Unelmien aika

Anna Liisa on neljä vuotta sitten tappanut epätoivoisena oman lapsensa. Hän on kaiken aikaa pelännyt teon paljastumista ja elänyt hurskasta elämää vanhempiensa talossa. Hän kokee olleensa 15-vuotiaana vielä ihan lapsi, kun hän tapaili salaa Mikko-renkeä. Hän on ollut viaton, elämäniloinen ja arvostelukyvytön neito, joka on nauttinut kovaäänisen ja isoeleisen miehen lihallisesta seurasta. Nyt hän on kihloissa kunniallisen, vakaan ja turvallisen Johanneksen kanssa. Mikko saa kuulla tapahtuneesta ja palaa entisen isäntäväkensä luokse vaatimaan hänelle neljä vuotta sitten lupautunutta Anna Liisaa omakseen, vaikka hän raskaudesta kuullessaan on aikoinaan tytön hylännyt. "Voi sentään! Ei sitä ihminen tiedä, mitä surua lapsistaan voi saada." (s.115) Kirjan alussa on Minna Maijalan esipuhe. Siinä kerrotaan, että 'Anna Liisa' (1895) on Minna Canthin viimeinen näytelmä. 'Anna Liisa' kertoo aviottomasta nuoresta naisesta sosiaalisten paineiden keskellä. Minna Canth on ai...

Johanna saa jo hääpäivänään kuulla, että on mennyt naimisiin huonon miehen kanssa. Hänellä ei ole paluuta entiseen, sillä hän on papin edessä vannonut pysyvänsä puolisonsa rinnalla ja tottelevansa häntä. Nainen on miehelle annettu. Nainen on miestä varten. Vaikka hän olisi alkoholisti, vieraissa käyvä ja roisto, joka vie vaimonsa kovalla työllä ansaitseman viimeisenkin kolikon ja ajaa lapsensa nälkäkuoleman partaalle. Miehet eivät lapsia hoida. Miehet eivät välitä kenestäkään. Lapset joutaa vaikka kerjuulle. Naiset saavat kärsiä, kun miehet ilakoivat huolettomina. Vailla vastuuta. Kuuntelin koko näytelmän yhdellä kertaa. Se oli erittäin raskasta kuunneltavaa. Näytelmän mieskuva oli ahdistava ja vihaa nostattava. Naiset taas olivat alistuneita ja selkärangattomia, kun eivät muuta voineet, sillä uskonnolliset käsitykset ja laki olivat heitä vastaan. Ihmisten elämä pyöri pelkästään köyhyyden ja viinan ympärillä. Kukaan ei välittänyt lähimmäisestään. Kaiken kaikkiaan ankea ja radikaali k...