torstai 30. elokuuta 2018

Blogi täyttää 3 vuotta!



Kolme ihanaa blogivuotta on takanapäin!

On ihanaa muistella kuluneita vuosia ja todeta kasvaneensa ihmisenä blogin myötä. Olen oppinut, nähnyt ja kokenut paljon. Kirjabloggaajan elämässä ihaninta on inspiroitua toisista kirjablogeista ja niistä saaduista lukuvinkeistä. Hyvä mieli ja innostus tarttuvat lukijasta toiseen!

Blogivuoden aikana toteutuneita unelmia:

Lokakuussa suuntasin kulkuni kauan odotetuille Helsingin kirjamessuille. Ajattelin ottavani sillä kertaa ihan rauhallisesti, mutta perille päästyäni en tietenkään pysynyt aloillani, vaan säntäilin paikasta toiseen ilosta pursuen. Oli hauskaa bongata tuttuja kirjailijoita ja nähdä kasvoja kirjablogien takana. Minusta on ollut myös mukava tavata Helsingin kirjabloggaajia kerran kuukaudessa järjestettävässä tapaamisessa. Kirjoihin liittyvien ajatusten jakaminen on ihanaa.

Joulukuussa sain kunnian tehdä kirjabloggaajien joulukalenteriin 20. luukun, jossa kerroin käyneeni elämäni ensimmäisessä baletissa. Voin vieläkin muistaa, kuinka lumoutunut olin kaikesta näkemästäni ja kuulemastani.

Tammikuussa osallistuin ensimmäistä kertaa kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen. Sain kunnian järjestää seuraavan klassikkohaasteen, joka oli järjestyksessään jo seitsemäs ja joka päättyi heinäkuun lopulla.

Helmikuussa uskaltauduin viimein liittyä Kansallisteatterin bloggariklubiin, minkä kautta pääsin katsomaan kolme upeaa näytelmää. Lisäksi minut kutsuttiin kerran Kom-teatteriin. Rakastan teatteria, joten sen tuominen blogiin oli unelmien täyttymys!

Kesäkuussa minut kutsuttiin Korjaamon dekkarilauantaihin. Päivä oli tiedollisesti antoisa, sillä en oikeastaan lue dekkareita ja siten en tiennyt niistä paljon mitään. Rakastan kirjabloggaajan elämää, sillä olen sen kautta päässyt tilaisuuksiin, joihin minulla ei muuten olisi mahdollisuutta mennä tai joihin ei vain tulisi lähdettyä.

Heinäkuussa sain kunnian järjestää kesälukumaratonin. Se oli intensiivinen ja mielenkiintoinen kokemus, sillä en ollut koskaan aiemmin tehnyt mitään vastaavaa. Samoihin aikoihin suuntasin kulkuni Jyväskylään, jossa järjestettiin inspispäivä. Sain sieltä paljon uutta virtaa panostaa instagram tiliini. Kuvasin loppukesän ahkerasti erilaisia kirjakuvia.

Heinäkuussa pääsin myös pitkästä aikaa matkustamaan. Suuntasin ystäväni kanssa Prahaan ja katselin ympärilleni ensimmäistä kertaa kirjabloggaajan silmin bongaillessani kirjoja erilaisista paikoista. Matkustaminen avartaa ymmärrystä ja tuo uusia elämyksiä!

Osallistuin blogivuoden aikana moniin inspiroiviin ja lukutottumusta laajentaviin lukuhaasteisiin. Mieleenpainuvin niistä oli Helmet lukuhaaste, jonka suoritin lukemalla kirjan jokaiseen haastekohtaan. Sain ilokseni luettua kaikki 50 kirjaa.


Unelmia alkavalle blogivuodelle:

Olen vielä niin onnellinen kuluneen blogivuoden aikana toteutuneista unelmista, etten osaa oikein ajatella tulevaisuutta. Toivoisin toki, että pääsisin jälleen Helsingin kirjamessuille ja että voisin jatkaa ja laajentaa yhteistyötä teattereiden kanssa. Olisi myös mukavaa, jos tämän vuoden Helmet lukuhaasteen suorittaminen onnistuisi yhtä hyvin kuin viime vuonna. Ihaninta olisi löytää aivan uudenlaisia, monipuolisia ja inspiroivia kirjoja sekä kirjoihin liittyviä tapahtumia!


Haluaisin kiittää kaikkia lukijoita, kommentoijia ja kannustajia!
Kohti seuraavaa unelmien täyteistä blogivuotta!

tiistai 28. elokuuta 2018

Katharine McGee: Tuhat kerrosta: Huipulla



"Mitäs teidän kahden välillä oikein on?"

McGee, Katharine: Tuhat kerrosta: Huipulla
Kirjasarja: Tuhat kerrosta, osa 2
Muut osat: Osa 1
Julkaistu: 2017
Alkuperäinen julkaisu: 2017
Alkuperäinen nimi: The Dazzling Heights
Mistä maasta: Yhdysvallat
Suomentanut: Riie Heikkilä
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 440


Elämään katkeroitunut Leda Cole kiristää ihmisiä, jotka olivat pilvenpiirtäjän huipulla ja todistivat Erisin kuolemaan johtaneet tapahtumat. He eivät voi paljastaa totuutta, sillä silloin heidän omat likaiset salaisuutensa paljastuisivat kaikille. Kultalusikka suussa syntynyt Avery Fuller ei uskalla kertoa asiasta Atlasille, sillä hän pelkää pojan lakkaavan rakastamasta itseään. Rakastavaisten elämä ei silti ole auvoista, vaan alituista piilottelua - etenkin heidän epäluuloisiksi käyviltä vanhemmiltaan. Avery stressaa Atlasin menettämistä, mutta se vain pahentaa asiaa heidän suhteensa kannalta. He kärsivät mahdottoman rakkauden tuskasta. Atlas saakin ajoittain muuta ajateltavaa Calliope Brownin ilmestyessä kuvioihin. Poika on tavannut tytön aiemmin Afrikan matkoillaan eikä tiedä hänen olevan oikeasti ammattirikollinen, joka kiertää äitinsä kanssa maailmaa ja huijaa omaisuutta rikkailta. Lastenvaatekaupassa töissä oleva Rylin Myers vastaanottaa Erisin muistostipendin Berkeley Academyyn. Leda ei siedä ajatusta, sillä hän haluaisi tytön pysyvän poissa näkyvistä. Rylin kärsii Ledan olemassaoloa enemmän Cord Andertonin näkemisestä. He selvästi edelleen rakastavat toisiaan, mutta ovat päättäneet esittää onnettomia rakastavaisia, jotka eivät voi tunteistaan huolimatta koskaan saada toisiaan. Rylin yrittää keskittyä opiskeluun ja holografia kurssiin, jossa hän osoittaa erityistä lahjakkuutta - ainakin komean opettajan, Xiayne Radimajdin mielestä. Hän pyytääkin Rylinin kuvausassistentikseen. Cord varoittaa Ryliniä luottamasta opettajaansa, joka selvästi haluaa vain ryhtyä kiellettyyn suhteeseen oppilaan kanssa. Tietokonenero Watzahn ´Watt´ Bakradin joutuu eniten Ledan tähtäimeen. Hänen on pakko totella, sillä hän ei halua jäädä kiinni siitä, että hän on asentanut päähänsä kvanttitietokoneen. Leda kyykyttää poikaa tekemään kaikenlaisia asioita hänen hyväkseen. Watt suunnittelee Ledan luottamuksen voittamista ja tunnustuksen nauhoittamista poliisia varten. Sitten hänen ei enää tarvitsisi olla Ledan vaikutusvallan alaisena. Leda ja Watt luovat toisiinsa erikoisen viha-rakkaus-suhteen. Erisin menetyksen murtama Marie Valconsuelo hautoo synkkiä ajatuksia ja vannoo selvittävänsä, mitä pilvenpiirtäjän katolla oikeasti tapahtui. Hän ei usko, että Erisin kuolema oli onnettomuus. Tällä kertaa koko sotku huipentuu Dubaihin, johon Fullerit avaavat uusimmat pilvenpiirtäjänsä. Kuka tytöistä on tällä kertaa se, joka kohtaa ennenaikaisen kuoleman veden armottomassa syleilyssä?

