Siirry pääsisältöön

Tekstit

Laura Lähteenmäki: Yksi kevät

"Yksi tyttö, yksi kevät" Lähteenmäki, Laura: Yksi kevät Julkaistu: 2018 Mistä maasta: Suomi Kustantaja: WSOY Sivumäärä: 170 Viisi nuorta naista työskentelee vuoden 1918 sisällissodan aikana punaisten puolella. He hoitavat vähäistäkin vähäisemmillä taidoillaan haavoittuneita sotilaita, minkä jälkeen he siirtyvät naiskaartin riveihin. He ovat Aada, joka haluaisi mieluiten perustaa perheen kivan pojan kanssa, Linda, joka suhtautuu kiihkeästi sotatoimiin, Katri, joka toimii siskonsa Lindan varjossa, Jenny, joka sanoo suoraan mitä ajattelee, sekä Bea, joka suhtautuu asioihin kaikella järkevyydellä. Yleisesti ottaen tytöt ovat aika tietämättömiä maailman menosta ja etenkin siitä, mitä todellinen sota oikein merkitsee - siinä voi nimittäin oikeasti käydä todella huonosti. "Bea sanoi, että muutos oli välttämätöntä, koska asiat eivät olleet hyvin, meidän tyttöjen asiat varsinkaan. - En uskonut, että perheemme köyhyys ratkeaisi taistelulla tai että mikään oikeasti muuttu...

Ruth Ware: Synkän metsän siimeksessä

"Mitä on tapahtunut? Mitä minä olen tehnyt?" Ware, Ruth: Synkän metsän siimeksessä Julkaistu: 2017 Alkuperäinen julkaisu: 2015 Alkuperäinen nimi: In a Dark, Dark Wood Mistä maasta: Iso-Britannia Suomentanut: Oona Nyström Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava Sivumäärä: 361 Nora osallistuu ystävänsä Claren polttareihin, jotka järjestetään metsän keskellä yltiömodernissa talossa. Kaasona toimiva Flo on järjestänyt eriskummallista ohjelmaa vieraille, joita ovat Noran lisäksi pienen vauvan äiti Melanie, suorasukainen lääkäri Nina sekä teatterialan käsikirjoittaja Tom. Nora ei oikein ymmärrä, miksi hänet on kutsuttu, sillä hän ei ole nähnyt Clarea kymmeneen vuoteen. Muutenkin mikään ei tunnu olevan kohdallaan. Talo sijaitsee niin syrjässä, että kännykät eivät toimi. Ovetkin ovat omituista vedettävää mallia niin, että niitä on hankala avata. Vielä kun sekaan lisätään alkoholi, huumeet ja spiritismilauta niin johan alkaa tapahtua - mutta mitä talossa oikein tapahtuu? Nora tuijo...

Heidi Köngäs: Sandra

"Hänen hätänsä oli minun hätääni." Köngäs, Heidi: Sandra Julkaistu: 2017 Mistä maasta: Suomi Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava Sivumäärä: 285 Sandra ja Janne elävät elämäänsä torppareina töitä tehden ja lapsia kasvattaen. Vuoden 1918 sota sekoittaa heidän kaikkien elämän. Ohi kulkeva punaisten joukko pakottaa Jannen mukaansa ja jättää Sandran selviytymään kaikesta yksin. Raskaana oleva Sandra suorittaa kuuliaisesti taksvärkin, kyhää jostain väkisin olemattoman verran suuhunpantavaa ja tekee kaikki talon työt. Hän yrittää olla pysähtymättä miettimään läheistensä kohtaloa ja pelkäämättä ympärillä vellovaa sotaa. "Janne kertoi, että siellä oli vaadittu vaikka mitä kuvitelmaa: ilmaista koulunkäyntiä, äänioikeutta, kaikille vapaata lääkäriä, naisille täyttä tasa-arvoa ja lisäksi kieltolakia, jonka mukaan alkoholijuomain valmistus ja nauttiminen olisi kiellettävä. - mitähän ne meidän talon rengit siitä tuumii, kun ovat tähän asti olleet niin persoja viinalle - kius...

