John Boyne: Poika vuoren huipulla

Pierrot jää orvoksi, kun hänen juoppo, saksalainen isänsä jää junan alle ja ranskalainen äitinsä kuolee sairasvuoteeseen. Poika lähetetään orpokodin kautta Itävaltaan sukulaistädin hoiviin. Täti ei asukaan missään tavallisessa kodissa, vaan Hitlerin Kotkanpesässä.

Eletään vuotta 1936. Pierrot on tavallinen pikku poika, joka rakastaa leikkiä parhaan ystävänsä, kuuron juutalaispojan kanssa. Hän on hieman arka eikä oikein osaa pitää puoliaan. Hän ei siedä väkivaltaa. Sotaa hän on ajatellut vain isänsä kautta, sillä isä menetti sodan vuoksi mielenterveytensä. Hän ei kestänyt muistoja sodan kauheuksista.

"Isä ei kaatunut sodassa, mutta sota vei silti häneltä hengen."

Pierrot tutustuu Itävallassa suvaitsemattomaan maailmaan. Hän huomaa, että Kotkanpesässä ei vallitse sananvapaus. Siellä kannatetaan työnteon vapauttavaa tunnetta, rotujen puhtaanapitämistä sekä naisten alistamista pelkkään äidin rooliin. Siellä suunnitellaan suurta ja mahtavaa Saksaa - yhtä kansaa. Pierrot joutuu vaihtamaan nimensä saksalaiseen versioon omasta nimestään ja muuttamaan ulkomuotonsa saksalaisen muodin mukaiseksi. Hän pukeutuu ihailemaansa univormuun, jonka turvin kokee pystyvänsä mihin vain ja olevansa tärkeä. Hän pohtii, kuinka paljon parempi olisi olla kiusaaja kuin kiusattu. Joukkoon kuuluminen luo häneen itsevarmuutta ja pelottomuutta. Hänen entinen minänsä sulaa pois.

Kirja kertoo lasten ja muutenkin ihmisten aivopesusta aatteelle. Se väittää, että ihminen on kaikesta huolimatta tietoinen tekemistään vääryyksistä ja vastuussa teoistaan.

"Kukaan meistä ei tule ikinä saamaan anteeksi. - Älä koskaan väitä ettet tiennyt mitä tapahtui. Se olisi suurin rikos."

Kirja on kirjoitettu tyylillä, jonka tarkoituksena on saada lukija kauhistumaan ja pudistelemaan päätään. Sen tavoitteena olisi luoda inhon väristyksiä ja epäuskon puistatuksia. Kirja saa kyllä otsan kurtistumaan, mutta ei halutusta syystä. Lukija pääsee pojan kautta tunnustelemaan, miltä tuntuisi tavata yksi maailman pahimmista ihmisistä ja olemaan hänen vaikutuksensa alaisena. Kohtaukset on kirjoitettu jotenkin niin, että vaikutelmaksi ei muodostu inho eikä pelko. Sen sijaan Hitler mystifioidaan. Mielestäni hänestä pitäisi ennemmin kirjoittaa raakaa faktaa kuin jännittäviä tarinoita. Toisaalta on tärkeää, että nykyihmiset tietävät, mitä aiemmin on tapahtunut, jotta niin ei tapahtuisi enää koskaan. Paras tapa jakaa tietoa on yleensä kirjoittaa tarinoita. Tyyli voisi kuitenkin olla erilainen. Kirja jää ristiriitaiseksi lukukokemukseksi.

Helmet lukuhaaste 2019: 19. Et pidä kirjan nimestä