Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä

"Luettuasi tämän kirjan et enää ajattele äidistäsi niin kuin ennen..."

Shin, Kyung-sook: Pidä huolta äidistä
Julkaistu: 2015
Alkuperäinen julkaisu: 2008
Alkuperäinen nimi: Ommarul putakhae
Mistä maasta: Etelä-Korea
Suomentanut: Taru Salminen
Kustantaja: Into Kustannus Oy
Sivumäärä: 209

Neljän aikuisen lapsen äiti Park So-nyo katoaa Soulin metroasemalla Etelä-Koreassa. Lapset alkavat etsiä häntä ottamalla yhteyttä poliisiin ja jakamalla katoamisilmoituksia. Etsinnän aikana heidän mielessään askartelee lukuisia kysymyksiä äitiin liittyen. Heitä kalvaa myös suunnaton syyllisyys siitä, mitä he olisivat voineet tehdä toisin. Lapsista tuntuu siltä, että he ovat olleet välinpitämättömiä äitiä ja etenkin hänen terveyttään kohtaan. He ovat vieraantuneet vuosien varrella maalla asuvasta äidistä, sillä kellään ei ole ollut aikaa käydä kyläilemässä äidin luona. Heidän mieleensä tulvii muistoja lapsuudesta ja äidin uhrautuvaisuudesta. Äiti teki marttyyrin tavoin kaikkensa lastensa puolesta oman hyvinvointinsa kustannuksella. Hän huolehti kotona kaikesta ruoanlaitosta eläinten hoitoon. Isäkin tuntee siten syyllisyyttä, sillä hän on ollut puoliso, joka on aina laittanut itsensä etusijalle. Kaikkia kalvaa suru, kaipaus ja tarve pyhittää äidin muisto.

"Et voinut enää sanoa että tunnet äidin." (s.28)

"´Sinun on lähdettävä ensin. Niin on paras. Sanotaan että vaikka tulemme tähän maailmaan tietyssä järjestyksessä, emme lähde täältä järjestyksessä. Mutta meidän on parasta lähteä samassa järjestyksessä kuin tulimme. - Minä pystyn kyllä asumaan täällä itsekseni ja sitten, kun en enää pysty, voin mennä vanhimman pojan luokse ja kuoria valkosipuleita tai siivota, mutta mitä sinä tekisit? Joku muu on huolehtinut sinusta koko elämäsi, ethän sinä osaa tehdä mitään. On selvää, miten siinä käy. Kuka nyt siitä tykkää, että haiseva ja hiljainen vanhus valtaa kokonaisen huoneen. - Sanotaan että vanhuksen talon tunnistaa jo kaukaa. Sanotaan että se haisee. Nainen nyt vielä jotenkuten huolehtii itsestään, mutta miehestä tulee aivan rähjäinen. - Hautaan sinut ja tulen sitten itse perästä... Hoidan sinut loppuun asti.´" (s. 123)

Kirja käy pala palalta läpi yhden äidin koko elämäntarinan perheenjäsenten kautta. Se herättelee pitämään parempaa huolta äideistä ja ymmärtämään heidän arvonsa. Heitä ei kannata ottaa itsestäänselvyytenä ja muuttumattomina, vaan ihmisinä, joilla on menneisyys ja omatkin tarpeet. Kirja on koskettava ja paikoitellen hyvin synkkä. Se saa ajattelemaan surullisia asioita. Pidin kirjassa eniten arkiaskareiden, tapojen ja sukupolvien välisten eroavaisuuksien kuvauksesta. En oikeastaan osannut odottaa kirjan loppuvan siten kuin se loppui.

"Hän sanoi että me lapset ehkä vain luulemme äidin koko elämän olleen täynnä tuskaa ja uhrauksia. Että ehkä muistamme äidin sellaisena, koska tunnemme syyllisyyttä. Että ehkä sellainen ajattelu vain väheksyy äidin elämää, tekee siitä merkityksetöntä. - Äiti oli kiitollinen pienistäkin onnen hetkistä. Isoveli sanoi että äidin kiitollisuus oli aitoa. Että äiti oli kiitollinen kaikesta. Että ei sellaisen ihmisen elämä voinut olla kokonaan onnetonta." (s.202)
Elämään kuuluu iloisia kohtaamisia ja surullisia hetkiä, riitoja ja sovintoja, arkea ja juhlaa, pettymyksiä ja ylpeyden aiheita sekä kurjuutta ja pieniä valonpilkahduksia. Koettelemukset ja niistä selviytyminen antavat elämälle merkitystä sekä lähimmäisistä huolehtiminen ja heidän rakastaminen.


Helmet lukuhaaste 2016: 10. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja