lauantai 17. joulukuuta 2016

J.K. Rowling: Harry Potter ja kirottu lapsi



"Minä tiesin, että oli virhe tulla tänne."

Rowling, J.K.: Harry Potter ja kirottu lapsi
Julkaistu: 2016
Alkuperäinen julkaisu: 2016
Alkuperäinen nimi: Harry Potter and the Cursed Child, Parts One and Two - (Special Rehearsal Edition Script)
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Jaana Kapari-Jatta
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Tammi
Sivumäärä: 446


J.K. Rowling, John Tiffany ja Jack Thorne loivat tarinan, jonka Jack Thorne kirjoitti näytelmäksi. Kirjassa on siis näytelmän käsikirjoitus, jonka pohjalta sovitettua näytelmää esitettiin Lontoon West Endissä 30.7.2016 alkaen.

Esirippu aukeaa. Yhdeksäntoista vuotta myöhemmin... Harry Potter on aikuinen mies, jolla on vaativa työ taikaministeriössä ja huollettavanaan kolme lasta yhdessä vaimonsa Ginnyn kanssa. Orpous, kurjaakin kurjempi lapsuus Dursleyn perheessä sekä taistelu Voldemortia vastaan ovat jättäneet mieheen pysyvät jäljet. Hän ei oikein osaa olla hyvä isä lapsilleen - etenkään pojalleen Albukselle, joka kokee isänsä nimen olevan liian suuri taakka kannettavaksi. Albus ei välttämättä haluakaan toistaa isänsä jalanjälkiä hankkimalla rohkelikkoystäväpiiriä tai menestymällä yhtä hyvin kuin kaimansa, maailman suurimmat velhot Albus Dumbledore ja Severus Snape. Tylypahka oli Harrylle maailman paras paikka, mutta Albukselle se on pelkkä kärsimyksen kappeli - kunnes pojan eteen ilmestyy pakokeino seikkailun tielle.

Rose: Al. Meidän pitää keskittyä.
Albus: Mihin meidän pitää keskittyä?
Rose: Siihen kenen kanssa ystävystymme. Minun äitini ja isänihän tapasivat sinun isäsi, kun olivat ensimmäistä kertaa Tylypahkan pikajunassa...
Albus: Eli meidän täytyy nyt valita ystävämme lopuksi elämää? Aika pelottavaa. (s.23-24)

Ahmin kirjan miltei yhdeltä istumalta, sillä se oli nopealukuinen ja jännittävä. Halusin palavasti tietää, miten tarinassa lopulta käy. Kirjan luettuani en osannut sanoa, pidinkö siitä vai en. Olo oli jotenkin hämmentynyt. En osannut sanoa, olivatko juoniratkaisut onnistuneita ja hahmojen teot heille sopivia. Kirjan lukeminen oli välillä hieman haastavaa, sillä näin sieluni silmin vuorotellen hahmot taikamaailmassa, kuten muita Harry Potter -kirjoja lukiessa, ja vuorotellen näyttelijöinä teatterin lavalla. Mietin, millaiset kulissit kyseisessä kohtauksessa voisi olla ja miten valot, puvustus ja äänet on toteutettu.

Ymmärsin, miksi juoni oli rakennettu siten kuin se oli rakennettu, sillä teatterissa ihmiset varmasti haluavat nähdä Harry Potter -kirjojen eeppiset kohtaukset silmiensä edessä. He tuskin kuitenkaan toivoisivat pelkkää kirjoista tehtyä teatteriversiota, sillä se olisi yllätyksetöntä ja tylsää. Näytelmän juonirakenteen avulla tarinaan saatiin mukaan vanhat tutut ja jo kuolleet hahmot sekä legendaariset kohtaukset.

Hetken hengähdettyäni sain todeta pitäneeni tarinasta paljon. Siinä oli huumoria, taikaa, melankoliaa, nostalgiaa ja jännitystä. Parasta kirjassa oli ajassa ja eri todellisuuksissa matkustaminen! Rakastan sellaisia tarinoita! Voi kunpa minulla olisi mahdollisuus mennä katsomaan tätä näytelmää, sillä rakastan teatteria ja olen tykästynyt pottermaailmaan. Liput ovat ilmeisesti kuitenkin kiven alla ja Lontooseen on muutenkin hieman haastavaa lähteä...

4 kommenttia:

  1. Minä en pitänyt kirotusta lapsesta ihan niin paljoa kuin sinä, mutta alun ennakkoluulojeni jälkeen se oli paljon parempi, kuin olisin uskonut! Teatterissa tämä olisi varmasti hieno kokemus. Myös minä jäin miettimään lavasteita ja sitä, miten ihmeessä ne on ollut mahdollista toteuttaa, kun tarinassa on eri tapahtumapaikkoja niin valtavan monta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä suhtautumiseni johtuu siitä, etten ole lukenut kirjoja lapsesta asti.. Koska vaikuttaa siltä, että moni kirjojen fani ei oikein pidä tästä näytelmästä. Kulissit ja toteutus olisi kyllä hienoa nähdä!

      Poista
  2. Minäkin pidin Kirotusta lapsesta ja tahtoisin kovasti nähdä näytelmän - lippujen saaminen ei vain ole kovin helppoa eikä minun tapauksessa ainakaan Lontooseen lähdetä ihan noin vain, kuten itsekin sanoit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon, että näytelmää saisi joskus esittää muuallakin. Olisi hauska nähdä se Suomessa!

      Poista

Kiitos kommentista!