Kuolemansairas Mikael matkustaa vuoristokylä Terranovaan. Hänen päässään on kasvain, joka heikentää hänen toimintakykyään päivä päivältä yhä enemmän. Hänen ajatuksensa palaavat menneisyyteen ja pohtivat syyttömyyttä ja syyllisyyttä. Hän hengittää, ajattelee, muistelee, tallentaa, uneksii, haaveilee ja himoitsee. Hän pohtii uskon kysymyksiä ja itsemurhan mahdollisuutta.
"Lyönti kerrallaan sydän pitää minua hengissä ja tekee minusta selvää. Jonkin lyönnin jälkeen ei tule seuraavaa." (s.13)
Mikaelilla on halu kuvata maailmaa. Hänen arvonsa välittyvät tuleville sukupolville kuvien kautta. Hän on tallettanut hänelle arvokkaita hetkiä muistiin.
"Duomossa oli esillä Jeesus Nasaretilaisen oletettu käärinliina. Kuvaisin sen lehteni pääsiäisnumeroon. Jos häntä ei olisi ollut, Eurooppa olisi toinen." (s.37)
Yhteiskunnat ovat tahtojen taistelukenttiä. Pohdin joskus, miten elämä olisi paljon helpompaa, jos kaikki keskittyisivät tekemään mukavia asioita. Se ei ole mahdollista, sillä jokaisella on oma käsityksensä siitä, mikä on mukavaa, mistä syntyy riitoja ja lopulta sotia.
"Elää kuolema merkityksettömäksi, tuumin pienen aukion laidalla. Sitä on eläminen." (s.45)
Mikaelin tarina ei ollut ihan sitä, mitä kuvauksen perusteella kuvittelin, joten odotukseni eivät täyttyneet. Pienoisromaani on nopealukuinen, joten pyrähdys yhden miehen pään sisälle oli onneksi pikainen.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!