torstai 27. syyskuuta 2018

Marjane Satrapi: Persepolis



"Asiat riistäytyivät käsistä."

Satrapi, Marjane: Persepolis
Kirjasarja: Osa 1
Julkaistu: 2008
Alkuperäinen julkaisu: 2000 & 2001
Alkuperäinen nimi: Persepolis
Suomentanut: Taina Aarne
Kustantaja: Like
Sivumäärä: 158


Sarjakuva kertoo vuonna 1970 syntyneestä iranilaisesta Marji nimisestä tytöstä, joka koki vuoden 1980 kulttuurivallankumouksen. Se merkitsi sitä, että kaikkien tuli elää vain islamin oppien mukaan. Kaikki länsimaihin viittaava kiellettiin. Kaduilla osoitettiin mieltä sekä uuden hallinnon puolesta että vastaan. Moni joutui poliittiseksi vangiksi ja kidutettavaksi. Myöhemmin heitä kutsuttiin sankareiksi ja kuolleita marttyyreiksi. Vapaata lehdistöä ei enää ollut. Oli vain sotaa, vilpillisiä vaaleja, teloituksia, elintarvikepulaa, maansisäisiä syrjittyjä pakolaisia, fanatismia, lapsisotilaita, viranomaisten lahjontaa, huonoa sairaanhoitoa, rahan arvon laskua, sukupuolisyrjintää ja joukkomurhia. Tytöille vallankumous merkitsi huivin käyttöpakkoa ja uskontoon pohjautuvaan opetukseen osallistumista. Kaikkien tuli rukoilla ja pidättäytyä alkoholista, mutta se johti vain salaiseen kapinointiin ja mustan pörssin kautta tehtävään kauppaan. Moni muutti ulkomaille pakoon. Marji luki ahkerasti erilaisia kirjoja ja kyseenalaisti koulussa oppimaansa. Hän ei ymmärtänyt, miksi ennen vallankumousta sama opettaja opetti samasta aiheesta aivan eri tavalla kuin vallankumouksen jälkeen. Hän alkoi kiinnostua historiasta ja yhteiskuntaluokkien eriarvoisuudesta. Marjilla oli ristiriitainen olo. Hän ei oikein ymmärtänyt, millä puolella kenenkin vanhemmat ovat olleet ja mitä he ovat tehneet. Kuka oli oikeassa? Kenen asia oli tuomita ja kenet? Voiko lasta syyttää vanhempien teoista? Oliko lasten turvallista enää asua Iranissa?

"Ei tänne kuitenkaan rauhaa saada niin kauan kuin keski-idässä on öljyä..." (s.48)

"Saksalaiset myyvät Iranille ja Irakille kemiallisia aseita. Sitten haavoittuneet lähetetään sinne hoitoon. Nämä ovat koekaniineja." (s.127)

Mustavalkoinen sarjakuva on ajatuksia ja tunteita herättävä. Se kuvaa sodan ja yleisesti elämän mielettömyyttä. Ihmiset ovat valtaa himoitsevia olentoja, jotka ovat kadottaneet inhimillisyytensä. Totuus muuttuu sitä mukaa, kuka kertoo siitä oman versionsa. Ihmiset saadaan seuraamaan oikeaa totuutta joko poliittisen tai uskonnollisen aatteen avulla. Menneisyyden vihollisen esilletuominen on myös apuna. Toisinajattelijat tapetaan. Aina tulee uusi ja vahvempi valloittaja. Kierre on päättymätön.

"Minun isäni ei ollut sankari ja äitini halusi tappaa ihmisiä... Niinpä minä lähdin ulos leikkimään." (s.57)


Helmet lukuhaaste 2018: 12. Sarjakuvaromaani

1 kommentti:

  1. Tämähän vaikuttaa kiintoisalta. Montahan osaa tässä kirjasarjassa mahtaa olla? Ilmeisesti toimii näin yksittäisenäkin sarkakuvaromaanina? Voisin tätä harkita Helmet-haasteeseen, kun juuri tämä sarjakuvakohta kohta tuottaa päänvaivaa. Sarjskuvaromaanit ovat jees, mutta silti aika harvoin niitä luen.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!