torstai 3. toukokuuta 2018

K. K. Alongi: Pakenijat



"Me ei voida mennä takaisin"

Alongi, K.K.: Pakenijat
Kirjasarja: Osa 3
Muut osat: Osa 1 ja osa 2
Julkaistu: 2018
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 334


Vähän aikaa sitten vangitut Jade ja Ali kiitävät junassa kohti tuntematonta samalla, kun Sara, Susette, Jesse ja Tomi yrittävät selviytyä tulipalon jälkimainingeista Toivolassa. Jaden epätoivoisena toiveena on päästä vapaaksi ja takaisin ystäviensä luokse. Ali yrittää parhaansa mukaan pysyä tyynenä ja selvittää kohtaamiltaan aikuisilta, mistä kaikessa oikein on kysymys. Toivolan porukka pähkäilee mahdollista vaeltamista kohti etelää. Nuoria kauhistuttaa taivaalla pörräävän helikopterin paluu. Pelottavinta kaikessa on kuitenkin se, että Susette alkaa käyttäytyä omituisesti.

"On kuin hänet olisi yhtäkkiä paiskattu keskelle kauhufilmiä, josta ei ole ulospääsyä." (s.69)

"Tästä maailmasta on viattomuus kaukana." (s.109)

Nuoret kokevat maailmanlopun aikaankin, että heidän on kuuluttava johonkin ryhmään. He lokeroivat itsensä ja toisensa, vaikka haluaisivat päästä vanhan maailman järjestelmästä irti. Nuoret ovat herkkiä ja peloissaan. He kokevat itsensä liian haavoittuvaisiksi paljastaakseen omaa todellista sisintään. Luultavasti vanhasta minäkuvasta kiinni pitäminen luo turvallisuutta, vaikka rooli ei olisikaan mieluisa.

"Hän muistuttaa itseään, että on tehnyt tällaisia kierroksia ennenkin, harva se päivä. Jos hän jotain on pelimaailmassa oppinut, se on paikkojen tutkiminen ase kädessä." (s.54)

Nuorilla on epätietoisuus tulevaisuudesta ja alituinen kuolemanpelko. Heidän arkensa koostuu hetkestä toiseen selviytymisestä. He ovat aivan liian nuoria ymmärtämään ja käsittelemään ympärillä tapahtuvia kauheuksia. Pahuus tulee liian lähelle. Se pakottaa heidät kasvamaan. Nuoret joutuvat pakolla oppimaan auttamaan, tukemaan ja kannustamaan toisiaan, vaikka eivät tulisikaan toimeen keskenään. Pahinta kaikessa olisi yksin jääminen.

"Riittää, että hän on oma itsensä." (s.107)

En ole varma, pidänkö tästä nuortenkirjasarjan päätösosasta vai en. Miinuksina koin kliseiset vastoinkäymiset, uudet yliluonnolliset elementit ja parisuhdedraaman. Tarinassa oli liikaa vanhan toistoa ja ennalta-arvattavuutta. Selkeästi odotin tältä kirjalta jotain aivan muuta. Hyvä puoli oli menevä loppuhuipennus, joka oli pakko juosta läpi, vaikka kuinka hengästytti.

"Mihin kaikkeen hän kykenee, kun sille päälle sattuu" (s.53)


Helmet lukuhaaste 2018: 38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo

YA-lukuhaaste: Oma suosikkigenre

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!