Kaksiosaisen kirjasarjan toisessa osassa Hollis Eastoffe matkustaa uuteen kotimaahansa Isolteen surevana leskenä. Hänen ei ole helppo sopeutua ihmisten joukkoon, sillä hän eroaa heistä silmiinpistävästi sekä ulkonäkönsä että tapojensa vuoksi. Edesmenneen aviopuolison Silasin veli Etan ei tee tilannetta yhtään helpommaksi. Mies halveksuu Hollisia päästä varpaisiin. Miten käy, kun heidän on pakko tehdä yhteistyötä aikomuksenaan pelastaa Isolte pahan kuninkaan teoilta?
"Etanin askeleet kuuluivat selvästi takaani, kunnes taas vaimenivat, kun hän käveli huoneen toiseen päähän. Vedin syvään henkeä ja tunsin oloni huomattavasti levollisemmaksi, kun hän ei ollut selkäni takana." (s.22)
Hollisin ja Etanin suhde toisiinsa on perinteinen vihollisista rakastavaisiksi tarina. Se ei ole edes mikään juonipaljastus, sillä koko kirja pyörii heidän ympärillään. Tai oikeastaan Hollisin, jonka perässä Etan juoksee. Hollis kehittyy hivenen ihmisenä edelliseen kirjaan verrattuna, mutta on silti kovin lapsellinen teoissaan ja ajattelussaan. Hänen erityislahjakkuutensa on olla hurmaava - ja tietää, mitä kukakin parhaillaan ajattelee. Ihmisten huomio kiinnittyy häneen, ja hän saa tahtonsa läpi ihmisten vain kiitellessä. Hollis saa surun ja vihan tunteet kaikkoamaan vain olemalla olemassa. Hänen itse kokemansa tunteet ovat lukijalle pelkkää pintaa ilman todellista syvyyttä. Kirja vie ajatukset satumaailmaan, jossa on kuninkaallista pukuloistoa, tanssiaisia, turnajaisia, varastettuja suudelmia ja helposti ohjailtavia ja luottavaisia alamaisia. Salamurhaajat ja julmat kuninkaat eivät ole todellinen uhka. Paitsi ehkä itselleen. Hollis on koskematon.
"Sitten minä tartuin häntä kädestä ja - yllätyksekseni - hymyilin tavalla, joka tuntui vilpittömältä." (s.97)
Kirja sopii täydellisesti nuorille tai nuorille aikuisille, jotka haluavat nauttia romantiikasta ja höttöisestä tarinasta. Niin ja ohimennen parin kuningaskunnan pelastamisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!