Teatterin aika: Atlantis

© Kansallisteatteri Kävin katsomassa Atlantis -näytelmän Kansallisteatterissa 21.4.2018. Sain lipun Kansallisteatterin bloggariklubin kautta. Näytelmä on tehty yhteistyössä Kansallisteatterin ja Aurinkoteatterin kanssa. Täytyy sanoa, etten ole pitkään aikaan nähnyt mitään vastaavaa. Kääpiöiden ja peikkojen elämän kautta valotetaan, mikä merkitys tiedon saatavuudella on elämään. Tarina on synkkä, mutta sitä kevennetään runsaalla annoksella mustaa huumoria. © Kansallisteatteri Näytelmästä jäi mieleen etenkin kääpiöiden lumoava tanssi. Ihmisetkin joutuvat valitettavan usein tanssimaan tahdottomasti jonkun toisen pillin mukaan. Mitään ajattelematta. Katse lasittuneena. Virheitä tekemättä. Tietämättömiä on helppo hallita, sillä he tyytyvät vähään. Mieleen jäi myös suurmanaaja Alviksen koominen itkukohtaus, kun kaikki ei mennytkään niin kuin hän olisi halunnut. Välillä uutisia seuratessa tuntuu siltä, että johtajat ovat kuin pikkulapsia, jotka kiukkuavat, kun asiat eivät menekä...

Retki Rikhardinkadun kirjastoon

Kävin retkellä Rikhardinkadun kirjastossa. Päivä oli aurinkoisen keväinen. Ihmisiä oli paljon liikkeellä kaduilla, mutta sisällä kirjastossa oli aika hiljaista. Varsinkin lastenosasto kaikui tyhjyyttään. Kiinnitin huomioni siihen, kuinka kirjasto oli yhdistelmä vanhaa ja uutta. Kirjasto oli kaunis sekä ulkoa että sisältä. Olisin halunnut istua punaisten verhojen peittämien ikkunoiden eteen lukemaan kirjaa, mutta olin kirjastossa oikeastaan vain piipahtamassa. Kiinnitin huomiota tabletteihin, joita sai lainata kirjastokäyttöön, sekä hyllyyn, johon oli koottu helmet lukuhaasteen kirjoja liittyen mereen. Lainasin niistä yhden, joka kuulosti mielenkiintoiselta. Kyseessä oli Helena Wariksen Linnunsitoja. Lastenosastolta löytyi erikoista taidetta, muumitalo sekä kirjoja satudiplomia varten. Muista kirjastoretkistäni voit lukea aiemmista postauksista .

Anna-Mari Kaskinen: Enemmän kuin ymmärrän

"Kiitoksen aika on nyt." Kaskinen, Anna-Mari: Enemmän kuin ymmärrän Julkaistu: 2011 Mistä maasta: Suomi Kustantaja: Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa Sivumäärä: 48 Kirjaan on koottu runoja, jotka jollain tavalla liittyvät kiitokseen. Tartuin runokirjaan, koska se oli esillä kirjaston aulassa ja koska muistin, että minun pitäisi lukea kotimainen runokirja helmet lukuhaasteeseen. Kirja oli houkuttelevan värinen ja aihe kuulosti mielenkiintoiselta. Sitä ei oltu myös pilattu liian suurilla sivumäärillä. Sisältö osoittautui lukemisen jälkeen kovin suppeaksi käsittäen kiitokset vain lapsia, puolisoa ja Jumalaa koskien. "Hyräily mustarastaan kiitosta on tulvillaan" (s.7) Jostain syystä en saanut runokirjasta mitään irti. Yksikään runo ei puhutellut minua. Ne tuntuivat kaukaisilta ja vanhanaikaisilta. En saanut niistä mitään irti. Toivoin, että olisin tarttunut johonkin toiseen runokirjaan. Jospa ensi kerralla olisi parempi onni. Helmet lukuhaaste 2018: 2. Kot...

Reeta Aarnio: Hän joka ei pelkää

"Kuka meidän elämästämme oikein päätti?" Aarnio, Reeta: Hän joka ei pelkää Julkaistu: 2013 Mistä maasta: Suomi Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava Sivumäärä: 253 Kirai ajelehtii ruuhessa jokea pitkin kohti tuonpuoleista. Paitsi että hän ei ole oikeasti kuollut. Hänen kansansa on julistanut hänet kuolleeksi ja lähettänyt hänet pois luotaan. Kirai ei kohtaa perillä portinvartijoita, vaan Asisin ja Rein, joiden vanhemmat työskentelevät alkutuotannossa. Heidän maailmassaan koneet hoitavat lähes kaiken ja keskusvalvomo päättää heidän ammattinsa, puolisonsa ja asuinpaikkansa. Heidän pitkälle kehittynyt teknologiansa kiitureineen, älykankaineen ja laserhologrammeineen tarvitsee niin paljon luonnonvaroja, että kaikki on oikeastaan jo kulutettu. Uusia esiintymiä on löydetty kaukaisilta alueilta, joissa ihmiset elävät alkukantaista elämää omine uskomuksineen. He joutuvat jälleen kerran kohtaamaan etelässä asustavan jättiläisen, joka tuhoaa kaiken, mihin astuu. Jälki ei ole tällä...