Legendan mukaan piispa Henrik on kristillistänyt Suomen 1100-luvulla. Valitettavasti hänen historiallisuuttaan ei ole voitu todistaa. Turun tuomiokirkossa ja Helsingin Pyhän Henrikin katedraalin pääalttarissa on piispan pyhäinjäännös. Rooman Santa Maria sopra Minerva kirkossa vietetään Henrikin muistopäivän messu 19.1.
"- vaikuttaa siltä, että viimeisen kymmenen vuoden aikana on syntynyt uusi 'Pyhän Henrikin legenda', nimittäin legenda siitä, ettei mitään Henrikiä koskaan ollutkaan." (s.13)
Emil Anton käy vuonna 2017 julkaistussa kirjassaan läpi henkilöitä ja tapahtumia Suomen katolisesta historiasta. Autuas Hemming on toiminut Turun piispana vuosina 1338-1366. Hänet on ollut tarkoitus julistaa pyhimykseksi. Piispa Maunu II Tavast eli Maunu Olavinpoika on perustanut Naantalin birgittalaisluostarin vuonna 1438. Sen suurin ansio on ollut sairaanhoito ja köyhäin ruoka-apu. Piispa Mikael Agricola on julkaissut Abckirian vuonna 1543. Se on sisältänyt kansankielisiä Raamatun kirjoja esipuheineen ja selityksineen. Vuonna 1604 kruunattu kuningas Kaarle IX on siirtänyt Suomen puhdasoppiseen luterilaisuuteen. Vuosina 1632-1654 hallinnut Ruotsin kuningatar Kristiina 1632-1654 on kääntynyt katolilaisuuteen ja perustanut kreivi Pietari Brahen avulla Turun akatemian, josta on muodostunut nykyinen Helsingin yliopisto. Vuonna 1923 on säädetty uskonnonvapauslaki, joka on antanut oikeuden erota luterilaisesta kirkosta. Virsikirjan kalenteri on käytännössä ollut pyhimysten juhlapäivien kalenteri. Maallisessa nimipäiväkalenterissa on edelleen jäljellä katolisperäisiä pyhimysten muistopäiviä. Katolilaisuus ja luterilaisuus ovat kulkeneet limittäin ja lomittain toistensa matkassa vuosisatojen ajan.
"- jos ja kun piispoilla ja paavilla riittää rukousta, tahtoa ja yritystä, ei 2000-lukulainen katolis-luterilainen synteesi ole aivan poissuljettu ajatus." (s.128)
Kirja innostaa itsenäiseen pohdiskeluun kristinuskon tulevaisuudesta. Emil Anton on myönteinen kulttuurin kehittymiselle. Hän kannustaa ottamaan vaikutteita muista kulttuureista. Varmasti mielipiteitä jakava ajatus maailmassa, jossa nykyään puhutaan paljon kulttuuristen vaikutteiden vastaanottamisesta ja omimisesta. Kirjassa on käsiteltyihin aiheisiin liittyen luku-, meno- ja taidevinkkejä, jotka houkuttelevat tutkimaan lisää Suomen historiaa kristinuskon näkökulmasta.
"Ateistisen uskontokritiikin ja maallistumisen voittokulku ovat tehneet selväksi sen, ettei vanhaan kristilliseen valtakulttuuriin ole paluuta." (s.120)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!