Eletään ankaran kylmää talvea 1930-luvun Neuvostoliitossa. Maalla asuvat ihmiset pelkäävät nälänhätää ja brutaaleja ruokaveroa kerääviä kommunisteja. Mielessä ovat vielä nälkävuodet, jolloin vainajat piti haudata salaisiin paikkoihin, jotta kukaan ei kaivaisi heitä esiin ja käyttäisi ruoaksi. 30-vuotias Suleika asuu maalaistalossa miehensä ja sokeutuneen anoppinsa kanssa. Molemmat harjoittavat naista kohtaan raakaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Mielen päällä ovat lähistölle haudatut neljä pientä tytärtä. Ympäri vuorokauden töitä tekevän Suleikan turvana ovat islamin usko ja hengelliset tavat kuten ruokauhrin antaminen hengille. Anoppi puolestaan uskoo osaavansa ennustaa, minkä vuoksi Suleika kutsuu häntä käärmenoidaksi. Perheen ankara elämä tulee päätökseen, kun ihmisiä viedään väkivaltaisesti kodeistaan Gulag-vankileireille.
Kaupungissa asuu muistinsa menettänyt entinen kirurgi. Hän ajattelee edelleen olevansa arvostettu ammatinharjoittaja, jota kutsutaan luennoimaan ja osallistumaan leikkauksiin. Hän muistelee uraauurtavia kokeilujaan kerjäläisten ja prostituoitujen ruumiita leikatessa. Menestys ei merkitse mitään, kun omistusasunnossa asuvaa kirurgia pidetään vastavallankumouksellisena ja otetaan vangiksi.
Kommunisti Ignatov määrätään johtamaan karkotettujen karua ja epäinhimillistä matkaa junalla ja laivalla Siperiaan. Kaikesta on pulaa. Kellään ei ole tarpeeksi tilaa, ruokaa tai vaatteita. Jokaisen menneet teot ja ulkoinen entistä yhteiskunnallista asemaa määrittänyt olemus rapistuvat pala palalta olemattomiin. Selviytymisen ehtona ovat itsensä kovettaminen ja omasta edusta huolehtiminen, mutta toisaalta myös muiden vankien auttaminen ja heidän kanssaan keskustelu ja ystävystyminen. Ignatov ei tehtävästään huolimatta ole sen paremmassa turvassa. Hänen kollegansa ovat joutuneet kuulusteluihin ja jopa teloitetuiksi. Järjestelmä vaikuttaa korruptoituneelta. Eräskin luutnantti haaveilee kapinan lavastamisesta, jotta saisi kunniamerkkejä sen kuvitteellisesta tainnuttamisesta ja pääsisi oppikirjoihin.
Sosialistinen kolhoosi laitetaan toimintaan olemattomilla varusteilla ja runsailla kuolonuhreilla. Pakkosiirretyt ihmiset tekevät töitä nälkäkuoleman partaalla. Heiltä vaaditaan isoa satoa jaettavaksi muualle, vaikka he eivät saa hankittua ruokaa edes selvitäkseen itse hengissä. Ihmisten vanhat tavat karisevat töitä tehdessä ja päivästä toiseen selviytyessä kokonaan pois. Elämä on kaikin puolin yksinkertaista ja säädeltyä. Ei muistu mieleen, milloin viimeksi olisi rukoillut. Kunnes tullaan käännekohtaan. Ihmiset ottavat uuden elämän elääkseen. He hyödyntävät omaa osaamistaan, nauttivat pienistä iloista ja näkevät toivoa opettaessaan uutta sukupolvea. Kerhotalon kattomaalauksissa elää konkreettinen unelma toisenlaisesta maailmasta. Olisiko jollain joskus mahdollista paeta toisenlaiseen tulevaisuuteen?
Suleika avaa silmänsä on kaunistelematon historiallinen romaani Neuvostoliiton kollektivisoinnista ja Gulag-vankileireistä. Se kertoo suuresta surusta, ahdistavista kokemuksista, ihmisten sitkeydestä ja toivon pilkahduksista. Lukija elää ja hengittää romaanihenkilöiden mukana. Hänen rintaansa puristaa heidän kokemansa vapaudenriisto. Maailman hulluus ja ihmisten mielivaltaisuus ovat hetkittäin liikaa, kunnes koittaa leuto päivä ja katse suuntaa kohti Angara-joen hiljalleen eteenpäin virtaavaa vettä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!