-vuotias Pau Harsta päättää uhmata äitiään ja leikata pitkän lettinsä poikki. Pian tämän jälkeen hänet valitaan opiskelemaan Magia-akatemiaan, missä hänelle selviää teon seuraukset. Kaikki naureskelevat hänen lyhyelle kampaukselleen, sillä hiuksia tarvitaan taikomisessa. Pau tekee parhaansa ollakseen välittämättä ilkeistä katseista. Hänen tuekseen rientävät akatemian pojat Kenone ja Daui, joista toisen silmissä on vähän liikaakin pilkettä ja joista toinen on rauhallinen ja herkkä. Pau yrittää selviytyä testeistä, vaikka hänen takaraivossaan alkaa kyteä epäilys tapojen oikeellisuudesta. Akatemia on nimittäin määrännyt, että taikoa saa ainoastaan heidän alueellaan, sillä taika vetää puoleensa vaarallisina pidettyjä pikilapsia. Ajatustavan kannattajat seulotaan totuustotin avulla, minkä vaikutuksenalaisena kukaan ei pysty valehtelemaan. Pau saa tietää, että on olemassa ihmisiä, jotka kapinoivat taikomisen rajoittamista vastaan. Heidän johtajanaan toimii Nubya, joka kantaa tuhatkuolevan kirousta harteillaan.

Kirjasta tulee ensin mieleen Jessica Townsendin kirjasarja Nevermoor, J. K. Rowlingin Harry Potter ja Maria Turtschaninoffin Naondel. Tarina lähtee aika nopeasti omille teilleen tutustuttaen lukijan moderneihin tapoihin käsitellä murrosikäisen tytön elämää. Pau asuu yhdessä äitinsä, isänsä ja isoveljensä kanssa, mutta hän tuntee silti olevansa yksinäinen. Hänellä on vain yksi ystävä, joka käyttäytyy huonosti häntä kohtaan. Pau oppii, että ystävät, jotka saavat ihmisen tuntemaan itsensä kurjaksi, eivät ole ystävyyden arvoisia. Ihmiset vaikuttavat tekevän paljon asioita, mitä heidän ei pitäisi tehdä. Pau miettii filosofisia kysymyksiä elämän tarkoituksesta oikean ja väärän erottamiseen. Onko oikein tehdä pahaa, jos sen avulla moni ihminen pelastuu? Onko oma ajatusmaailma ainoa ja oikea? Onko sodassa ollenkaan voittajia? Onko omalla elämällä mitään merkitystä? Luonto ei välitä. Se ruokkii itse itseään kasvattamalla kasveja ja maaduttamalla niitä ja kasvattamalla taas uudestaan. Se on loputon ikiliikkuja.

Kirja käsittelee rakkautta, seksuaalisuutta, sukupuolirooleja, vierautta, luonnonsuojelua, väkivaltaa, kuolemaa, olemassaoloa ja filosofian peruskysymyksiä. Tapahtumat ovat kiinnostavia, synkkiä ja ajoittain jopa ällöttäviä. Välillä tuntuu siltä, että mennäänkö jopa inhorealismin puolelle. Kirjassa ei oikeastaan tapahdu mitään, mutta toisaalta siinä tapahtuu kaikki. En suosittele kirjaa alle 13-vuotiaille.


Helmet lukuhaaste 2019: 13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja

2 kommenttia:

  1. Tykkäsin tosi paljon tästä kirjasta. Etukäteen pelkäsin, että muistuttaako kirja liikaa Harry Pottereita, mutta pelko oli turhaa. Samoja elementtejä kyllä löytyi ja tietysti kirjassa taisteltiin, joten minulle siinä riitti tapahtumia. Teemat sopivat hyvin nuorille, ystävät, rakkaus, koulu, yksinäisyys, mutta myös se loistava fantasia sekä hyvän ja pahan välinen taistelu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja oli kyllä virkistävän erilainen nuortenkirja kuin mihin olen tottunut, mutta se sisälsi silti hyviä nuoria puhuttelevia aihealueita.

      Poista

Kiitos kommentista!