Unelmien aika

Alkuvuodesta en olisi ollenkaan osannut kuvitella, että vuosi kuluisi kotisohvan nurkassa kirjoja lukien ja asmr-kirjastohuoneiden äänet taustalla kuuluen. Nautin Hartwall areenalla Hans Zimmerin musiikista ja Disney on Ice esityksestä sekä Kansallisteatterissa Ilmasillan ennakkonäytöksestä. Yhtäkkiä kaikki laitettiin kiinni. Kirjastotkin. Muutin samaan aikaan uuteen asuntoon ja ostin uuden kirjahyllyn, joka täyttyi sekä omista vanhoista että verkon kautta tilatuista kirjoista. Elämä muuttui myös ulkoilupainotteiseksi. Pyöräilin ja vierailin museoissa. Kävin kansalliskirjastossa, mistä olin haaveillut pitkään. Kaipasin ihmisten tapaamista, teatteria ja erilaisia tilaisuuksia. Keskityin nauttimaan pienistä ilon hetkistä. Vaikka vain leivoksen ostamisesta kirjablogini synttärien kunniaksi. Luetut kirjat Luin vuoden aikana 48 kirjaa. Edellisinä vuosina olen lukenut 64, 57, 73 ja 75 kirjaa, joten se on pienin luku vähään aikaan. Luin tänä vuonna 17 kotimaista kirjaa ja 31 ulkomaista kirjaa...

9-vuotias Amelia Toivorinta työskentelee nokikolarina Lontoossa. Hän on tyttö, joka pelasti ensimmäisen joulun toivomalla ja uskomalla taikaan. Nyt ajat ovat muuttuneet, sillä hänen äitinsä on sairastunut vakavasti hengitettyään monet vuodet nokea. Äiti lupaa Amelialle hyvät oltavat hänen kuoltuaan, sillä hän on sopinut tytölle paikan köyhäintaloon. Amelia on kauhuissaan, sillä köyhäintalo on toivottomin paikka maailmassa, sillä sieltä puuttuu kokonaan ilo. Joulupukilla ei mene sen paremmin, sillä peikot hyökkäävät tonttuvaaraan aiheuttaen korvaamatonta tuhoa. Tarvitaan suoranainen ihme, jotta tulevaisuuden joulut saadaan pelastettua. Charles Dickens, jonka Joulukertomuksesta tarina on selvästi saanut innoituksensa, kävelee kirjan sivuille. Herra Karmivassa ja herra Scroogessa on jotain samaa. Mies on ottanut elämäntehtäväkseen tuottaa lähimmäisilleen kurjuutta. Kirjassa vallitsee kaiken kaikkiaan toiveikas tunnelma, vaikka välillä mennään hyvinkin synkkiin aiheisiin. Piristystä tuovat...

Kiinan viimeinen keisarinna Cixi (1835-1908) valittiin keisarin jalkavaimoksi vuonna 1852. Hän muutti Kielletyn kaupungin haaremiin, synnytti keisarille ensimmäisen poikalapsen ja aloitti tarmokkaan työnsä Kiinan modernisoimiseksi. Keisarin kuolema vuonna 1861 helpotti Cixin toimia, sillä hän pääsi käytännössä hallitsemaan viisivuotiaan poikansa sijasta, vaikka pojan virallinen äiti olikin leskikeisarinna. Cixi junaili itselleen saman arvonimen ja asetti valtaistuimelle sen jälkeen vielä kaksi adoptiolasta, jotta valta säilyisi hänellä itsellään (toki ajoittain lasten kasvaessa hän oli aina hetken syrjässä). Samalla hän raivasi adoptiolapsen oikeat vanhemmat pois politiikasta. Cixin hallitessa Kiinaan perustettiin rautatie, kaivoksia, sanomalehtiä, lennätinjärjestelmä, koulutusjärjestelmä, ajanmukainen armeija ja laivasto. Tuontiruoalla saatiin väkiluku kasvuun. Julmimmat rangaistukset ja tyttöjen jalkojensitomisperinne lakkautettiin (Cixin omat jalat olivat normaalit, sillä hän oli ma...

