Nefertiti Malaty: Ei äitimateriaalia

"Vapaaehtoisesti lapseton on ihminen, jolla ei ole lasta, joka ei aio hankkia lapsia ja joka ei myöskään ole aktiivisesti yrittänyt tulla vanhemmaksi." (s.7)

Nefertiti Malaty on koonnut sekä tietopaketin että ihmisten tarinoita vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. Kirjan viestinä on, että jokaisen tulisi saada olla sellainen kuin on. Jokaisella on oikeus elää omannäköistä elämää.

"Minun intohimoni liekki on aina loimottanut kirkkaimmin itsensä kehittämiselle ja sille, miten oppimansa voi antaa eteenpäin." (s.68)

Kirjassa viitataan useasti siihen, kuinka yhteiskunta on vaatinut synnyttämään lapsia. Siihen on historian saatossa myös pakotettu esimerkiksi kieltämällä ehkäisy, abortti ja vapaaehtoinen sterilisaatio. Yhteisöissä vallitsee mielikuva siitä, mitä naisen tulee tehdä. Naisen oletetaan olevan äiti tai pyrkivän äidiksi, jolloin yhteisön jäsenet kokevat tehtäväkseen valistaa naisia kyseisestä 'ainoasta ja oikeasta' roolista. Toisin toimivaa naista rangaistaan paheksunnalla ja muulla henkisellä kiusaamisella.

"- useat vapaaehtoisesti lapsettomat kuvaavat ominaisuutta synnynnäiseksi taipumukseksi, pysyväksi ja muuttumattomaksi osaksi identiteettiä. - - Yhteiskunta ei tunnu hyväksyvän heitä sellaisina kuin he ovat, vaan yrittää väkisin 'eheyttää' heitä kuten homoista on yritetty tehdä heteroita. - - He joutuvat miettimään, ovatko vääränlaisia, kun lasten hankkiminen ei kiinnosta samalla tavalla kuin suurinta osaa ihmisistä." (s.10)

Lapsiperheelliset saavat kritiikkiä asenteistaan ja keskustelutaidoistaan. Kokemusten mukaan lapsiperheelliset ottavat kaiken lapsiin ja lapsiperheisiin liittyvän keskustelun henkilökohtaisesti. He eivät osaa ajatella ja keskustella aiheesta yleisellä tasolla. Kokemusten mukaan lapsiperheellisillä ei ole muita keskustelunaiheita kuin oma jälkikasvu. He eivät osaa asettua toisen ihmisen asemaan ja ottaa keskustelussa häntä huomioon valitsemalla tai ottamalla osaa muihinkin puheenaiheisiin.

"- miltä asiat itsestä tuntuvat, eivät välttämättä tunnu toisesta samalta." (s.159)

Henkeä salpaava taulukko kertoo naisten asemaan liittyviä vuosilukuja Suomessa. Kammottavaa syrjintää esimerkiksi vanhanpojan ja -piian verolla, jonka naimattomat ja lapsettomat joutuivat maksamaan vuosien 1935-1975 aikana.

"Sinänsä ymmärrän lapsiperheellisten tukemisen ja tietyt verohelpotukset, eihän tämä yhteiskunta pitkään pyörisi ilman tulevaisuuden veronmaksajia. Lapsettomia ei saisi kuitenkaan rankaista elämäntilanteestaan - rahallisesti eikä muutenkaan." (s.95)

"Tuntuu, että lapsettomien pitäisi tyytyä vain niihin murusiin, joita lapsiperheiltä sattuu jäämään." (s.101)

Toivoisin, että aiheesta kirjoitettaisiin lisää ja tehtäisiin tutkimusta. Moni asia on varmasti muuttunut sitten vuoden 2018, kun kirja on kirjoitettu. Huomasin ihmisten tarinoita lukiessani, että heitä on selvästi haastateltu tietyin kysymyksin, jotka mielestäni saattavat vääristää mielikuvaa vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ja ohjaavat mielikuvan tiettyyn suuntaan. Olisin toivonut, että kysymykset olisivat olleet näkyvillä esimerkiksi kirjan lopussa.

"Mitä enemmän ihmiset puhuvat avoimesti vapaaehtoisesta lapsettomuudestaan, sitä enemmän pystytään vaikuttamaan vallitseviin asenteisiin ja parantamaan vähemmistön asemaa." (s.162)

Suosittelen tutustumaan Vapaaehtoisesti lapsettomat ry:n sivuihin ja kuuntelemaan velapodcastia. Etenkin jos vapaaehtoinen lapsettomuus ei ole tuttu aihe.