"Kuiskaajien suojelusta sinulle"
Parvela, Timo: Kepler62: Uusi maailma: Kaksi heimoa
Kirjasarja: Kepler62, osa 7
Muut osat: Osa 1, osa 2, osa 3, osa 4, osa 5 ja osa 6
Julkaistu: 2018
Mistä maasta: Suomi
Kuvitus: Pasi Pitkänen
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 251
Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Vai elivätkö sittenkään?
Kepler62 -planeetalle matkustaneiden elämä vaikutti viimein olevan täydellistä. Vallvik oli kukistettu ja Joni ja Ari olivat saaneet äitinsä takaisin. Planeetalla eläminen oli ihmisille liian haastavaa. Sääolosuhteet muuttuivat jatkuvasti, eläimet ja kasvusto olivat arvaamattomia ja ihmisten kanssa toimiminen erilaisine mielipiteineen lähes mahdotonta. Ihmiset jakautuivat kahteen heimoon. Toinen päätti tukeutua aseisiin, kun taas toinen rauhanomaiseen eloon kuiskaajia kunnioittaen. Aseettomuus merkitsi pikaista nälänhätää riistan puuttuessa, mikä sai osan heimosta kapinoimaan ruokavarastoista huolehtivia ´ensimmäisiä´ vastaan. Osa ihmisistä päätti ryhtyä erakoksi. Ihmisten jakautuessa yhteisten sääntöjen ylläpitäminen tuli vaikeaksi. Heitä oli hankala hallita, mihin jotkut keksivät ratkaisuksi uuden uskonnon.
Joni oppi, että ihmiset voivat muuttua sekä hyvään että pahaan suuntaan. Ei ollut oikeastaan olemassa täydellistä hyvyyttä tai pahuutta, sillä hyväkin teko saattoi johtaa pahaan ja päinvastoin. Ihmisen tuli yrittää elää elämäänsä parhaansa mukaan. Siihen kuului muiden kunnioittaminen, vaikka ei olisikaan samaa mieltä toisten kanssa. Rauhassa eläminen ja erilaisuuden hyväksyminen olivat oikeastaan ainoat keinot. Ihmiskunta ei tulisi koskaan saavuttamaan yksimielisyyttä mistään asiasta.
Kirja oli erittäin synkkä, mutta silti jotenkin tasapaksu ja tylsä. Luin kirjaa kolmen kuukauden ajan. Se jumitti paikoillaan eikä edennyt mihinkään. En jostain syystä halunnut luovuttaa sen suhteen, sillä olin pitänyt edellisistä kirjasarjan osista. Mielestäni kirjasarjan olisi voinut lopettaa edelliseen osaan, sillä tämä kirja ei tuonut mukanaan mitään uutta tai erikoista.
Parvela, Timo: Kepler62: Uusi maailma: Kaksi heimoa
Kirjasarja: Kepler62, osa 7
Muut osat: Osa 1, osa 2, osa 3, osa 4, osa 5 ja osa 6
Julkaistu: 2018
Mistä maasta: Suomi
Kuvitus: Pasi Pitkänen
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 251
Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Vai elivätkö sittenkään?
Kepler62 -planeetalle matkustaneiden elämä vaikutti viimein olevan täydellistä. Vallvik oli kukistettu ja Joni ja Ari olivat saaneet äitinsä takaisin. Planeetalla eläminen oli ihmisille liian haastavaa. Sääolosuhteet muuttuivat jatkuvasti, eläimet ja kasvusto olivat arvaamattomia ja ihmisten kanssa toimiminen erilaisine mielipiteineen lähes mahdotonta. Ihmiset jakautuivat kahteen heimoon. Toinen päätti tukeutua aseisiin, kun taas toinen rauhanomaiseen eloon kuiskaajia kunnioittaen. Aseettomuus merkitsi pikaista nälänhätää riistan puuttuessa, mikä sai osan heimosta kapinoimaan ruokavarastoista huolehtivia ´ensimmäisiä´ vastaan. Osa ihmisistä päätti ryhtyä erakoksi. Ihmisten jakautuessa yhteisten sääntöjen ylläpitäminen tuli vaikeaksi. Heitä oli hankala hallita, mihin jotkut keksivät ratkaisuksi uuden uskonnon.
"Kaikki oli kauhean hämmentävää." (s.234)
Joni oppi, että ihmiset voivat muuttua sekä hyvään että pahaan suuntaan. Ei ollut oikeastaan olemassa täydellistä hyvyyttä tai pahuutta, sillä hyväkin teko saattoi johtaa pahaan ja päinvastoin. Ihmisen tuli yrittää elää elämäänsä parhaansa mukaan. Siihen kuului muiden kunnioittaminen, vaikka ei olisikaan samaa mieltä toisten kanssa. Rauhassa eläminen ja erilaisuuden hyväksyminen olivat oikeastaan ainoat keinot. Ihmiskunta ei tulisi koskaan saavuttamaan yksimielisyyttä mistään asiasta.
"Elämä on liian monimutkaista, jotta siihen olisi yksinkertaisia vastauksia." (s.235)
Kirja oli erittäin synkkä, mutta silti jotenkin tasapaksu ja tylsä. Luin kirjaa kolmen kuukauden ajan. Se jumitti paikoillaan eikä edennyt mihinkään. En jostain syystä halunnut luovuttaa sen suhteen, sillä olin pitänyt edellisistä kirjasarjan osista. Mielestäni kirjasarjan olisi voinut lopettaa edelliseen osaan, sillä tämä kirja ei tuonut mukanaan mitään uutta tai erikoista.
"Meidän on vain hyväksyttävä, että emme tiedä kaikkia vastauksia." (s.237)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!