"Vesi soljui tyynen tummana kuin tyttö olisi vain levännyt. Hiussuortuvat olivat levittäytyneet kasvojen ympärille pehmeänä pilvenä. Mekon helmat olivat takertuneet jalkoihin ikään kuin suojellakseen häntä varhaisen aamun kylmyydeltä. Tyttö ei kuitenkaan enää milloinkaan tuntisi kylmää." (s.7)

Kirjassa vellotaan Erisin kuoleman jälkeisessä surussa ja syyllisyyden tuskassa sekä rakkaushuolissa. Torni kukoistaa kielletystä ja epäsovinnaisesta rakkaudesta. Nuoret aikuiset ovat ihmissuhteissaan tekopyhiä ja lapsellisia. He vaativat rakkaudenkohteelta pyyteetöntä ihailua ja omistautumista sekä puhtoista menneisyyttä, mutta itse ovat valmiita pienenkin riidan tai vastoinkäymisen sattuessa hukuttamaan murheet vieraassa sylissä - pahimmassa tapauksessa vain kostaakseen, vaikka todellisuudessa kostaa vain itselleen pahentamalla tilannetta. Tornissa asuvien elämä on täynnä salaisuuksia kulissien pystyssä pitämiseksi. Kukaan ei puhu toisilleen suoraan ja rehellisesti, vaan jokainen juonittelee ja kiertelee totuutta. Kaikki ovat itsepäisiä, dramaattisia, mustasukkaisia ja itsesäälissä rypeviä. Jokainen on lopulta tiukasti kiinni omissa valheiden verkoissaan, joista irti pyristely on mahdotonta tai ainakin kuolettavan tuskallista.

"´Rakastuitko minuun vain siksi että se oli hankalaa ja kiellettyä - koska minä olin ensimmäinen asia koko maailmassa, joka sinulta milloinkaan oli kielletty? Ainoa asia, jonka halusit ja joka sinulta kiellettiin, vaikka sait kaiken muun?´" (s.241)

Miten ihanan saippuamaista hömppää ja kihelmöivän jännittävä loppuratkaisu! En kestä odottaa kirjasarjan seuraavaa osaa!


Helmet lukuhaaste 2018: 14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan

maanantai 27. elokuuta 2018

Anne Leinonen: Noitakirja



"Mitä Nuuksiossa oikein tapahtui?

Leinonen, Anne: Noitakirja
Kirjasarja: Osa 2
Muut osat: Osa 1
Julkaistu: 2018
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 225


Auran Inge-täti on paljastunut voimakkaaksi noidaksi nimeltään Selma, joka on kaapannut Pyryn mukanaan Helsingin puolelle. Aura, Silke ja Miro-antikvaristi lähtevät vaeltamaan Nuuksioon löytääkseen portin Helsinkiin. Perillä Aura yrittää päätellä, mistä hän voisi löytää Noitakirjan ja kuinka hän voisi peitota Selman, joka yrittää tuhota Helbyn olemassaolon.

"Erehtyminen oli sekin inhimillistä, ja piti olla mahdollisuus sovitukseen. Aurankin piti olla varovainen, ettei hän ajautuisi päättämään toisten elämästä omien silmälasiensa läpi. Kai hän halusi Helbyn parasta, eikä vain omaa mukavuuttaan -" (s.188)

Aura kasvaa koettelemustensa myötä ihmisenä ja noitana. Hän kokee ensirakkauden huumaa ja kalvavaa menetyksen pelkoa. Hän tutustuu uusiin ystäviin ja kohtaa vanhoja vihollisia. Aura yrittää taistella hyvän puolesta ja toimia kaikkien parhaaksi. Hän yrittää kääntää kaiken hyväksi.

"Auralle riittä, että hän sydämessään tiesi, mikä oli oikein ja mikä väärin. Hän halusi puolustaa itseään ja ystäviään, ja vaalia tunteita, jotka Pyry oli hänessä herättänyt." (s.140)

Kirja on jotenkin tasapaksu ja tapahtumat mielikuvituksettomia. Siinä on samoja kompastuskiviä kuin ensimmäisessä osassa. Tarina ei jotenkin etene, vaan se laahaa taakkana miltei paikoillaan. Ainoastaan loppu on vetävä, seikkailullinen ja ajatuksia herättävä. Teemoiltaan kirja on mielenkiintoinen. Se saa pohtimaan olemassaoloa ja sen merkitystä. Lukija voi miettiä, kenellä on oikeus päättää toisten elämästä ja voiko asioihin itse vaikuttaa. Esiin nousee kysymys siitä, kannattaako panostaa yksilön hyvinvointiin vai yhteisön etuun - ollako itsekäs vai epäitsekäs.

"Taikuus pyörteili Auran ympärillä." (s.214)


Helmet lukuhaaste 2018: 16. Kirjassa luetaan kirjaa

lauantai 25. elokuuta 2018

Retki Etelä-Haagan kirjastoon



Kävin retkellä Etelä-Haagan kirjastossa. Se vaikutti vilkkaalta, sillä pihaan oli parkkeerattu liuta polkupyöriä ja lapsia juoksenteli sekä ulos että takaisin sisälle. Pienessä eteisessä oli lukuisia äitejä tutkimassa tavaranvaihtohyllyä, jossa näytti olevan esineitä kengistä leluihin. Leikkikaluja riitti myös varsinaisella kirjaston puolella - niitä oli aivan valtavasti! Akvaariossa lojui mereneläviä ja nukkeja, hyllyjen päälle oli aseteltu pehmoleluja, ikkunalaudat pursusivat koriste-esineitä ja lattialla oli lelukori. Lastenosaston pöydätkin olivat täynnä leluja. Sisällä vaeltavat lapset valitsivat lopulta leikkimisen sijasta joko tietokoneella pelaamisen tai kirjan lukemisen.





Kirjaston toisessa päädyssä oli muutamia aikuisille suunnattuja kirjahyllyjä. Loput sijaitsivat toisessa kerroksessa, jossa kiinnitin huomiota kasvien paljouteen sekä koristeiden runsauteen. Kaiteita päällystivät itsetehdyt neulomukset. Katosta roikkuivat yhtä aikaa sekä kiinalaiset lyhdyt että synttäriliput. Tunnelma oli kuin mummolassa, jossa pääsiäiskoristeet tervehtivät joulukoristeita vuodenajasta riippumatta. - - Lainausautomaatin päällä istui pöllö.





