perjantai 2. kesäkuuta 2023

Casey McQuiston: Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä

Yhdysvaltojen presidentin poika Alex Claremont-Diaz ja Iso-Britannian prinssi Henry rakastuvat toisiinsa, vaikka ensin ovatkin vihamiehiä. Lemmenparin on teeskenneltävä kaveruutta, sillä maailma ei hyväksy homopareja. Heitä tärkeämpää on presidentinvaalikampanja ja kuningassuvun jatkaminen.

"'Minä vähät välitän sinun tunteistasi', Zahra sanoo. 'Meillä ei ole pahemmin vaihtoehtoja, jos haluamme, että sinun typeryytesi ei vie koko kansan huomiota-'" (s.29)

Kirja kertoo seksuaalisen identiteetin etsinnästä tilanteessa, jossa yhteiskunta edellyttää heteroutta. Alex ja Henry tuntevat suuria tunteita ja ennenkokematonta kiihkoa. Heidän suhteensa on intensiivinen sekä henkisesti että fyysisesti. Kirja on yllättävän hyvin kirjoitettu viihdekirjaksi. Tarina on kaiken kaikkiaan mukaansatempaava, koskettava ja viihdyttävä. Se ei ole ollenkaan myötähäpeällinen, vaan sen kanssa voi ennemminkin myötäelää. Kirjassa on kiinnostavaa perhe- ja parisuhdekuvausta ja hivenen haukotuttavaa politikointia. Toki epäuskottaviakin asioita. 

"Henry viettää unettomat yönsä vaellellen näissä loputtomissa, persoonattomissa huoneissa kuin museoon vangiksi jäänyt lintu." (s.213)

Kirjassa on kiinnostavaa vaihtoehtoiseen todellisuuteen sujahtaminen, julkisena henkilönä eläminen ja vanhoillisten ajatusten kyseenalaistaminen. Juonipaljastuksena todettakoon, että loppuratkaisu on ihana. Sateenkaaren päässä on utopia. Kuinka yksinkertaista ja helppoa onkaan hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat.

"Hän voisi vaikka vannoa, että jokin on muuttumassa." (s.172)

Luin kirjan Samppanjaa ja kirjakarkkeja -lukupiiriin, joka toimii instagramin kautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!