Lapsijoukko leikkii, juoksee, varastelee ja laulaa hökkelikylä Paratiisissa. He täyttävät vatsansa guavoilla ja mielensä profeetan sanoilla Jeesuksesta - joka parantaa maksua vastaan - mielellään Amerikan dollareissa. Tulevaisuuden haaveet siintävät kaukana Zimbabwesta. Kulta haaveilee matkustavansa tätinsä luokse Amerikkaan, jossa hän aikoo hankkia itselleen lamborghinin. "Kun kaikki luhistuu, tämän maan lapset lähtevät kiireesti ja hajaantuvat kuin palavaa taivasta kavahtavat linnut." (s.147) NoViolet Bulawayo kertoo maailmasta lasten ja nuorten näkökulmasta katsoen. Kulta ja hänen ystävänsä ihmettelevät, tutkivat, nauravat ja kauhistelevat. He uhittelevat ja heittävät ihmisiä kivillä. He eivät ymmärrä kaikkea ympärillään tapahtuvaa. He tarkkailevat sivusta olematta tapahtumien keskiössä. He ovat naiveja, uteliaita ja uhkarohkeita. He ovat selviytyjiä. Kulta joutuu liian nuorena hoitamaan ulkomailta huonossa kunnossa kotiin palaavaa isäänsä. Chipo silittää pyöristyvää vatsa...

Kapakkalaulaja herättää huumeparonin huomion esityksellään ja pääsee siten näkemään meksikolaisen huumekartellin toimintaa. Hän kirjoittaa lauluja ylistääkseen Kuningasta, syö ensimmäistä kertaa vatsansa täyteen herkkupöydästä ja tapaa uusia maailmoja avaavan Tytön. Maailma kääntyy ympäri. Syttyy sota. Yhtäkkiä kukaan ei ole turvassa. Veri virtaa ja liha maatuu. Kuninkaasta kirjoitetut laulut aiheuttavat irvistyksiä, herkut muuttuvat tomuksi ja Tyttö vaihtuu ongelmia tuovaksi Hupakoksi. Herää ymmärrys. Valta vaihtuu. Kuningas seuraa toistaan. Heitä tulee ja menee. Mikään ei ole pysyvää, paitsi vuolaana virtaava veri ja pulskiksi lihovat madot. "Mies oli Kuningas, jonka ympärillä kaikki oli merkityksellistä." (s.8) Kartellin trubaduuri on lyhyt ja sadunomainen vilkaisu meksikolaiseen huumeiden sävyttämään elämään. Siellä poliitikoilla tai papeilla ei ole sananvaltaa, sillä sen hetkisen 'kuninkaan' sana on laki. Kukaan ei loppujen lopuksi ole todellinen tilanteen herra....

Nikolas on köyhä poika, jolla on leluinaan vain kelkka ja nauriista tehty nukke. Hänen kirvesmiehenä elantonsa ansaitseva isänsä haaveilee rikastumisesta ja muiden ihailun kohteeksi pääsemisestä. Eräänä päivänä hänelle tarjoutuu tilaisuus tienata huomattava summa rahaa liittymällä tonttuvaaraa etsivään retkikuntaan. Nikolas jää kotiin tyrannimaisen Charlotta-tädin hoiviin, mutta päättää karata isänsä perään. "Joulussa oli aina taikaa. Ja haluaisin mieluummin lelun, joka on tehty rakkaudella, kuin lelun, joka on hirveän kallis." (s.51) Poika nimeltä Joulu muistuttaa Marko Leinon Joulutarinaa, sillä tässäkin kirjassa kerrotaan joulupukin syntytarina. Kirja kertoo uskosta ihmeisiin ja oman paikan löytämisestä maailmassa. Sen yleinen tunnelma on melankolinen, mutta sitä lukiessa saa myös nauraa ääneen. Tonttujen lisäksi on hauska tutustua myös peikkoihin ja keijuihin sekä yhteen juustosta haaveilevaan hiireen. "- Miika oli metsähiiri, ja koska metsässä ei ollut lehmiä tai vu...

Pakanallinen kallorumpu nostaa menneet sielut haudoistaan ja kuljettaa heidät näyttämökuvien halki takaisin maan poveen. Keskiössä on itse Carl Gustaf Mannerheim. Legenda saa lihaa ja verta ympärilleen. Häntä riepotellaan hänen omassa kodissaan, jonka yläkerta on varattu aatelisille ja alakerta palvelusväelle. Kaksi erillistä maailmaa, joiden välistä hienoista rajaa ei ole lupa ylittää. Huono-osaisten tehtävänä on kärsiä, sairastaa ja piileskellä verhoissa, kun rikkaat koreilevat parhaissa pyhäasuissaan viinilasit käsissään. Kallorumpu ohjaa ihmisten askelia ja muodostaa ryppyjä kiiltokuvaan. Sophie-neidin hameen alta pilkottaa sukkahousujen silmäpako ja kasvoilla häivähtää hieman liian päihtynyt ilme ja tyytymättömyys elämään. Hänet on kahlehdittu esittämään elämässään vain yhtä roolia karmaisevan mauttomissa kulisseissa. Carl Gustaf, oikeastaan vain vuokralainen, on kerännyt ympärilleen voitonmerkkejä, jotka lähemmin tarkasteltuna ovat pelkkä kokoelma roskaa. Hän itsekin on vain hien...