Muista kirjastoretkistäni voit lukea aiemmista postauksista.



torstai 23. elokuuta 2018

Piia Leino: Taivas



"Kuka yhä jaksaisi kapinoida ja miksi?"

Leino, Piia: Taivas
Julkaistu: 2017
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustantamo S&S
Sivumäärä: 250


Tulevaisuuden Helsingissä ihmiset ovat peliriippuvaisia zombeja. Maailma on kohdannut ekokatastrofin, jonka seurauksena mitään ei ole jäljellä. Kaikki ihanat paikat on tallennettu virtuaalimaailmaan nimeltään Taivas. Siellä ihminen kokee loputonta huolettomuutta ja rauhaa. Kaikki ovat lisääntymiskyvyttömiä, joten ilman jälkikasvua tulevaisuudella ei ole mitään merkitystä - millään ei ole mitään väliä. On vain autuaallinen kuoleman odotus.

"Ehkä on parempi kadota - Luulen, että tässä lajissa on virhe, jota ei voi paikata. - Olemme tämän pelin virus." (s.206)

"- ihmisten lapset palelisivat jälleen kaduilla ja kärsisivät vanhempiensa hulluudesta, kuten olivat kärsineet kautta historian." (s.183) 

Helsingissä eletään vuotta 2058. Aikuiset kulkevat apaattisina töiden ja kodin väliä - lapsia ei enää olekaan. Hyväosaisilla ihmisillä on mahdollisuus olla miltei rajattomasti virtuaalimaailmassa, kun taas köyhät joutuvat kärsimään ilman ja kerjäämään Hakaniemen torilla. Taivaasta tullaan ulos vain suorittamaan pakolliset tarpeet. Ketään ei enää kiinnosta entisaikojen hillitön kuluttaminen. Ruoka ja tavarat ostetaan markoilla, sillä Suomi erosi EU:sta 2040-luvulla. Kantasuomalaiset ottivat vallan ja häätivät muut kuin kolmannen polven suomalaiset rakentamansa muurin taakse.

"Taivaassa ei ole puutetta mistään, ei tarvetta käydä kauppaa ja katsella toista kuin rahapussia." (s.17)

"Oli naisia, jotka paisuivat maaemoiksi ja tulostivat itsestään uutta, elävää lihaa." (s.78)

Helsinkiläisiltä puuttuu elämänhalu, joka johtaisi haluun ajatella, tietää ja luoda uutta. Kukaan ei osaa asettua toisen ihmisen asemaan, sillä he viettävät aikaa vain itsensä kanssa. Akseli osallistuu lääkekokeiluun, jonka seurauksena hän alkaa herätä peliriippuvuudestaan. Hän huolehtii ulkonäöstään, tekee hätiköityjä ostoksia, harrastaa juoksemista ja alkaa kiinnittää huomiota lähimmäisiä kohtaan. Hän haluaa muutosta. Akseli alkaa himoita virtuaalimaailmassa kohtaamaansa Iinaa. Hän ei osaa ajatella muuta kuin omaa haluaan. Akseli yrittää päätellä vanhoja tallenteita katsomalla, kuinka naisia lähestytään. Hän haluaa kontrolloida Iinaa, joka on avuton, alistuva ja houkutuksille altis. Akseli ymmärtää, että hänen on viihdytettävä naista saadakseen haluamansa. Hän alkaa pian käyttäytyä omistushaluisesti ja uhkaavasti pelätessään menettävänsä Iinan. Hän syyttää naista häilyväisyydestä, provosoivasta pukeutumisesta ja vieraissa käymisestä. Akseli ei halua naisen tekevän itsenäisiä päätöksiä. Hän haluaa aina vain lisää ja lisää. Hän haluaa valtaa.

"Akseli painaa sormenpäänsä viileään ikkunaan, katselee kättään. - Sellaiset kädet puuhailivat naisten iholla, rakensivat taloja, kuristivat kurkkuja. Hän ei voi kuvitella, että olisi uskaltanut elää silloin." (s.22)

"Nainen on arvoitus, outo hyrisevä kone, jota Akseli opettelee käyttämään." (s.131)

"Kanssakäymisessä ei ollut kyse vain siitä, että sai mitä halusi. Kyse oli myös toisen halusta, kunnioituksesta noudattaa sitä tai vallasta jättää tahallaan noudattamatta." (s.109) 

"Rakkaus oli lihaa ja toivoa ja syvää tietoa kaiken katoavaisuudesta." (s.242) 

Kirja ei tuonut mitään uutta, mitä ei olisi jo käsitelty aiemmin. Jälleen kerran miehet kuvattiin sikoina ja naiset kaltoin kohdeltuina. Rasismi kukoisti ja luonto oli tuhoutunut. Ihmiset kuvattiin pahoina, muuttumattomina ja halujensa vietävinä olevina eläiminä, joiden olisi parasta kadota maan päältä. Päähenkilöt olivat ahdistavia irvikuvia. Ainoa kiinnostava seikka oli riippuvuuden kuvailu. Ihminen ei silloin pysty ajattelemaan järkevästi, vaan ajattelee ainoastaan asiaa, mistä on riippuvainen. Elämässä ei ole mitään muuta. Kaikki toiminta liikkuu riippuvuuden kohteen ympärillä. Koin kirjan irvokkaana ja ahdistavana.

"Vartijan katse leikki hänellä, muttei hänen kanssaan." (s.169)

"Liha on riesa, jota mieli raahaa perässään." (s.12)

Onko maailma sellainen kuin meille väitetään? Ovatko toimintaamme motivoivat asiat todellisia vai saneltuja? Kuka meidän olemistamme ja tekemistämme kontrolloi? Olemmeko kaikki vain tahdottomia yhteiskunnan osasia? Tietävätkö muut parhaiten, miten meidän tulisi toimia vai osaammeko päätellä sen itse? Voimmeko muuttaa ympäröivää maailmaa? Onko yksilön itsenäisillä ratkaisuilla merkitystä? Voimmeko pyrkiä parempaan vai onko meidän kohtalonamme soutaa ja huovata pahuudessa?

"Vieraat maat olivat täynnä ihmisiä, jotka eivät oikeasti ymmärtäneet suomalaisia, mutta katsoivat silti asiakseen kirjoittaa heistä." (s.87)


Helmet lukuhaaste 2018: 44. Kirja liittyy johonkin peliin

tiistai 21. elokuuta 2018

Mari Manninen: Yhden lapsen kansa



"Ihmisen on hyvä olla hyödyksi."

