perjantai 18. maaliskuuta 2016

Ida Simons: Tyhmä neitsyt



"Halusin nyt olla harkitseva ja varovainen kuten viisaat neitsyet."

Simons, Ida: Tyhmä neitsyt
Julkaistu: 2015
Alkuperäinen julkaisu: 2014
Alkuperäinen nimi: Een dwaze maagd
Mistä maasta: Alankomaat / Hollanti
Suomentanut: Sanna Van Leeuwen
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 190


Olen huomannut kirjablogien lukemattomat postaukset tästä kirjasta ja ajatellut, etten halua lukea kirjaa, jolla on tylsä nimi ja vielä tylsempi kansikuva. Näin kirjan bestseller hyllyssä kirjastoretkelläni ja jostain syystä se tarttui mukaani - onneksi.

Kirja kertoo 1920-30-luvun alankomaalaisista juutalaisyhteisöistä 12-vuotiaan Gittel tytön näkökulmasta katsottuna. Elämä on hänelle päällisin puolin huoletonta koulunkäynteineen, pianotunteineen, ystävien ja sukulaisten tapaamisineen sekä lomineen ja matkoineen. Gittelin vanhemmat riitelevät tietyin väliajoin, jolloin äiti ottaa tyttärensä mukaansa ja lähtee sukuloimaan Antwerpeniin. Siellä tyttö saa käydä viikoittain synagogassa, jossa hän ei ymmärrä hepreankielisestä puheesta sanaakaan, vaan tuijottelee naisten parvelta alhaalla istuvia miehiä ja kaiteiden koristeita. Hän joutuu myös sietämään ruokapöytään tuotuja kulkureita, joita talon väen kuuluu välillä ruokkia. Gittel oppii, kuinka toiset perheet ovat korkeammassa asemassa kuin toiset ja kuinka naisten tulee aikuisena käyttäytyä. Hän saa huomata myös ystävyyssuhteiden ja tulevaisuuden haaveiden kääntöpuolen, kun kaikki näyttää romahtavan kasaan. Suurimmaksi osaksi vasta naiseksi kasvamassa oleva Gittel on ymmärtämätön, yksinkertainen ja lapsekas tyttö, joka päästää suustaan tyhmyyksiä.

"Tulet olemaan koko elämäsi onneton ja lankeat aina jokaiseen ansaan. Jokainen, johon luotat, pettää luottamuksesi. Ja kun ihmiset tarkoittavat sinulle hyvää, olet liian tyhmä antaaksesi sille arvoa." (s.179)

Teksti on kaiken kaikkiaan iloista, humoristista ja kevyttä. Ihmisluonteiden kuvaus on värikästä, jolloin erilaiset persoonat tulevat taidokkaasti esille. Pidin lukiessani erityisesti Wallyn hahmosta, joka on kekseliäs ja omalaatuinen persoona. Hänellä on erikoinen tapa osoittaa viisauttaan kanssaihmisilleen ja hykerryttävä tyyli puhua. Tykästyin myös siihen, kuinka taidokkaasti kirjassa kerrotaan yhteisöllisyydestä. Loppujen lopuksi kaikki pitävät omalla tavallaan yhtä, vaikka sukulaisten välillä onkin erimielisyyksiä, hassuja sattumuksia tai skandaaleja.

Juutalaisista puhuttaessa tulee ensimmäisenä mieleen keskitysleirit, jotka tässä kirjassa mainitaan vain muutamalla ohimenevällä viittauksella ´tulevaan kaasukammiosukupolveen´. Sen sijaan ihmisten eriarvoisuutta on käsitelty muulla tavalla. Tuntuu siltä kuin taistelu ei päättyisi koskaan, sillä aina on keinoja jakaa ihmisiä erilaisiin ryhmiin, joista toiset ovat etuoikeutetumpia ja korkea-arvoisempia kuin toiset.

"Hän nousi seisomaan astuessamme sisään ja sanoi vakavana: ´No niin, sieltähän se taiteilija tulee. Mitä isällenne kuuluu?´ Saman kysymyksen hän esitti minulle joka kerta tavatessamme. Äitiäni ja tämän sukua hänelle ei ollut olemassakaan." (s.54)


Helmet lukuhaaste 2016: 24. Kirjasammon päivän täkynä vuonna 2016 ollut kirja 

1 kommentti:

  1. Minulla on tämä juuri nyt kirjastosta lainassa, kiva tietää, että pidit tästä.
    Olen lukenut joitain Leon Uriksen kirjoja juutalaisista. Viimeksi taas luin Leon Leysonin kirjan Poika joka pelastui : Schindlerin listan kuopus, joka kertoi keskitysleiriltä selvinneestä pojasta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!