Jenni Haukion kauniissa runokokoelmassa menneisyys ja nykyisyys tervehtivät toisiaan. Rakkauden kohde ja luonto sulautuvat yhteen. Maalaisromanttiset maisemat vaihtuvat kolkon kaupungin yksinäisyyteen. Vaeltava, ikiaikainen meri tuntee ihmisen kaihon. Kaikki on katoavaista.
"puoli neljän aikaan takerrun
postiluukusta sanomalehteä työntävän jakajan ranteeseen
vain pitääkseni toista ihmistä kädestä"
Haukio on taitava kuvaamaan hetkiä. Maisema elää hänen tarkastelunsa alla. Lukija voi sielunsa silmin nähdä 'veteen heitetyn kiven synnyttämän aaltoilun' ja kuulla kuinka 'apea tuuli näppäilee hauen kuivunutta selkäruotoa'.
"Tunnen saman kuin sinä,
nuoren meren kohinan,
uusien olomuotojen kutsun."
Helmet lukuhaaste 2019: 37. Pienkustantamon julkaisu
"puoli neljän aikaan takerrun
postiluukusta sanomalehteä työntävän jakajan ranteeseen
vain pitääkseni toista ihmistä kädestä"
Haukio on taitava kuvaamaan hetkiä. Maisema elää hänen tarkastelunsa alla. Lukija voi sielunsa silmin nähdä 'veteen heitetyn kiven synnyttämän aaltoilun' ja kuulla kuinka 'apea tuuli näppäilee hauen kuivunutta selkäruotoa'.
"Tunnen saman kuin sinä,
nuoren meren kohinan,
uusien olomuotojen kutsun."
Helmet lukuhaaste 2019: 37. Pienkustantamon julkaisu
Sinäköhän jaoit tästä kirjasta jotain Instagramissakin, kun muistan juuri törmänneeni tähän jossain. Itse löysin tämän keväällä kirpputorilta, joten se odottaa omassa hyllyssä, ja olisikin kiva lukaista pikapuoliin. Varsinkin kun vaikuttaa ihan lupaavalta :)
VastaaPoistaTodennäköisesti :) Kirjaa suositeltiin minulle instagramissa ja olen kirjoitellut siitä asian yhteydessä. Voin myös suositella kirjan lukemista!
Poista