Manninen, Mari: Yhden lapsen kansa
Julkaistu: 2017
Alkuperäinen julkaisu: 2017
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Atena Kustannus Oy
Sivumäärä: 221


Kommunistisessa Kiinassa harjoitettiin syntyvyyden säännöstelyyn tähtäävää yhden lapsen politiikkaa vuodesta 1980 vuoteen 2015. Tällä hetkellä siellä vallitsee kahden lapsen politiikka. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kiinalaiset pariskunnan eivät saa hankkia kuin yhden lapsen - tällä hetkellä kaksi lasta. Toimenpiteisiin ryhdyttiin, koska päättäjät totesivat, että kiinalaisia on maailmassa aivan liian paljon eikä ruokaa riittäisi kaikille. Kirja on kirjoitettu sekä kirjallisten että suullisten lähteiden pohjalta. On varmasti vaikeaa kirjoittaa kirjaa ihmisiä haastatellen, sillä he kertovat tarinoista vain oman versionsa. Ihmisillä on tapana kaunistella tai värittää tapahtumia. He saattavat joko valehdella tai jättää asioita kertomatta.

"Kiinalaisessa unelmaperheessä oli molempia sukupuolia." (s.80)

Seuraava teksti on kirjoitettu provosoivasti ja saattaa järkyttää herkempiä lukijoita. Olen oikonut kirjoituksessani monia mutkia suoriksi, mutta yrittänyt silti kuvastaa kiinalaisten elämää yhden lapsen politiikan aikana.

 "Äidin mielestä tytön elämä on paljon kovempaa kuin pojan. Tytöllä on kuukautiset ja muut elämän harmit. Vanhempien pitää kantaa tytöstä enemmän huolta, ja tytöillä on turvattomampaa." (s.127)

Millaista olisi elää maassa, jossa jokainen naimisissa oleva pariskunta saisi tehdä vain yhden lapsen tiukasti määriteltynä ajankohtana? Miten pariskunnan kävisi, jos lapsi olisi tyttö, sillä ainoastaan pojan kautta heidän sukunsa jatkuisi eteenpäin ja ainoastaan poika pystyisi elättää vanhempansa ja tehdä raskaat työt sekä suorittaa uhrimenot edesmenneiden puolesta? Mitä mieltä olisi kasvattaa tyttöä, sillä hänet vain menetettäisiin toiseen sukuun avioliiton kautta? Miten pariskunta voisi toimia, jos he saisivat tytön - varsinkin, kun he oikeasti haluaisivat sekä tytön että pojan? He voisivat hakea poikkeuslupaa toiseen lapseen tai hankkia toisen lapsen luvatta ja maksaa siitä vaadittu sakkomaksu. Heillä olisi mahdollisuus toimia laittomasti ja antaa tyttölapsi salaa pysyvästi tai väliaikaisesti toisen perheen hoidettavaksi. He voisivat olla epätoivoisia ja hylätä lapsensa esimerkiksi kalatorille, josta lasta kaipaava pariskunta voisi ottaa lapsen omakseen. Mahdollinen löytäjä saattaisi viedä lapsen orpokotiin, josta hänet ehkä adoptoitaisiin hyvään perheeseen - jopa Amerikkaan asti. Miten tulisi toimia, kun suru ja ikävä kävisi liian suureksi? Voisiko lapsen yrittää löytää? Etsisikö lapsi aikuisena omia biologisia vanhempiaan? Miten voisi välttyä joutumasta propagandakoneiston rattaaksi ja näyttämään maailmalle liikuttavan onnellisia biologisten vanhempien ja kadotettujen lasten jälleennäkemisiä? Miltä tuntuisi itse adoptoida mahdollisen kuolleen esikoislapsen tilalle toinen lapsi, jos itse ei pystyisi pakkosteriloinnin tai muun syyn vuoksi saamaan tilalle toista lasta? Miten pariskunnan siis tulisi toimia toista lasta odottaessaan? He voisivat päätyä yleisimpään keinoon eli paljon mainostettuun ja luonnollisena pidettyyn aborttiin ja yrittää sitten saada poikalapsen. Mitä pariskunta voisi tehdä, jos he haluaisivat pitää tytön? Heidän olisi luultavasti erittäin vaikea toimia vastoin suvun painostusta, sillä etenkin perheen pää eli isoisä vaatii perheeseen poikalapsen. Miten pariskunta kestäisi painostavan tilanteen tytön synnyttyä, kun perheen isoäidin mielestä tyttö kannattaisi jättää hoitamatta, jotta se kuolisi ja jotta pariskunta saisi siten mahdollisuuden poikalapsen tekoon? Mitä sitten pitäisi tehdä, jos perheeseen on syntynyt tyttö ja toinenkin lapsi tulisi olemaan tyttö?

"Kaupunkeihin on perustettu muutamia lämpimiä ja turvallisia vauvan jättöpisteitä - vauvan voi viedä salaa tyhjään koppiin, josta se otetaan nopeasti hoitoon. Lähes kaikilla niihin hylätyillä vauvoilla on vammoja tai sairauksia." (s.72)

Miten pariskunta selviytyisi ankaran politiikan kourissa, jos heiltä evättäisiin poikkeuslupa toiseen lapseen? He saattaisivat silti hankkia toisen lapsen joko tarkoituksella tai ehkäisyn pettäessä. Tällöin perhe voisi maksaa sakkomaksun ja lahjuksia tai turvautua mahdollisiin suhteisiin painaakseen asian villaisella. Vaarana silti olisi, että lapsesta tulisi paperiton, jolloin häntä ei käytännössä olisi olemassa. Hänellä ei olisi oikeutta mihinkään yhteiskunnan palveluun. Hän ei saisi mennä sairaalaan, naimisiin tai töihin. Huonossa tilanteessa viranomaiset saattaisivat tulla paikalle ja viedä naisen sairaalaan, jossa hänelle tehtäisiin joko niin sanotusti omasta tahdosta tai pakotettuna abortti. Heitä ei kiinnostaisi, vaikka nainen olisi jo seitsemännellä kuulla raskaana. He eivät välittäisi, vaikka viimeisillään raskaana olevan naisen lapsi syntyisi elävänä, sillä he hukuttaisivat sen vesisankoon. Nainen saatettaisiin pakkoabortin lisäksi myös pakkosteriloida. Pariskunta saattaisi tämän lisäksi menettää työpaikkansa, kotinsa ja/tai omaisuuttaan. Heidän täytyisi kaiken aikaa varoa pelkästään omaa rahapussiaan ja urakehitystään ajattelevia virkailijoita, jotka saattaisivat luvata yhtä ja tehdä toista. Pariskuntaa saatettaisiin painostaa myös työpaikalla, sillä koko työyksikkö voisi menettää vuosibonuksensa, jos yhdellekin työntekijälle syntyy enemmän kuin yksi lapsi.

"Ei ole harvinaista, että viranomaiset pidättävät, uhkailevat ja jopa pahoinpitelevät oikeuksiaan vaativia kansalaisia." (s.41)

Millaista olisi olla nainen kyseisessä maassa? Yllä mainittujen asioiden valossa aivan kamalaa! Kuka haluaisi kuunnella syntyvyyden säätelystä vastaavan henkilön propagandaa, noudattaa vauvakiintiöitä, tehdä ilmoituksen kuukautisistaan sekä suostua ultraäänitutkimuksiin ja raskaustesteihin salaraskauden ehkäisemiseksi? Toisaalta pariskunta, joka päättäisi pitää tyttölapsen, voisi panostaa häneen ja kouluttaa hänet hyvään ammattiin rahoilla, jotka olisi muussa tapauksessa kuluneet kokonaan poikalapsen elämään. Sitä paitsi tytön kulut olisivat pienemmän kuin pojan, sillä pojalle pitäisi ostaa kaikki asunnosta autoon. Häätkin pitäisi maksaa. Kaiken lisäksi tytöt pystyisivät ansaitsemaan rahaa siinä missä pojatkin ja hoitaisivat vanhempansa paremmin kuin pojat. Tyttöjä ja poikia painostettaisiin yhtä lailla naimisiin ja hankkimaan lapsen. Parasta olisi arvostuksen ja yleisen terveydentilan paraneminen.

