 |
| © Helsingin Kaupunginteatteri |
Pääsin Helsingin kaupunginteatterilta saadulla kutsuvieraslipulla Pullo cavaa ja aurinkoa -näytelmän ensi-iltaan Arena-näyttämölle 18.9.2018. Komediassa neljä kuusikymppistä taidetta harrastavaa naista matkustaa Portugaliin lomalle. Inka (Heidi Herala) on ostanut muilta salaa paikallisen talon heille vanhainkodiksi. Tehtäväksi jää vain suostutella ronski Anita (Eija Vilpas), varautunut Tuulia (Aino Seppo) sekä hersyvä Vonne (Jaana Saarinen) mukaan suunnitelmaan. Arvata saattaa, ettei siitä ihan helppoa tule.
Naiset ovat ihania persoonia, jotka sekä kannustavat toisiaan että harrastavat lämminhenkistä kuittailua. Välillä tilanteet kärjistyvät riitaan asti, kun erilaiset persoonallisuudet eivät kohtaa, mutta sitten taas kohotetaan malja ja nauretaan. Riitelyn estämiseksi naiset ovat kehitelleet porukalleen joukon sääntöjä, joista he saavat useaan otteeseen muistutella toisiaan, kun joku lipsuu vaarallisille vesille. Anitaa huolettaa raha, Tuulia miettii lapsenlapsiaan, Vonne haikailee miesten perään ja Anita on kaiken kaikkiaan ajattelematon. Tykästyin eniten Tuuliaan, joka on ihmeellisen aikaansaava nainen. Ensi töikseen hän pyöräyttää kymmenkunta saviruukkua ja istuttaa torilta tinkimiään yrttejä. Tuulia hämmästyttää muita kertomalla tehneensä ennen matkaa aikuisille lapsilleen lukuisia eri ruokalajeja, jotka riittävät varmaan viikoksi asti. Ihanan hellyyttävä nainen, jolla on rankka menneisyys ja joka voisi päästää itsensä välillä vähän vähemmällä. Pidin siitä, että jokaisen aidontuntuisen naisen elämäntarina tulee esille näytelmän aikana. Katsoja saa konkreettista tuntumaa ystäväpiirin läheisyydestä ja yhteenkuuluvuuden tunteesta.
 |
| © Helsingin Kaupunginteatteri |
Näytelmässä vallitsee aaltoliike. Mihinkään ei jäädä jumiin, vaan ilosta päästään suruun ja vihasta myötätuntoon. Huumori hersyy kevyestä aina vain räävittömämpään. Entä lavasteet sitten! Naiset pystyi täysin kuvittelemaan taiteilijataloon Portugalin lämpöön. Ainoa miinus on sivuhahmot. Koin heidät liian negatiivisiksi ja taiteilijanaisia alentaviksi vähättelevine ilmeineen ja ilkeine kommentteineen.
Kiinnitin huomiota yleisön ikähaarukkaan. Minusta tuntui siltä kuin katsomossa olisi istunut pelkästään kuusikymppisiä naisia. Monet olivat tulleet naisporukalla paikalle. Jotkut naisista olivat ottaneet miehensä mukaan. Mietiskelin itsekseni, olenko kenties väärässä paikassa väärään aikaan. Loppujen lopuksi en antanut asian häiritä, sillä näytelmä vei minut niin vahvasti mukanaan. Ystäväporukan kommellusten seuraamisesta pystyy nauttimaan minkä ikäisenä tahansa!
 |
| © Helsingin Kaupunginteatteri |
Itsekin sain kutsun ensi-iltaan, mutten päässyt paikalle silloin. Näytelmä piti nähdä tällä viikolla, mutta oli pakko siirtää. Ehkä lokakuussa kolmas yritys tuottaa tuloksen. :)
VastaaPoistaTämä kiinnostaa enemmän kuin tuo saman teatterin Kekkonen-näytelmä. Varsinkin Portugali-teema inspiroi, kun lähtisin mielelläni itsekin sinne joku päivä vanhenemaan. Tosin onhan tämä varmaan suoraan räätälöity eläkeläisille, teatterin suurkuluttajille.
VastaaPoistaMinäkin olin ensi-illassa ja kirjoitin siitä blogijutun. Näytelmän idea oli mielestäni kiinnostava, mutta hyvätkään näyttelijät eivät pystyneet pelastamaan poukkoilevaa ja mielestäni naisia halventavaa käsikirjoitusta. Miksi kuusikymppisistä naisista on pitänyt tehdä bimboja?
VastaaPoistaTämä vaikuttaisi jotenkin lämminhenkiseltä ja hauskalta. Pidän myös näytelmistä, jotka rajoittuvat tiettyyn tilaan ja aikaan, niinkuin käsittääkseni tässäkin. Taidanpa vielä harkita lippujen hommaamista!
VastaaPoistaVaikuttaapa kiinnostavalta näytelmältä! Ymmärrän myös hyvin sinun tunnettasi väärässä paikassa väärään aikaan olemisesta: olen tuntenut samoin erityisesti teini-ikäisenä Helsingin kirjamessuilla, kun olen ollut kuuntelemassa ohjelmaa, jonka muu yleisö on koostunut keski-ikäisistä tai kun astelin 15-vuotiaana ensimmäistä kertaa Kansallisoopperalle - molemmissa tilanteissa olen jopa kerännyt katseita. :D Onneksi sellaisesta voi olla välittämättä ja vain nauttia. :)
VastaaPoistaKumpi on enemmän väärässä paikassa - keski-ikäinen täti-ihminen teinileffassa vai teini oopperassa? En osaa sanoa. Olisi kyllä mukavaa päästä muodostamaan oma mielipide tästä eli ovatko naiset bimboja vai eivät ja halveerataanko heitä vai ei.
VastaaPoistaKuulostaa hyvälle! Luulen, että näytelmä käsittelee sen verran universaaleja asioita, että siihen on helppo samaistua minkäikäisenä tahansa. Mieletön nelikko esiintymässä, helppo uskoa, että lavakemia toimii.
VastaaPoistaVaikuttaa sellaiselta näytelmältä, jonka tosiaan menisi mieluiten katsomaan kaveriporukalla. Olen lapsesta asti tykännyt Eija Vilppaasta, mutta teatterin lavalla en ole häntä koskaan nähnyt.
VastaaPoista