"halusi eroon ystävästään yksinäisyydestä kukapa sen huolisi kurjan kaverin öisen ystävän." (s.15) Runot virtasivat ohitseni kuin vesi joessa. Katselin niiden kulkua tyhjin silmin mitään ajattelematta. Annoin veden virrata. En yrittänyt vaikuttaa sen kulkuun. Runot jatkoivat matkaansa minusta välittämättä. "uskaltaa olla tässä nyt" (s.56) Yksinäisyys on marraskuisen pimeitä päiviä, kylmiä pakkaskelejä ja sumuisia sateita. Se asustaa kuivissa kanjoneissa, paleltuneessa maassa ja tyhjillä kujilla. Ystävyys ja rakkaus luovat maailmaan värit ja kauniit kesäpäivät. "Suljin silmäni kaupungin valoilta näkemättä ettei ole mitään pelättävää vain pääni näyt menneet huomiset tulevat eiliset kasvot vanhoissa valokuvissa." (s.62) Lempirunoni ovat 'Ystävänä yksinäisyys', 'Sadan vuoden sateen jälkeen' ja 'Yksi tuhansista kyynelistä'. Ne puhuttelevat ja erottuvat joukosta. Koen runojen toisteisuuden raskaana. Menneen muistelua ja rakkaasta ihmisest...
Tervetuloa kirjablogiin! Lukukokemuksia, kirjojen herättämiä ajatuksia, lukuhaasteita, kaikkea kirjoihin liittyvää - ripauksella teatteria ja balettia. Unelmien toteuttamista - tässä ja nyt.