Kirjakauppa Natsuki on menettänyt omistajansa. Hänen lapsenlapsensa Rintarō Natsuki jää huolehtimaan kaupasta. Poika on hermostunutta ja syrjäänvetäytyvää lajia. Hänen tarmokas luokkatoverinsa Sayo Yuzuki tuo hänelle kouluvihkon luokan puheenjohtajan ja lähimmän naapurin asemassa, kun hän jättää jatkuvasti saapumatta kouluun. Suruajan keskelle ilmestyy maaginen kissa, joka pyytää Rintarōn apua. Kumpaa lopulta autetaan enemmän: kissaa vai poikaa?
"Tärkeät asiat ovat aina hankalia ymmärtää -" (s.20)
Rintarō pitää tutuista rutiineista ja tavallisesta arjesta. Koulu on hänelle välttämätön paha, jonka hän haluaisi unohtaa. Hän oppii parhaiten kirjakaupan kirjoista. Rintarōn isoisä on opettanut, että kirjoissa on voimaa. Niitä lukemalla oppii tunnetaitoja ja katsomaan omaa nenäänsä pidemmälle. Valitettavasti maailmassa on ihmisiä, jotka kohtelevat sekä kirjoja että muita ihmisiä kaltoin. He ajattelevat vain tehokkuutta, omimista ja tuottoa. Rintarōn isoisä on vaalinut verkkaisuutta, toisten huomioonottamista ja kirjallisen kulttuurin säilymistä ja jakamista.
"Ihminen kiirehti harkitsemattomasti eteenpäin, niin että paljon asioita jäi näkemättä." (s.79)
Rintarōn mielen labyrintit jatkuvat silmänkantamattomiin. Hän yrittää ottaa surulle aikaa siinä kiirehtimättä, selkiyttää silpun lailla sinkoilevat ajatuksensa yhdeksi ydinajatukseksi, kunnioittaa isoisänsä perintöä vanhojen kirjojen myyjänä ja uskaltaa päästää jonkun muunkin päänsä sisälle. Kirjan tunnelma on lempeän rauhallinen. Kirjoja ahkerasti lukevana ihmisenä on mukava lukea kirjojen merkityksestä. Niihin voi aina turvautua hädän hetkellä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!