lauantai 14. huhtikuuta 2018

Reeta Aarnio: Hän joka ei pelkää



"Kuka meidän elämästämme oikein päätti?"

Aarnio, Reeta: Hän joka ei pelkää
Julkaistu: 2013
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 253


Kirai ajelehtii ruuhessa jokea pitkin kohti tuonpuoleista. Paitsi että hän ei ole oikeasti kuollut. Hänen kansansa on julistanut hänet kuolleeksi ja lähettänyt hänet pois luotaan. Kirai ei kohtaa perillä portinvartijoita, vaan Asisin ja Rein, joiden vanhemmat työskentelevät alkutuotannossa. Heidän maailmassaan koneet hoitavat lähes kaiken ja keskusvalvomo päättää heidän ammattinsa, puolisonsa ja asuinpaikkansa. Heidän pitkälle kehittynyt teknologiansa kiitureineen, älykankaineen ja laserhologrammeineen tarvitsee niin paljon luonnonvaroja, että kaikki on oikeastaan jo kulutettu. Uusia esiintymiä on löydetty kaukaisilta alueilta, joissa ihmiset elävät alkukantaista elämää omine uskomuksineen. He joutuvat jälleen kerran kohtaamaan etelässä asustavan jättiläisen, joka tuhoaa kaiken, mihin astuu. Jälki ei ole tälläkään kertaa kaunista.

"Heillä ei ole tuntevaa sydäntä, heidän koneensa hallitsevat heitä. Luonto ei hallitse heitä, he hallitsevat luontoa." (s.164)

Toivo laitetaan aina nuoriin, sillä he tutkivat maailmaa uusin silmin. He kyseenalaistavat, ottavat hölmöjä riskejä ja toimivat tunteella oikeaksi pitämiensä asioiden puolesta. He eivät ole vielä menettäneet uskoaan ihmiskuntaan tai muutoksen mahdollisuuteen. Asis ja Rei joutuvat elämään maailmassa, jossa kaikki päätetään heidän puolestaan. Heille annetaan käyttöön vain sellaista tietoa, mikä on hyväksi heille, kuten ammatin harjoittamista koskevaa kirjallisuutta. Heillä ei ole mielipidevapautta, vaan toisinajattelijat vangitaan. He eivät saa kyseenalaistaa mitään. Käytännössä ihmisistä puristetaan kaikki hyöty irti inhimillisyydestä välittämättä. Kaikkea perustellaan sillä, että yhteiskunta huolehtii kaikista ja toimii kaikkien parhaaksi. Ei siis ole ihme, että Kirain tapaaminen saa etenkin Asisin kyseenalaistamaan kaiken ympärillään.

"Minä olen uskonut saavani sen tiedon, mitä tarvitsenkin ja ne ohjeet, jotka auttavat minua selviämään elämästä juuri oikein." (s.177)

"- miten pelottavan helposti tyytyväisyys saatiin aikaan suurissa ihmisjoukoissa." (s.136)

Erilaisia ihmisiä kohdellaan huonosti. Ihmiset tyytyvät helposti osaansa - varsinkin, kun heillä ei ole muuta vaihtoehtoa. On niin helppoa sulkea silmänsä toisten kärsimyksiltä, kun itsellä kaikki on hyvin. Toisten auttaminen vain sotkisi omaa elämää - jopa peruuttamattomasti. Kuka haluaisi riskeerata oman elämänsä sellaisen puolesta, jota ei edes tunne? Kannattaako edes yrittää vaikuttaa, jos siitä on loppujen lopuksi enemmän haittaa kuin hyötyä?

"- ymmärsin hetki hetkeltä selvemmin, että tein mitä tahansa, olisin aina jättimäisen koneiston pikkuriikkinen siru, huomaamaton hahtuva, osanen, jota ilmankin rattaanpyörät pyörisivät ja koneisto toimisi sulavasti. Jos minä en asettuisi jonkun prosessin johtoon, joku muu asettuisi." (s.130-131)

Kirja saa kyseenalaistamaan vallitsevan yhteiskunnan ja tarkastelemaan ihmisoikeuksien toteutumista. Keitä me olemme? Kuka meidät määrittelee? Mikä meidän paikkamme on maailmassa? Mitä vapaus ja turvallisuus ovat? Mitä me haluaisimme, jos meillä olisi kaikki vapaus?

"Hän on akvaariokala. Varmaankin hän on tyytyväinen, eihän hän tiedä mitään merestä. Hänen tietämättömyytensä luo hänen maailmansa rajat." (s.195)

"Minäkin aloin muuttua koneeksi." (s.157)


Helmet lukuhaaste 2018: 17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa

YA-lukuhaaste: Lyhyt kirja
 

22 kommenttia:

  1. Olen lukenut tämän useita vuosia sitten ja pidin sen mielikuvituksekkaasta maailmasta. Oli minulle myös melko erilainen lukukokemus, koska en juuri luen nuorille suunnattuja kirjoja enkä dystopioitakaan. Dystopiat kuitenkin kiinnostavat, mutta jostain syystä epäröin tarttua sellaisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että olet välillä tarttunut sellaiseen kirjaan, millaisia et yleensä lue. Yleensä se avartaa :)

      Poista
    2. Niin no, aika usein tulee tartuttua kirjaan melko randomisti eli skaala vaihtelee paljon. Nuorten kirjoja ei vaan juuri tule luettua, koska en ole kovin nuori :D Dystopioita luen edelleen aika harvoin, mutta joskus kuitenkin. :)

