Tarinoista löytyy lukuisia eri jumalia, jotka on liitetty luontoon, eläimiin tai tärkeisiin tapahtumiin kuten kalastukseen ja viljelykseen. Esimerkiksi skandinaavisessa mytologiassa on jumalat Freya ja Freyr. Jälkimmäistä juhlittiin nykyisen joulun tienoilla sadon ja hedelmällisyyden jumalana. Freyrin tunnuseläin on sika, mikä näkyy edelleen jouluruokaperinteessä.
Sanakirjassa mainitaan kiinnostavia olentoja kuten ihmissudet, jättiläiset, näkki, haltiat, maahiset, menninkäiset ja tontut. Kyöpeli on olento, joka aiheuttaa vahinkoa. Kävipä köpelösti. Elias Lönnrot mainitaan Kalevalaan päätyneiden tarinoiden yhteydessä, sillä hän on sekä kerännyt että keksinyt hahmoja.
Tuonpuoleinen ja kalmanväki ovat alati läsnä. Muun muassa syksyisessä päätösjuhlassa kekrissä vainajat ovat positiivisesti ihmisten ajatuksissa. Loitsuissa on (kalman)väkeä eli voimaa. Vahvaluontoisella ihmisellä on paljon henkilökohtaista väkeä. Kivet puolestaan ovat väkeä sisältäviä taikaesineitä, joiden voima on peräisin paikasta, josta ne on otettu.
Ihmisellä onni on vakio. Onnen runsastuminen on siten toiselta pois. Taikuudella on saattanut kartuttaa omaa onneaan tai suojautua onnea vievältä pahalta silmältä. Pahan on saattanut vetää ihmisen päälle esimerkiksi kehumalla häntä. Toisaalta on voitu valmistaa 'para' viemään naapurilta maitoa ja voita. Trullit ovat kiertäneet juhlapyhien öinä viemässä toisilta onnea. 'Voi mulle, hera sulle.' Pimeitä voimia on karkotettu esimerkiksi piirroksella viisisakaraisesta tähdestä. Tämä on varaustaikuutta eli maagisia vastatoimia. Niitä on tehty kaiken varalta.
Kirjassa kerrotaan kristinuskon vaikutuksesta kansanuskoon. Kristinusko on syrjäyttänyt tai sulauttanut itseensä kansanuskon ja muovannut käsitystä siitä. Esimerkiksi sanakirjan mukaan hiisi on ollut pyhä lehto, mikä on muovautunut myöhemmin tarkoittamaan pelottavaa hiisiolentoa. 1500- ja 1600-luvuilla on vainottu noitia. Dominikaanimunkki Heinrich Kramer on kirjoittanut Noitavasaran, jossa kerrotaan, minkälainen käytös tulkitaan noituudeksi, mikä taas johtaa teloitukseen. Mooseksen lakia noudattaen 'Velhonaisen älä salli elää.' 2.Moos 22:18.
Suomalaisen kansanuskon käsikirjassa on paljon kiinnostavia asioita, joita on ihana lähteä tutkimaan muiden kirjojen avulla vielä tarkemmin. Menneet tarinat ja tavat ovat kiehtovia. Samoin kulttuurin ja tapojen muovautuminen ajan saatossa. Ihanaa on huomata, kuinka jotkin tänäkin päivänä sanotut sanat saavat selvemmän merkityksen, kun saa tietää niiden taustaa. Opitko kenties jotain uutta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!