Eletään vuotta 1870 Ulltunan kaupungissa Ruotsissa. Kampurajalkainen Lovisa Lind työskentelee puotineitinä itsellistä liikkeenharjoittajan elämää elävän rouva Braskin makeiskaupassa. Hän asuu vuokra-asunnossa yhdessä miesten vaatteisiin pukeutuvan huonetoverinsa Beatan kanssa. Lovisa on itsevarma ja omanarvontuntoinen nainen. Hänessä on naisasianaisen tapaista rohkeutta, viisautta ja sivistystä. Hän tosin tuntee välillä karvasta häpeää, kun kuulee ihmisten kommentteja ja pilkkalauluja kehostaan. Silloin hänet valtaa suunnaton epävarmuus siitä, että kukaan ei tulisi koskaan pitämään häntä kiinnostavana kumppanina.
"Loviisaa oli tuijotettu, naurettu ja ilkuttu nilkuttavan, silmiinpistävän kävelytyylinsä takia niin kauan kuin hän muisti." (s.18)
Paroni Valdemar von Drever tilaa makeistarjoilun Mollbergan kartanon talvitanssiaisiin. Hän on edesmenneen vaimonsa suvun vainoama mies, joka elää elämäänsä piinattuna sieluna. Ihmiset suhtautuvat vihamielisesti hänen läsnäoloonsa. Valdemar haluaisi olla tavallinen ihminen muiden joukossa. Rouva Brask ja Lovisa Lind matkustavat kartanoon valmistelemaan makeistarjoilua. He tutustuvat palveluskuntaan, johon kuuluvat hovimestari Ruben, piika Emmy, juoksupoika Kasper, mamselli Albertina ja keittäjätär Brita. Lovisa kerää työllä viimeiset rahat matkakassaan Amerikan matkaa varten. Hän toivoo itselleen uutta alkua, sillä nälkävuodet veivät koko hänen perheensä mukanaan.
"Tunne oman kohtalon täydellisestä hallinnasta sai Lovisan tuntemaan olonsa yhtä aikaa vahvaksi ja haavoittuvaksi. Ja sanoin kuvaamattoman yksinäiseksi." (s.11)
Valdemar ja Lovisa kohtaavat toisensa, mikä saa miehen pinnan alla torkkuvan villieläimen heräämään. Hän tuijottaa sudenharmailla silmillään Lovisan reheviä muotoja. Hän kaipaa, haikailee, himoitsee ja ikävöi Lovisaa yksin ollessaan. Ulkona pyryttää lunta ja sudet ulvovat nälkäisinä. Rauhattomat sielut vaeltelevat kartanon käytävillä sekä valveilla että unessa. Menneisyyden taakka on painava.
"Hänenlaisensa miehet voivat tehdä mitä tahansa ilman suurempia seuraamuksia. Maailma on heidän." (s.118)
Romanttinen tarina ammentaa 1800-luvun lopun ajankohtaisista ilmiöistä. Aiheina ovat luokkaerot, naisten oikeudet, spiritismi, liikuntavammaisuus, traumat ja mielisairaudet. Rouva Brask pohjautuu todelliseen ihmiseen. Amalia Eriksson oli köyhä leski, joka keksi polkkakarkin vuonna 1859. Hän taisteli oikeudestaan toimia liikkeenharjoittajana. Kirjassa on ihanan monipuolinen kattaus henkilöitä. Kerronta on dramaattista ja mukaansatempaavaa. Kirjan nimi on tosin harhaanjohtava, sillä joulua ei missään vaiheessa vietetä. Voin silti suositella kirjaa luettavaksi joulun pyhinä konvehdeista samalla nauttien.
"Varmoja voidaan olla vain siitä, mitä meillä on tässä hetkessä." (s.293)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!