      Poista
    3. Olen huomannut, että aikuisille sopivuus riippuu ihan nuortenkirjasta. Osa ei ollenkaan tunnu siltä, että ne voisi lukea, ja osasta ei välttämättä edes huomaa, että ne on suunnattu nuorille. Minunkin tulee tartuttua aika sattumanvaraisesti kirjoihin :)

      Poista
  2. Dystopiat ovat onnistuessaan todella kiehtovia ja ajatuksia herättäviä. Tätä en ole lukenut enkä viime vuosina muitakaan YA-genren dystopioita. Olen kyllä huomannut, että nuortenkirjoissakin on menossa jonkinlainen dystopiabuumi. Oletko muuten jo lukenut Piia Leinon Taivaan? Minä pidin siitä kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole vielä lukenut Leinon kirjaa, sillä olen edelleen kirjaston varausjonossa. Toivottavasti saan sen pian luettavaksi!

      Poista
  3. Minä olen pitänyt monista lukemistani dystopioista. Tämä on ihan uusi tuttavuus - varmaan siksi, että on nuortenkirjana mennyt ohi. Voisin lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Tämä kirja sopii mielestäni kaikille.

      Poista
  4. Mä olin ihan varma kannen ja nimen perusteella, että tää olisi dekkari, mutta eipä olekaan! Mä olen lukenut tosi paljon dystopioita, niistä parhaat on mahtavia ja todella taitavasti rakennettuja, mutta aika paljon löytyy myös sellaisia, joissa vaan toistetaan samaa kaavaa ja samoja teemoja. En oikein osaa sanoa mistä viime vuosina havaittu nuortenkirjojen dystopia-buumi mahtaa johtua. Kai tulevaisuus vaan vaikuttaa nuorten mielestä niin synkältä. :-/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa sanoa. Ehkä dystopiaa lukemalla voi käsitellä vaikeita ja pelottaviakin asioita?

      Poista
  5. Tätä en ole lukenut, mutta muutaman hyvin saman tyylisen teoksen. YA-genressä voi olla vaikea erottautua näinä päivinä, jos keskittyy tulevaan totalitarismiin ja/tai ekokatastrofiin. Mutta jo se, että jaksat tuoda esiin blogissasi 5 vuotta sitten julkaistun YA-teoksen, on kulttuuriteko, koska näiden hyllyelämä ei taida nykyään olla kovin pitkä. Vai olenko väärässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa aika suureelliselta puhua kulttuuriteosta :) Tykkään lukea kaikenlaista, mitä kirjastosta löytyy - uutta ja vanhaa. Bongasin kirjan alun perin kirjablogeista ja laitoin lukulistalle.

      En osaa sanoa ya-kirjallisuuden elinkaaresta, sillä en seuraa kirjojen myyntiä. Luulen, että ainakin kirjastossa käyvät nuoret voivat bongata tämän kirjan :) En sitten tiedä, milloin kirjaston kirjat laitetaan poistoon. Voisi kuvitella, että nuorten hyllyissä tulisi olla ajankohtaisia kirjoja.

      Poista
  6. En ole dystopiaihminen, joten tämän jätän väliin. Mutta hienosti kirjasta kirjoitat ja sitaatit tuovat elävyyttä tekstiin!

    VastaaPoista
  7. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Minultakin tämä on mennyt jostain syystä kokonaan ohi. Tai no, luulen että tuossa 5v sitten minulla meni paljon muutakin ohi, kun kuopus oli pieni ja työ loppui äitiyslomalta paluun jälkeen yt-neuvottelujen vuoksi. Oli kaikennäköistä muuta haipakkaa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaista se on, että aina ei pysty syystä tai toisesta ihan kaikkea seuraamaan. Mukavaa, että kuulit kirjasta nyt tätä kautta :)

      Poista
  8. Minä en juurikaan dystopioihin tartu, mutta pari viikkoa sitten luin Johannes Anyurun He hukkuvat äitiensä kyyneliin, jonka voisi luokitella dystopiaksi (tosin myös paljoksi muuksi), ja sehän oli yksi parhaista kirjoista mitä olen lukenut. Osoittaa vain, että genren mukaan ei kannata rajata mitään kirjoja pois lukulistalta. Tästä Hän joka ei pelkää -kirjasta en kyllä vielä vakuuttunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten sanottu niin onneksi genre on niin laaja, että sieltä löytyy varmasti jotain itselle mieluista luettavaa.

      Poista
  9. Kiitos vinkistä, nimim. kaksi teiniä kotona :)

    VastaaPoista
  10. Kylmä kuva tulevaisuudesta. Tällaisia kirjoja on viime aikoina kirjoitettu paljon, eikä bloggauksesi perusteella kirja tuo oikein mitään uutta dystipian kentälle. Kirja on kuitenkin nuortenkirja, joten nuorille tämä voi olla ensikosketus aiheeseen ja herättää paljon uusia ajatuksia. Minä muun muassa aikoinani koin suuren feministisen herätyksen, kun luin Anu Holopaisen Syysmaa-sarjaa, vaikka myöhemmin olen kuullut kritiikkiä, ettei se välttämättä ole parhain mahdollinen versio feministisestä fantasiasta. Mutta ainakin tähän lukijaan kolahti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tästä kirjasta nuoren voi olla helppo aloittaa. Se ei ole kovin raaka eikä siinä ole niin paljon sivuja kuin joissain muissa kirjoissa.

      Poista

Kiitos kommentista!