perjantai 7. syyskuuta 2018

S.K. Tremayne: Tulilapsi



"- mitä minulle sitten tapahtuu?"

Tremayne, S.K.: Tulilapsi
Julkaistu: 2017
Alkuperäinen julkaisu: 2015
Alkuperäinen nimi: The Fire Child
Mistä maasta: Iso-Britannia
Suomentanut: Jaana Iso-Markku
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 365

Kolmekymppinen Rachel Daly on mennyt naimisiin itseään kymmenen vuotta vanhemman David Kerthenin kanssa. Komea mies kuuluu ikivanhaan cornwallilaiseen sukuun ja omistaa Carnhallow nimisen kartanon, jonne vastanaineet muuttavat asumaan yhdessä yhdeksänvuotiaan Jamie pojan kanssa. Lapsi on Davidin edellisestä avioliitosta, joka päättyi pojan Nina äidin tapaturmaiseen kuolemaan kartanon lähellä sijaitsevassa kaivoksessa. Davidin yläluokkainen suku on kartuttanut omaisuutensa nimenomaan kaivostoiminnalla, joka on kuitenkin jo vuosia sitten kuihtunut kokoon. Mies joutuukin tekemään ympärivuorokautista työvuoroa lakimiehenä Lontoossa. Rachel kuluttaa yksinäiset päivänsä jatkamalla Ninalta kesken jäänyttä kartanon kunnostustyötä. Vanhan munkkiluostarin raunioiden päälle rakennetussa kartanossa riittää onneksi paljon tekemistä, sillä se sijaitsee niin syrjäisellä seudulla, että sivistyksen pariin on turha haikailla. Kartanossa asuvista Julietista, joka on Davidin alzheimerin taudista kärsivä äiti, ja Cassiesta, joka on huonosti kieltä puhuva thaimaalainen taloudenhoitaja, ei oikein ole seuranpitäjiksi. Rachelilla on vierellään vain kuohuva meri, metsä ja nummet - sekä pian paikalle ilmestyvät menneisyyden aaveet.

"- elämä on kuin täydellinen englantilainen kesäpäivä. Kaunis juuri siksi, että se on niin harvinainen ja ohikiitävä." (s.17)

Työläisperheessä kasvanut Rachel kiinnostuu tutkimaan kartanon historiaa. Häntä kiinnostaa mystiikka, jonka mukaan suvulla - tulen ihmisillä - olisi maaginen kyky osua tina- ja kuparisuoniin. Rachel vaeltaa kellarikerroksen synkissä käytävissä, vierailee kaivosten raunioilla ja katselee synkeitä vanhoja valokuvia. Kaivostoiminta on aikoinaan ollut raskasta työtä. Se on sortanut köyhiä ihmisiä, joilta on mennyt terveys ja jopa henki työtä tehdessä. Rachelia kylmää ajatella, kuinka paljon onnettomuuksissa pudonneita ruumiita edelleen vaeltaa vuorovesien vietävänä maanalaisissa luolastoissa. Hänen mielikuvituksensa alkaa laukata etenkin Ninan kohtaloa ajatellessa. Rachelin herkkä mieli saa tulta alleen, kun Jamie alkaa käyttäytyä oudosti. Tilanne kulminoituu yhteen pojan sanomaan lauseeseen: "Sinä et ole täällä enää jouluna, Rachel."

"´Opettaja kertoi meille ´kuolleista´.´
´Anteeksi mistä?´
´Etkö sinä tiedä, mitä ´kuolleet´ ovat?
Suutani kuivaa." (s.115)

Kirjan henkilöt ovat harvinaisen epämiellyttäviä ja epäluotettavia. Kaikilla tuntuu olevan salaisuuksia, joita he piilottelevat sisällään. He myös vääristelevät totuutta, jolloin ei osaa sanoa, mitä oikeasti tapahtuu ja mitä ei. Rachel kuvataan entiseksi feministiksi, joka on jostain syystä päättänyt täysin muuttaa käsityksiään ja ryhtyä alisteiseen parisuhteeseen itseään vanhemman miehen kanssa. Hänellä ei vaikuta olevan mitään ymmärrystä vanhemmuudesta ja lasten kasvattamisesta. Hän elää omassa traumaattisessa maailmassaan.

"En mitenkään voi sanoa ei. - Ohjaan auton vastahakoisesti vasemmalle ja lähden ajamaan hiljaista, lumen peittämää tietä -" (s.296-297)

Tarina oli jännittävä! Koin tapahtumat ajoittain ehkä liiankin pelottaviksi. Paikoitellen kirjassa oli paljon toistoa, mikä loi vaikutelman siitä, että sitä oli ehkä turhaan pitkitetty. Loppua kohden juoni tiheni ja kiihtyi. Minun teki mieli huudahdella ääneen, kun kirjan henkilöt eivät selkeästi millään ymmärtäneet omaa parastaan. Odotin malttamattomana loppuratkaisua, joka vaikutti voivan olla ihan mitä tahansa. Kirjan luettuani jäin hämmentyneenä katselemaan mielenmaisemaa sumuisista nummista, myrskyävästä merestä ja kylmistä raunioista, joiden keskellä kohoaa suuri kartano lukemattomine huoneineen ja maanalaisine salaisuuksineen.

