Tuhkimo viettää kuninkaanlinnan tanssiaisissa unohtumattoman illan. Keskiyö koittaa yllättävän nopeasti, joten hänen on kiiruhdettava takaisin kotiin ennen kuin haltiakummin taika raukeaa. Juostessaan hän pudottaa toisen lasikengistään. Seuraavana päivänä suurherttua saapuu etsimään kengän omistajaa. Tuhkimo ei pääse tapaamaan miestä, sillä hänen äitipuolensa lukitsee hänet ullakkohuoneeseen. Muutaman mutkan kautta Tuhkimo päätyy kuninkaanlinnaan töihin. Hän saa selville, että kummitädin taikuus on lailla kiellettyä ja että suurherttua yrittää syöstä kuninkaan vallasta. Tilanteelle täytyy tehdä jotain.
"Hän oli suojellut itseään hautaamalla murheensa unelmiin ja teeskentelemällä, että asiat olivat hyvin." (s.40)
"Samalla hän oli tajunnut, että hän voisi vielä joskus lähteä äitipuolen luota. Hän voisi unelmoida asioista, ja ne voisivat jopa toteutua." (s.17)
Tämä vaihtoehtotarina on vetävä seikkailu. Tuhkimo oppii, että maailmassa vallitsevaa pahaa vastaan on noustava taistelemaan. Unelmien eteen on tehtävä töitä. Tuhkimo etsii työpaikan ja luo ystävyyssuhteita. Hän on ahkera ja kiltti. Hän ei anna periksi. Hän rakastaa ja antaa anteeksi.
"Selviydyn tästä itse, Tuhkimo ajatteli tuimasti. En voi aina odottaa, että joku toinen pelastaa minut." (s.56)
Tarinan punainen lanka on poliittinen. Suurherttua kannattaa luokkajakoa, johon haltiakummit eivät saa taikuudellaan puuttua. Rikkaan ja rahvaan on pysyttävä toisistaan erillään. Linnassa juorutaan köyhyyden lisääntymisestä ja mielenosoituksista.
"- tosiseikasta, ettei hänellä ollut paikkaa minne mennä eikä sen paremmin suunnitelmaa elantonsa ansaitsemiseksi. Rutiköyhällä orvolla ei ollut paljon vaihtoehtoja." (s.24-25)
Rakastan tarinassa kuninkaanlinnan elämään solahtamista. Aamiaiskattauksia, pukujuhlia, käyskentelyä salissa muotokuvia katsellen ja hiipimistä palvelijoiden käytävissä. Prinssi saa nimen ja persoonallisuuden. Hän on kovin suloinen, avulias ja aito. Hänen ja Tuhkimon välinen suhde on hellyttävän viaton. Prinssin täti on tehopakkaus radikaaleine mielipiteineen ja hyvine neuvoineen. Kuningas edustaa väistyvää sukupolvea, joka ajattelee asioista vanhanaikaisemmin.
"Hän tarvitsi itselleen jotakin todellista. Hän tarvitsi tarkoituksen elämälleen." (s.134)
Ihastuttava kirja elämästä, arjen taiasta, ystävyydestä, eheytymisestä traumaattisten kokemusten jälkeen, maailman muuttamisesta ja rakkaudesta.
Wow! Kuulostaa just mahtavalta kirjalta! Haluan kyllä ehottomasti lukea.
VastaaPoista