Kristina Ohlsson: Lasilapset

"Lamppu heilui hitaasti edestakaisin. Aivan kuin joku olisi roikkunut sen varassa."

Ohlsson, Kristina: Lasilapset
Julkaistu: 2018
Alkuperäinen julkaisu: 2013
Alkuperäinen nimi: Glasbarnen
Mistä maasta: Ruotsi
Suomentanut: Pekka Marjamäki
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 203

Billie muuttaa äitinsä kanssa uuteen taloon sen jälkeen, kun hänen isänsä on kuollut. Tyttö suree isäänsä eikä haluaisi lähteä pois tutusta kotitalosta. Äidin mielestä he tarvitsevat uuden alun. Billie ei pidä uudesta kodistaan, jonka ulkoseinien maali rapisee irti ja jonka sisälle on jätetty vanhanaikaisia huonekaluja. Talossa tapahtuu myös omituisia asioita, aivan kuin sen olisi vallannut joukko kummituksia. Billie jakaa tuntojaan vanhalle ystävälleen Simonalle. Hän tutustuu myös poikaan nimeltään Aladdin. Kolmikko päättää tutkia, mikä Billien uutta kotitaloa oikein vaivaa.

"Ikkunaan koputettiin.

Kop, kop.

Voi ei.

Billie käpertyi peiton alle.

Ei nyt. Ei kun hän oli yksin." (s.90)

Ruotsin parhaana lastenkirjana vuonna 2013 palkittu Lasilapset toimii myös aikuiselle. Ainakin sellaiselle aikuiselle, jolla on yhtä vilkas mielikuvitus kuin minulla. Itsestään katossa heiluva lamppu, toisen kerroksen ikkunan takaa kuuluva koputus ja pölyisen pöydän päälle ilmestynyt lapsen kädenjälki nostattivat niskakarvat pystyyn. Simona oli rohkeampi kuin minä olisin ollut kulkiessaan yöllä rappusia alakertaan tarkastamaan tilannetta. Kirjan lukeminen on varmasti ihan parasta kolmas-neljäsluokkalaisille lapsille!

"- Siitä on nyt yli viisikymmentä vuotta, kun kävin ensimmäistä kertaa teidän talossanne, hän sanoi. - Tajusin silloin heti, että siellä on jotakin pahasti vialla." (s.78)