"Kiinassa aviomiesten tylyys ja väkivaltaisuus on yleistä. Miniät usein pelkäävät anoppejaan -" (s.38)

"Kiinan maaseudulla oli pitkä perinne hankkiutua eroon tytöistä. - tahdottiin ensimmäisen lapsen olevan poika. Muu toi huonoa onnea. Mutta ennen kaikkea tyttöjä tapettiin siksi, ettei köyhillä perheillä ollut varaa ruokkia kaikkia lapsia." (s.57)

Millaista olisi elää maassa, jossa jokainen naimisissa oleva pariskunta saisi tehdä vain yhden lapsen tiukasti määriteltynä ajankohtana? Aivan tavallista, sillä pariskunta saattaisi saada terveen poika- tai tyttölapsen ja hoitaa hänet isoäidin avustuksella koululaiseksi, minkä jälkeen ahkerasti opiskeltuaan lapsi pääsisi yliopistoon ja muuttaisi sinne asumaan. Hän opettelisi itsenäistä elämää, saisi ammatin ja hankkisi hyvän työpaikan. Hän menisi naimisiin ja saisi lapsen. Pariskunta saisi heiltä vanhoilla päivillään tukea ja turvaa. Heitä auttaisivat myös eläke ja muut tukitoimet. Pariskunta voisi elää elämänsä onnellisina loppuun asti. Paitsi jos lapsi vammautuisi eikä heillä olisi varaa hoitaa hänen sairaalakulujaan. Paitsi jos lasta hoitava isoäiti olisi tyranni ja kohtelisi miniää ankarasti ja noudattaisi erittäin vanhanaikaisia tapoja. Paitsi jos ainoaa lasta hemmoteltaisiin liikaa, jolloin hänen maailmankuvansa vääristyisi ja hän katsoisi oikeudekseen terrorisoida koko sukua. Paitsi jos lapsi kokisi liikaa paineita koulunkäynnistä, jota pitäisi harjoittaa aamusta yöhön asti, eikä pääsisi yliopistoon. Paitsi jos lapsi sairastuisi, joutuisi onnettomuuteen tai tekisi itsemurhan. Paitsi jos lapsi ei löytäisikään aikuisena puolisoa tai ei suostuisi menemään naimisiin tai hankkimaan omaa lasta. Paitsi jos aikuiselle lapselle pitäisi enemmän tai vähemmän laillisesti hankkia ostovaimo toisesta maasta. Paitsi jos ostovaimo karkaisi ja veisi mahdollisen lapsen mukanaan. Paitsi jos perheen etuihin ei kuuluisi eläkettä. Paitsi jos pariskunta joutuisi vanhainkotiin. Pariskunta joutuisi elämään elämänsä onnettomina loppuun asti.

"Isäni ajatteli säilyttävänsä kasvonsa saamalla pojanpojan. Hänelle oli tärkeää, että suku jatkuu. Meille oli tärkeää, että joku pitää meistä huolta. Mutta kun poika meni naimisiin, huomasimmekin, ettei poika olekaan niin erinomainen asia kuin kuvittelimme. Poika kuuntelee vaimoaan eikä meitä. Poika ei käy edes usein kylässä." (s.87)

"Maalla vaimotonta miestä halveksutaan. Lapsettomuus, erityisesti se ettei perheessä ole poikaa, on suurin mahdollinen loukkaus omia vanhempia kohtaan." (s.142)

"Netissä mainostetaan ´kauniita, nuoria, halpoja ja kivoja vietnamilaisnaisia´ ja luvataan pakettihintaan jopa vakuutuksia, jos morsian sattuukin karkaamaan." (s.140)

Millaista olisi tottua yhden lapsen politiikkaan, vaikka se vaihtuisikin kahden lapsen politiikaksi ilman aikarajoja ja paikkakohtaisia kiintiöitä? Miltä tuntuisi, kun kauhistuttava uudistus muuttuisikin normaaliksi arjeksi? Miten maan kävisi, jos ihmiset olisivat niin totutettuja vallitsevaan tilanteeseen, että he eivät enää haluaisi tehdä lapsia ollenkaan, vaan nauttisivat mieluummin vuosien aikana saavutetuista rikkauksista, eduista ja koulutuksesta? Millaista olisi olla eri mieltä politiikan kanssa ja päätyä muuttamaan ulkomaille, jotta omien lasten ei tarvitsisi joutua samaan kierteeseen? Miltä tuntuisi arvostaa enemmän henkisiä arvoja ja inhimillisyyttä kuin rahaa? Millaista elämä olisi, jos omien vanhempien ja itsen välissä tuntuisi olevan monien sukupolvien välinen kuilu?

"Kaikissa vaurastuvissa maissa lasten määrä tuppaa vähenemään." (s.16)

"Kun kansalaiset ovat päässeet pienen perheen makuun, he eivät suostu tekemään isompaa." (s.25)

Voisiko maassa joskus olla syntyvyydensäätelyyn tähtäävän politiikan sijasta lapsen hoidossa tukevaa neuvolatoimintaa? Miten sosiaaliturvajärjestelmä saataisiin vastaamaan nykytarpeita, kun maassa on paljon enemmän vanhuksia kuin nuoria? Voitaisiinko maassa unohtaa vanhoilliset perinteet ja toteuttaa ihmisoikeuksia?

"Kiinan harmaantuminen on ensimmäisen maailman ongelma, mutta Kiina ei ole vielä saavuttanut ensimmäisen maailman vaurautta." (s.24)


Helmet lukuhaaste 2018: 5. Kirja sijoittuu vuosikymmenelle, jolla synnyit

sunnuntai 19. elokuuta 2018

5 muoti-ilmiötä ya-kirjallisuudessa



Kirjatubettaja jessethereader on tehnyt tässä kuussa videon muoti-ilmiöistä ya-kirjoissa. Innostuin tutkimaan omaa nuorille aikuisille suunnattujen kirjojen listaani, olenko lukenut edes yhden kirjan jokaisesta muotisuuntauksesta.

1. Vampyyrit

Yleisesti ajatellaan, että Twilight -kirjat toivat nuorten aikuisten kirjallisuuden kaikkien tietoisuuteen tai että genre syntyi kyseisten kirjojen myötä. Kirjat ainakin loivat nuorten aikuisten kirjoihin vampyyri innostuksen. Ehkä ne saivat aikaan myös kolmiodraama trendin. Pidän henkilökohtaisesti vampyyritarinoista. Se johtuu luultavasti siitä, että minulla oli alaluokilla vaihe, jolloin luin paljon lapsille suunnattuja kirjoja, joissa esiintyivät vampyyrit tai noidat. Lempikirjasarjani oli nimeltään Pikku Vampyyri. Twilight -kirjojen ilmestyessä en kokenut olevani kirjojen kohderyhmää eivätkä ne kiinnostaneet minua. Ne tuntuivat olevan niin kaukana siitä vampyyrikuvasta, johon olin lapsesta asti tottunut. Ensimmäinen kirjasarjan osa Houkutus ilmestyi vuonna 2005. Luin sen ja muut kirjasarjan osat kahdeksan vuotta myöhemmin, sillä halusin tietää, mitä nuoret edelleen oikein näkivät kyseisissä kirjoissa. Muita nuorille aikuisille suunnattuja vampyyritarinoita en ole lukenut. Olen pohtinut, että joku päivä voisin tutustua myös johonkin toiseen nuorille aikuisille suunnattuun vampyyrikirjaan.



2. Dystopia

Nälkäpeli -kirjasarja aloitti vuonna 2008 valtavan määrän kirjoja tuottaneen dystopia trendin. Tykästyin siihen aivan täysillä! Ahmin edelleen maailmanlopun jälkeisestä maailmasta kertovia kirjoja. Minua kiehtovat erilaiset näkökulmat siitä, kuinka ihmiset selviytyisivät katastrofista. Luulen, että dystopia on suosittu aihe, koska sen kautta pystyy käsittelemään synkkää maailmantilannetta. Olen lukenut kirjat Helena Waris: Linnunsitoja, Reeta Aarnio: Hän joka ei pelkää, Cecelia Ahern: Viallinen, Chris Weitz: Kaaoksen päivät, Maija Haavisto: Adeno, Kiera Cass: Valinta, Jean Christophe-Rufin: Globalia, Ally Condie: Tarkoitettu, Veronica Roth: Outolintu, K.K. Alongi: Kevätuhrit ja James Dashner: Labyrintti. Myöhemmin kirjoihin ilmestyi maagisia elementtejä kuten taikavoimia. Sellaisia kirjoja ovat ainakin Victoria Aveyard: Punainen kuningatar ja James Frey: Loppupeli.



3. Sadut uudelleen kirjoitettuna

Saduista on aina tehty uusia versioita. Trendi on näkynyt etenkin nuorille aikuisille suunnatuissa elokuvissa, mutta lähivuosina myös kirjoissa. Olen kyseisestä trendistä lukenut oikeastaan vain Salla Simukan Lumikki -trilogian, joka viittaa vain erittäin pienesti satuun. Serena Valentinon kirjoissa on myös satujen uudelleen kerrontaa, mutta en oikein tiedä, sopivatko ne ya-kirjojen määritelmään.



4. Virtuaalimaailma

Virtuaalimaailmaan liittyvä trendi on mennyt minulta kokonaan ohi. Olen lukenut oikeastaan vain yhden kirjan, mutta en halua paljastaa sitä, sillä se pilaisi monen lukukokemuksen. Kirjan päähenkilö ei alussa nimittäin tiedä asuvansa virtuaalimaailmassa! Minun täytyykin pitää mielessä, että tutustuisin tähän muoti-ilmiöön paremmin!

5. Supersankarit

Supersankarien ilmestyminen ya-kirjoihin on tällä hetkellä uutta. Mielestäni paras supersankari on Batman, jonka nuoruusvuosista Marie Lu on kirjoittanut kirjan Batman Nightwalker. Haluaisin ehdottomasti lukea muitakin sarjaan kuuluvia kirjoja! Etenkin kissanaisesta kertova kirja kiinnostaa. Voisin olettaa, että lukijan täytyisi ennakkoon tietää edes perusasiat kyseisestä supersankarista lukeakseen kirjan. Muuten moni viittaus henkilön tulevaisuuteen saattaisi mennä ohi.




Mitä viiteen ya-trendiin sopivia kirjoja olet lukenut? Puuttuuko listasta joku ya-kirjallisuuden muoti-ilmiö?

tiistai 14. elokuuta 2018

Retki Kannelmäen kirjastoon



Kyselin twitterissä, minne kirjastoon minun kannattaisi seuraavaksi tehdä retki. Sivujen havinaa -blogin Julia kehui Kannelmäen kirjastoa ihanaksi, joten päätin lähteä sinne! Kirjasto sijaitsee Kanneltalon yhteydessä aivan juna-aseman vieressä. Aurinkoisena päivänä se tuntui valoisalta ja avaralta paikalta. Kiinnitin huomiota etenkin kirjaston siisteyteen. Siellä ei vaikuttanut olevan mitään ylimääräistä. Seinillä oli muutama kolmionmallinen taulu. Näin myös muutamia kasveja. Kirjasto oli aika hiljainen, mikä todennäköisesti johtui hyvästä säästä. Sisällä ei ollut yhtään lapsiperhettä - ainoastaan muutama satunnainen aikuiskävijä.





Huomasin ensimmäisenä hyllyn, johon oli aseteltu bestseller kirjoja. Seuraavaksi ihmettelin joka puolelle aseteltuja kylttejä, joissa luki "älä unohda näitä" ja joiden eteen oli aseteltu erilaisia kirjoja. Kyltti oli myös suunnilleen kirjaston keskellä sijaitsevalla veneen mallisella pöydällä. Mielenkiintoisia olivat myös pienet vitriinit, joissa oli parhaillaan menossa korunäyttely.





Näin punertavan nurkkauksen, jossa oli sekä sohva että hylly, johon sai tuoda omia kirjojaan tai lehtiä ja josta sai vastaavasti ottaa mukaan kirjan tai lehden. Lopuksi tutustuin lastenosastoon, joka oli värikkäämpi kuin muu osa kirjastosta. Aivan perällä sijaitsi huone, jossa luultavasti järjestetään lapsille erilaisia tapahtumia tai sitten siellä saa vain leikkiä.





Muista kirjastoretkistäni voit lukea aiemmista postauksista.

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Sarah J. Maas: Lasipalatsi



"Miten huvittava ajatus! Hänkö Kuninkaan Miekkana!"

Maas, Sarah J.: Throne of Glass: Lasipalatsi
Kirjasarja: Throne of Glass, osa 1
Julkaistu: 2017
Alkuperäinen julkaisu: 2012
Alkuperäinen nimi: Throne of Glass
Mistä maasta: Yhdysvallat
Suomentanut: Sarianna Silvonen
Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy
Sivumäärä: 433


Salamurhaajista maineikkain, Adarlanin Surmaksikin tituleerattu Celaena Sardothien, saapuu lasipalatsiin prinssi Dorian Havilliardin ja kuninkaallisen vartioston kapteeni Chaol Westfallin saattamana. Celaenan on tarkoitus osallistua kilpailuun, jonka voittaja nimitetään Kuninkaan Miekaksi. Hänen täytyy päihittää 23 muuta kilpailijaa, jotka koostuvat varkaista sotilaisiin ja jotka kaikki ovat miehiä. Celaenalta ei puutu itsevarmuutta, sillä hän pitää itseään alansa parhaana ja voittamattomana. Todellisuudessa hänen voimansa ovat ratkaisevasti heikentyneet vankeudessa, jolloin hänelle teetettiin orjantöitä Endovierin suolakaivoksilla. Celaena ei anna periksi, sillä hän ei halua palata takaisin vankilaansa. Hän harjoittelee Chaolin ohjauksessa, ystävystyy prinsessa Nehemian kanssa ja harrastaa kirjojen lukemista. Celaena ajautuu tutkimaan outoja mahtimerkkejä ja niiden sisältämää taikuutta, mikä muuttaa kilpailun suunnan oman nahan pelastamisesta koko valtakunnan suojelemiseen.

"Celaena oli rikollinen - murhaamisen ihmelapsi, alamaailman kuningatar - ja siitä huolimatta hän oli pelkkä tyttö, joka oli lähetetty Endovieriin seitsemäntoistavuotiaana." (s.285)

"He eivät takuulla osaa odottaa, että kaunis nainen päihittää heidät." (s.85)

Celaena on teinityttö salamurhaajan vaatteissa. Hän pystyy hirttoköyden uhan allakin keskittymään omaan ulkonäköönsä tai komean prinssin ihailuun. Celaena on tottunut vetämään voittamatonta ja taidoillaan uhoilevaa roolia, vaikka todellisuudessa hän haluaisi mieluiten lukea kirjoja ja soittaa pianoa. Hän on ulkoapäin välinpitämätön ja ankaralla koulutuksella teroitettu ase, mutta sisälläpäin kiehuu viha kulttuureja tuhoavaa ja viattomia tappavaa kuningasta kohtaan. Hän on myös herkkä mitä tulee hänen menneisyydessään tapahtuneisiin kamaliin asioihin. Celaena tekee hölmöjä virheitä valvomalla kirjojen ääressä myöhään aamuyöhön, vaikka seuraavana päivänä odottaa elämän ja kuoleman välinen taistelu. Hän sortuu myös liialliseen ylimielisyyteen ja aliarvioi vastustajiaan. Celaena on ristiriitainen persoona, sillä hän on yhtä aikaa sekä tyttömäinen että vaarallisen tappava. Hän on myös älykäs, mutta kokematon, ja hävytön, mutta hyväsydäminen. Teinityttöjen tapaan hän yrittää päteä pärjäämällä yksin ja salailemalla tärkeitä asioita ihmisiltä, jotka voisivat auttaa häntä. Celaena haluaa itsepintaisesti olla paras kaikessa.

"Älä vikise. Kukaan ei välitä tippaakaan sinun vaatteistasi." (s.90)

Lasista tehty linna on valloittava kauniine huoneineen ja majesteettisine koristeineen. Sen asukkaat keikistelevät upeissa puvuissaan ja kauniissa kampauksissaan. Elämä ei loppujen lopuksi ole kovin helppoa, sillä jokaisen elämä on alituiseen veitsen terällä - yhdessä hetkessä loistoa ja toisessa pää vadilla. Hovielämä on oikeastaan pelkkää ahdistavan teennäistä näytelmää, josta varsinkin prinssi Dorian haluaisi päästä irti. Nuori mies löytääkin ulospääsytien Celaenan luota. Hänestä on hauskaa leikitellä mielistelevien hovinaisten sijasta hankalasti lähestyttävän ja vaarallisen nuoren naisen kanssa. Dorian on kauhuissaan isänsä vaatimasta järkiavioliitosta, sillä hän haluaisi mennä naimisiin rakkaudesta. Hänen mielestään vapaa elostelu on sitä paitsi kaikista hauskinta. Oman mausteensa soppaan lisää kapteeni Chaol, joka vaikuttaisi myös olevan Celaenasta kiinnostunut. Neitsyeksi paljastuva palkkamurhaaja kokeekin useita seksuaalisesti jännittyneitä tilanteita eikä kivuliaita kuukautisia tai puhetta raiskauksista sensuroida.

"Inhoan tuollaisia naisia. He kaipaavat miesten huomiota niin epätoivoisesti, että ilomielin pettävät ja vahingoittavat oman sukupuolensa edustajia." (s.86)

Celaenan tarina sopii mielestäni heille, jotka pitävät teinidraamasta, fantasiasta, kuninkaallisista ja taisteluista. Ihan heti ei lukeminen ainakaan lopu, sillä kirjasarja jatkuu vielä ainakin kuudella kirjalla!

"Etkö koskaan tee muuta kuin luet?" (s.122)


sunnuntai 5. elokuuta 2018

Elokuun lukumaraton ya-kirjojen parissa



Osallistuin elokuun lukumaratoniin lauantaista 4.8.2018 kello 18.00 sunnuntaihin 5.8.2018 klo 18.00. Keräsin lukupinooni kolme nuorten aikuisten kirjaa: Cecelia Ahern: Täydellinen, Sarah J. Maas: Lasipalatsi ja Katharine McGee: Tuhat kerrosta: Huipulla. Tavoitteenani oli lukea Lasipalatsi loppuun ja edetä muita kirjoja mahdollisimman pitkälle.

Lauantai

Kello 18.00

Minun piti alun perin aloittaa lukeminen jo aamulla, mutta minulle ominaiseen tapaani keksin kaikenlaista muuta tekemistä. Aloitan lukemisen kirjasta Sarah J. Maas: Lasipalatsi.

Kello 19.00

Sain luettua kirjan loppuun, joten aloitan Katharine McGeen kirjan Tuhat kerrosta: Huipulla. Olen odottanut muutaman viikon, että saisin kirjan kirjastosta käsiini. Koukutuin kirjatrilogiaan ensimmäisessä osassa, sillä se oli helppolukuinen, arkiset ajatukset narikkaan laittava, juonivetoinen, kiinnostava ja tunteisiin vetoava. Odotan toiselta kirjalta samoja ominaisuuksia.

Kello 21.00

Kirja imaisi heti mennessään! Olin hetkessä taas samassa maailmassa kuin ensimmäistä kirjasarjan osaa lukiessa. Tämän päivän saldo on 42 luettua sivua. Minulla on aika hidas lukutyyli, sillä näen tapahtumat elokuvana silmieni edessä ja tykkään nautiskella lukemastani. Koen kirjan yleensä kaikilla aisteilla. Muistan kirjan maailman tunnun, kun otan saman kirjan uudestaan käteeni. Joissain kirjoissa tuntuma on vahvempi kuin toisissa. Jotkut maailmat haalenevat vuosien myötä ja jotkut katoavat kokonaan, mutta vahvimmat säilyvät yhtä tuoreina kuin vasta luetut. Luen kirjoja hitaasti myös siksi, koska en yleensä jaksa olla kovin pitkään paikoillani, vaan puuhailen väistämättä samalla jotain muutakin.



Sunnuntai

Kello 15.00

Luin aamupäivän aikana McGeen kirjaa eteenpäin 67 sivua. Kuuntelin samalla rauhallista instrumentaalista musiikkia. Yleensä musiikin kuuntelu auttaa minua keskittymään ja vie myös tietynlaiseen kirjaan sopivaan tunnelmaan. Pidän kirjasta paljon, sillä se on omalla tavallaan jännittävä. Yllätyin, kun kirjasarjaan esitellään tässä vaiheessa uusi henkilö. Aluksi suhtauduin häneen varauksella, mutta sitten opin pitämään hänestä. Se on tosin vaarallista, sillä lopussa saadaan kirjasarjan ensimmäisen osan tavoin selville, kuka tytöistä tällä kertaa kohtaa ennenaikaisen loppunsa. Viime kerralla olin loppuratkaisusta aika tyrmistynyt. Toisaalta haluaisin, että kirja loppuu heti, sillä haluan tietää ratkaisun, mutta toisaalta haluan tunnelmoida kirjan epätodellista maailmaa vielä jonkin aikaa.