"Auttakaa minua. Olkaa kiltti, auttakaa minua." (s.277)


Helmet lukuhaaste 2018: 1. Kirjassa muutetaan

11 kommenttia:

  1. Kuulostaa jännittävältä kirjalta! Todella erilaiselta, mitä minulla on yleensä tapana lukea, mutta ehkä jopa yksi syy miksi siitä tämän hienon arviosi myötä kiinnostuin. :) Täytyy laittaa kirjan nimi korvan taakse!

    VastaaPoista
  2. Olen lukenut Tremaynelta ensimmäisenä suomennetun kirjan. Siinä perheen kaksostyttäristä toinen kuoli ja vähitellen alkoi herätä epäilyksiä siitä, kumpi tyttäristä onkaan kuollut. Yliluonnollisilta vaikuttavia elementtejä oli mukana myös.

    Tämä kirja kuulostaa kuvaamasi perusteella saman tyyppiseltä: on jännitystä ja sellaisia juonenkäänteitä, joiden perusteella voi odottaa melkeinpä mitä tahansa. Tuo päähenkilöiden epämiellyttävyyskin kuulostaa tutulta.

    VastaaPoista
  3. Luen todella vähän jännityskirjallisuutta, mutta Tremaynen Jääkaksoset olen sattunut lukemaan. Tässä kuulostaa olevan paljon samantyyppisiä teemoja ja kiinnostava alkuasetelma vanhoine kartanoineen, sukumystiikoineen ja salaisuuksineen, joten pistänpä sen muistiin siltä varalta, kun tekee seuraavan kerran mieli lukea jännäriä.

    VastaaPoista
  4. Pidän jännityksestä, mutta en kauhusta, ja tämä taitaa mennä sille puolelle. Jää lisäämättä lukulistalle, kun henkilötkin ovat niin epämiellyttäviä.

    VastaaPoista
  5. Voi, että - tämä kuulostaa todella kutkuttavalta! Kartanomiljööt kaiken lisäksi viehättävät minua hirveästi, ja tämä muukin miljöö myrskyävine merineen ja sumuisine nummimaisemineen kuulostaa niin tunnelmalliselta ja juuri mun jutulta! Mietin, pitäisiköhän harkita omallekin lukulistalle? Toisaalta kuulostaa kyllä siltä, että kirja saattaa olla liiankin jännä näin herkälle lukijalle.

    VastaaPoista
  6. Hmm, onnistuit kyllä herättämään mielenkiintoni tätä kohtaan. Miljöö ja tarina vaikuttaa jännittävältä ja koukuttavalta. Jos kirja sattuu tulemaan vastaan, niin saatanpa ottaa syysiltojen ratoksi lukuun.

    VastaaPoista
  7. Huu, tätä ei vissiin parane ruveta lukemaan syysmyrskyn aikaan pisaroiden hakatessa peltikattoon...

    VastaaPoista
  8. Luin Tremaynen Jääkaksoset ja samoja elementtejä oli siinäkin. Nämähän ovat täysin laskelmoituja teoksia, mutta mikäs siinä, jos on kultahippugenren löytänyt. Kirjailijan nimikin vaihtui tätä varten, mutta markkinointi on tuottanut tulosta todella kilpaillulla markkinalla. Jääkaksosissa oli myös sellaista yliluonnollista kauhua, että en halua lukea häneltä enempää. Not my cup of tea.

    VastaaPoista
  9. En lue dekkareita mutta tämän kaltainen jännitys on välillä paikallaan. Mutta onko tuo Jääkaksoset ehkä parempi?

    VastaaPoista
  10. Luin tämän myös juuri, ja pidin valtavasti miljööstä. Tyypeistä ja juonesta en lainkaan, eli todella ristiriitainen fiilis. Parempi tämä kuitenkin oli kuin Jääkaksoset, jota epäilin kännissä kirjoitetuksi.

    VastaaPoista
  11. No hui! Ajattelin ensin, että ei, ei kiinnosta mutta nyt tekstisi perusteella kiinnostaa kuitenkin! Jääkaksoset jätän suosiolla muille, mutta tämä vaikuttaa sellaiselta että voisin jopa uskaltaa lukea ja jopa ihan tykätäkin. Katsotaan jos tulisi kätevästi jossain vastaan, kiitos vinkistä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!