Katy Colins: Määränpää Thaimaa

Reppureissaavaksi Bridget Jonesiksi takakannessa kuvailtu Georgia matkustaa Thaimaahan etsimään itseään, kun hänen aviomiehensä jättää hänet pari viikkoa ennen häitä toisen naisen vuoksi. Täydellinen irtautuminen tutusta elämänpiiristä auttaa käsittelemään elämää eri näkökulmasta. Oman itsensä näkee uudella tavalla, kun ajatukset selkiytyvät uudessa ympäristössä. Georgia on täysin rikki eron vuoksi ja joutuu sen vuoksi moniin tragikoomisiin tilanteisiin. Kaiken taustalla piilee toivo, että kaikki kääntyy lopulta hyväksi.

"Nyt on sinun aikasi." (s.18)

28-vuotias Georgia on keskiluokkainen britti, jolla on turvattu elämä, mutta jota eliittiin kuuluvat ylenkatsovat. Hänen vanhempansa eivät toivo tyttärelleen mitään muuta kuin huolehtivaa aviomiestä ja aloilleen asettumista. Varsinkin äiti inhoaa hukassa olevia naisia, jotka eivät osaa hallita omaa elämäänsä. Georgia on kyllästynyt miellyttämään muita ja haluaa tavoitella omia unelmiaan. Hän haluaa parantaa itseluottamustaan ja omanarvontuntoaan sekä todistaa selviävänsä ilman miehen apua. Hän haluaa keskittyä omaan onneensa. Georgian mielikuvat maailman näkemisestä ovat aika erikoiset, sillä oikeaa maailmaa tuskin pystyy tutkimaan yhden maan sisällä järjestetyllä reppureissulla. Muutenkin hänen erokriisistä toipumisen keinonsa ovat valitettavan surkuhupaisia. Georgia hakee herkästi helpotusta ahdistukseen alkoholista. Ehkä syynä on Georgian bestis, joka on ollut hanakka raahaamaan ystäväänsä baariin ja harrastamaan yhden illan juttuja. Georgia on hämmentävä sekoitus pumpulissa kasvanutta tyttöä ja sekoilevaa sihteeriä. Hän on sinisilmäinen, epävarma ja huolimaton haaveilija. Hän ei varmaan koskaan pääse eroon tavastaan miellyttää muita, sillä hän sortuu alituiseen valehtelemaan muille omista taidoistaan, mikä johtaa vaarallisiin tilanteisiin. Hän myös alistuu ihmisten painostuksesta, mikä antaa ihmisille vapauden käyttää häntä sumeilematta hyväkseen. Georgia on aikuinen, joka ei ole koskaan ottanut opikseen eikä elänyt omannäköistään elämää. Hän on ihan hukassa.

"Minä en ollut koskaan ennen asunut yksin enkä varmasti ollut riittävän vahva aloittaakseni nyt." (s.28)

Kirjan nais- ja mieskuvat ovat hömppäkirjoille tyypillisen kliseiset. Ihmisten ulkonäköön kiinnitetään suunnattoman suuresti huomiota. Georgian oma näkemys omasta ulkonäöstään on kauttaaltaan negatiivinen ja itseään vähättelevä. Kirjan naiset ovat joko pullantuoksuisia tai bilehirmuja, kun taas miehet viinaanmeneviä ja nyrkeillä asiat ratkaisevia lihaskimppuja. Niin ja miehet eivät siivoa. Paitsi ehkä Georgian ihannemies, jossa ei ole mitään vikoja. Mutta silti hänenkään edessä ei voi olla oma itsensä, vaan pitää olla ujo, punasteleva ja pieniä kulauksia vesipullosta sievästi juova hienostunut nainen. 

"- vetäessäni vatsaani sisään moitin itseäni mielessäni siitä, että olin valinnut aamiaiseksi hiilareita enkä hedelmiä." (s.124)

Kirja on selvästi suunnattu varakkaille naisille, jotka pääsevät Georgian kautta kuvittelemaan, miltä tuntuisi irrotella, jos omalta elämältä menisi pohja alta. Se on suunnattu myös lapsuutensa 90-lvulla eläneille, sillä viittaukset Spice Girls yhtyeeseen ja muihin ajan ilmiöihin eivät välttämättä aukea muille. Kirja on paikoitellen hämmentävän vanhanaikainen. Siinä on myös omituisen paljon synkkiä teemoja ollakseen hömppäkirja. Varsinkin kohtaukset, joissa Georgiaa kiusataan brutaalilla tavalla, ovat todella ahdistavia. Kirjaa lukiessa joutuu alituiseen soutamaan ja huopaamaan eri tunteiden välillä. Tapahtumia yrittää olla analysoimatta, mutta sitten taas sortuu ajattelemaan liikaa. Toisinaan Georgiaan menee hermot ja toisinaan höpsöille jutuille saa nauraa. Useimmiten Georgiaa käy sääliksi ja toivoisi hänen pääsevän terapiaan. Kaiken kaikkiaan kirjassa herkutellaan kaikilla romanttisen komedian kliseillä ja laitetaan sankaritar huvittavan noloihin tilanteisiin. Tapahtumat eivät todellakaan ole realistisia, paitsi jos joku todella on oman elämänsä komedienne. Viimeisen sivun jälkeen olo on hämmentävä. Tavallaan haluasi tarttua jatko-osiin, jotta saisi tietää, miten Georgian lopulta käy, mutta toisaalta toivoo, ettei olisi alunperin edes tarttunut koko kirjaan sen ahdistavuuden, kliseisyyden ja liiallisuuksiin menevän juonen vuoksi. Kirja on instagramissa toimivan notfastjustfuriousbooks lukupiiriin kolmas kirja. Täytyy sanoa, että sen kautta on tullut luettua kirjoja, joihin ei muuten olisi tarttunut.

"'Minä en pakene, minä menen eteenpäin. Minä muutan elämäni. Kai sinä haluat minun olevan onnellinen? Ja minä uskon oikeasti, että olen onnellinen, kun saan nähdä maailmaa." (s.67)

Kirjassa on aikuisen naisen kasvutarina. Nyt on viimein aika löytää oma selkäranka. Lukijaa epäilyttää, löytyykö sitä koskaan. Löytyykö sen sijaan mies ja turvallinen koti? Vai voisiko Georgiaa sittenkin odottaa toisenlainen kohtalo?

"Olin vain iloinen, että muistaisin sen päivän - ei päivänä jona minun piti mennä naimisiin, vaan sinä päivänä, jona laadin elämälleni uuden suunnitelman." (s.27)