Kello 18.00

Lukumaraton on päättynyt! Lukeminen oli mukavaa ja rentoa, vaikka puuhastelinkin samalla kaikenlaista. Luin yhteensä 176 sivua. Halusin vilkaista myös aiempia tuloksiani, joten tässä ne ovat: 190, 76, 240, 356, 5, 140, 307, 198 ja 342. Aika sekalainen joukko numeroita. En ole oikeastaan koskaan lukenut niin, että tavoittelisin tiettyä sivumäärää. Yleensä tavoitteena on saada joku paikallaan jumittava kirja eteenpäin tai uusi kirja alkuun. Myös lukupinon pieneneminen on hyvä tavoite, jos kirjaston kirjojen laina-aika alkaa lähestyä umpeutumista. Odotan innolla seuraavaa lukumaratonia! Uskomatonta, että tämä oli kesän viimeinen!



Lue lisää elokuun lukumaratonista Yöpöydän kirjat -blogista.

perjantai 3. elokuuta 2018

Darren Shan: Taistelu aamunkoitteessa



"Eihän tässä ole mitään järkeä."

Shan, Darren: Taistelu aamunkoitteessa
Kirjasarja: Osa 9
Muut osat: Osa 1, osa 2, osa 3, osa 4, osa 5, osa 6, osa 7 ja osa 8
Julkaistu: 2010
Alkuperäinen julkaisu: 2003
Alkuperäinen nimi: Killers of the Dawn

Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Kaijamari Sivill
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 171


Darren Shan, Vancha March ja Larten Crepsley sekä siniviitta Harkat Mulds jatkavat edelleen Vampaneesimestarin jahtaamista. Seuraa joukko takaa-ajoja, joihin osallistuvat vuorotellen sekä järeästi aseistautuneet poliisit että raivostunut ihmisjoukko, mutta myös vampaneesit ja vampetit. Darren Shan murehtii entisen tyttöystävänsä Debbie Keison kohtaloa Johannes Vihanneksen kynsissä. Mies tuli ilmeisesti hulluksi, kun Susimies repi hänen kätensä irti friikkisirkuksessa. Vancha March miettii vampaneesien puolella taistelevaa veljeään Gannen Harstia. Larten Crepsley puolestaan tietää nyt olleensa kaiken aikaa oikeassa, sillä Darrenin entinen paras ystävä Steve Leonard on kaiken aikaa ollut täysin paha. Seikkailu huipentuu eeppiseen lopputaisteluun, jonka päätös on järkyttävän yllättävä.

"´Hyvät naiset ja herrat!´ hän huusi. ´Tervetuloa! Koston luolan valtiaat toivottavat teille kaikkea hyvää ja oikein viihtyisää vierailua.´" (s.114)

Olen kirjasarjaa lukiessa kiinnittänyt huomiota naishahmoihin, joiden kuvailuun olen ollut pettynyt. Tällä kertaa tarina tutustuttaa lukijan ylikomisario Alice Burgesiin, joka on kovapintainen alansa ammattilainen. Hän ei vähästä säikähdä, vaan taistelee hyvän puolesta vaikka karuun loppuun asti. Alice uskoo tiimityöhön eikä kaihda järeitäkään otteita saattaakseen rikolliset vastaamaan teoistaan. Hän on taitava ampumaan aseilla ja keksimään hyökkäyssuunnitelmia.

"´Niin helpolla sinä et pääse´, Burgess korskahti. ´Minä etsin sinut käsiini ja pakotan sinut tasoittamaan tilit, vaikka minun pitäisi kiertää puoli maailmaa.´" (s.134)

Olen nyt lukenut kolme kirjasarjan osaa miltei putkeen, joten taidan pitää tauon ennen kuin jatkan seuraavaan osaan. Lukeminen on ollut ihanan nostalgista, sillä kirjat muistuttavat lapsuuden innostuksesta vampyyritarinoihin. Nuortenkirjat ovat sopivan helppolukuisia kuumiin kesäpäiviin.

torstai 2. elokuuta 2018

Helmet lukuhaaste 30/50

Heinäkuussa luin Helmet lukuhaasteeseen viisi kirjaa.



Heinäkuu sujui mukavasti niin sanottuja helppoja kirjoja lukemalla. Olen nyt siinä vaiheessa, että minun tulisi lukea noin yksi haastekirja viikossa, jotta suoritan lukuhaasteen kunnialla loppuun. Hieman hirvittää, mutta en vajoa epätoivoon. Minun täytyy vain suunnitella tarkemmin lukemisiani ja pitää huoli, että lukutahti säilyy hyvänä. Kutkuttavan jännittävää, miten lopulta käy!


Heinäkuussa haasteeseen lukemani kirjat:

15. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja
Darren Shan: Pimeyden ennustukset

27. Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta
Katharine McGee: Tuhat kerrosta: Pudotus

32. Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan
Darren Shan: Yön liittolaiset

40. Kirjassa on lemmikkieläin
Madeleine L´Engle: Hyppy ajassa

42. Kirjan nimessä on adjektiivi
Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille


Kaikki haasteeseen lukemani kirjat päivittyvät HelMet lukuhaaste 2018 sivulleni.

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Mitä luin YA-lukuhaasteeseen



Sivujen välissä -blogin järjestämä YA-lukuhaaste kesti 1.2.-1.8.2018. Tarkoituksena oli lukea nuorten aikuisten kirjoja, jotka sopivat bingoruutuihin. Osallistuin haasteeseen, sillä luen muutenkin aika paljon kyseisen genren kirjoja. Lisäksi pidin ajatuksesta täydentää bingoruudukkoa. Sain yhden täyden rivin täyteen. Toisesta rivistä jäi puuttumaan kaksi kirjaa. Luin haasteeseen yhteensä yhdeksän kirjaa. Mielestäni YA-lukuhaaste oli hauska, mutta se olisi voinut puolen vuoden sijasta kestää koko vuoden!

Haasteeseen lukemani kirjat:

Kirjasta on tullut/tulossa elokuva: Cecelia Ahern: Viallinen
Kirjailija, jota et ole lukenut aiemmin: Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras
Lyhyt kirja: Reeta Aarnio: Hän joka ei pelkää
Kirja omalta TBR-listalta: Laura Lähteenmäki: Yksi kevät
Oma suosikkigenre: K. K. Alongi: Pakenijat
Kirja, jota et muuten lukisi: Helena Waris: Linnunsitoja
Kevyt romanssi: Jennifer E. Smith: Tilastollinen todennäköisyys kohdata se oikea
Englanninkielinen kirja: Marie Lu: Batman Nightwalker
Kirja käsittelee LGBTQ + aihetta: Katharine McGee: Tuhat kerrosta: Pudotus