"Ermengarde sai maanantain aamupostissa kirjeen. Se oli Saaralta."
McKay, Hilary: Pikku prinsessan ystävät
Julkaistu: 2010
Alkuperäinen julkaisu: 2009
Kustantaja: WS Bookwell Oy
Alkuperäinen nimi: Wishing for Tomorrow
Suomentanut: Saara Pääkkönen
Sivumäärä: 275
Takakannesta: "Frances Hodgson Burnettin ikisuositun Pikku prinsessan jatko-osa kertoo, mitä tapahtui tyttökoulun asukkaille Saaran lähdettyä. Uusi lukukausi Neiti Minchinin valiokoulussa on alkanut ja siellä opiskelevat yhä niin Saaran ystävät Ermengarde ja Lottie kuin häntä kadehtinut Laviniakin. Koulu on saanut myös uuden palvelustytön Alicen, josta tulee pian korvaamaton. Hän opettaa Lottielle monta hyödyllistä askaretta. Ermengarde puolestaan täyttää 13 vuotta ja kirjoittaa Saaralle koskettavia kirjeitä talon asukkaista. Yksi jos toinenkin tytöistä haikailee pääsevänsä pois koulusta, ja heidän toiveensa toteutuu ennen näkemättömällä tavalla."
Neitien Maria ja Amelia Minchinin valiokoulussa opiskelee joukko tyttöjä, joiden aika kuluu opiskellessa, käsitöitä tehdessä ja juorutessa. He joutuvat monenlaisiin hassuihin tilanteisiin. Tytöt myös katselevat usein ikkunasta ulos ja haaveilevat tulevaisuudesta. Osa tytöistä ajattelee Saaraa, joka asui vasta heidän kanssaan ja jätti heidät mystisesti ilman hyvästejä. Etenkin Ermengarde tuntee tilanteesta katkeruutta Saaraa kohtaan. Aivan kuin Saara olisi hylännyt heidät kaikki - etenkin ullakolla asuvan Melkisedek rottansa ja jopa neiti Minchinin.
Kirja on kirjoitettu mukaansatempaavasti ja hauskasti, vaikka taustalla onkin pienoista katkeruutta Saaran hahmoa kohtaan. Kirjailija kirjoittaakin: "Tarinaan sisältyi - täydellinen loppu. Tai melkein täydellinen, vain yksi asia jäi vaivaamaan. Nimittäin se, että kun Saara läksi kyökkipiian kanssa salaperäisen hyväntekijänsä matkaan, me muut emme päässeet mukaan. Me jäimme täsmälleen samaan paikkaan, missä olimme olleet ennen Saaran saapumista." Mielestäni oli jännittävää ja hauskaa saada tietää, mitä sitten tapahtui, vaikka tämän kirjan kirjoittaja olikin eri kuin ensimmäisen kirjan.
Rakastan The Little Princess (suomeksi Pikku prinsessa) elokuvaa, joka on tehty vuonna 1939 ja jossa pääosaa näyttelee Shirley Temple. Se on romantisoitu versio Frances Hodgson Burnett:n Pikku prinsessa (1888) kirjan tapahtumista. Elokuva on mielestäni hyvin nostalginen. Katsoin sitä usein lapsena joululomalla. Mielestäni oli mielenkiintoista nähdä esimerkki siitä, kuinka unelmat voivat toteutua, kun vain tekee ahkerasti töitä niiden eteen.
Mielestäni kirja viihdyttää sekä lapsia että aikuisia - etenkin sellaisia, jotka ovat lapsena lukeneet kirjojen ensimmäisen osan tai katsoneet kirjasta tehdyn elokuvan.
McKay, Hilary: Pikku prinsessan ystävät
Julkaistu: 2010
Alkuperäinen julkaisu: 2009
Kustantaja: WS Bookwell Oy
Alkuperäinen nimi: Wishing for Tomorrow
Suomentanut: Saara Pääkkönen
Sivumäärä: 275
Takakannesta: "Frances Hodgson Burnettin ikisuositun Pikku prinsessan jatko-osa kertoo, mitä tapahtui tyttökoulun asukkaille Saaran lähdettyä. Uusi lukukausi Neiti Minchinin valiokoulussa on alkanut ja siellä opiskelevat yhä niin Saaran ystävät Ermengarde ja Lottie kuin häntä kadehtinut Laviniakin. Koulu on saanut myös uuden palvelustytön Alicen, josta tulee pian korvaamaton. Hän opettaa Lottielle monta hyödyllistä askaretta. Ermengarde puolestaan täyttää 13 vuotta ja kirjoittaa Saaralle koskettavia kirjeitä talon asukkaista. Yksi jos toinenkin tytöistä haikailee pääsevänsä pois koulusta, ja heidän toiveensa toteutuu ennen näkemättömällä tavalla."
Neitien Maria ja Amelia Minchinin valiokoulussa opiskelee joukko tyttöjä, joiden aika kuluu opiskellessa, käsitöitä tehdessä ja juorutessa. He joutuvat monenlaisiin hassuihin tilanteisiin. Tytöt myös katselevat usein ikkunasta ulos ja haaveilevat tulevaisuudesta. Osa tytöistä ajattelee Saaraa, joka asui vasta heidän kanssaan ja jätti heidät mystisesti ilman hyvästejä. Etenkin Ermengarde tuntee tilanteesta katkeruutta Saaraa kohtaan. Aivan kuin Saara olisi hylännyt heidät kaikki - etenkin ullakolla asuvan Melkisedek rottansa ja jopa neiti Minchinin.
Kirja on kirjoitettu mukaansatempaavasti ja hauskasti, vaikka taustalla onkin pienoista katkeruutta Saaran hahmoa kohtaan. Kirjailija kirjoittaakin: "Tarinaan sisältyi - täydellinen loppu. Tai melkein täydellinen, vain yksi asia jäi vaivaamaan. Nimittäin se, että kun Saara läksi kyökkipiian kanssa salaperäisen hyväntekijänsä matkaan, me muut emme päässeet mukaan. Me jäimme täsmälleen samaan paikkaan, missä olimme olleet ennen Saaran saapumista." Mielestäni oli jännittävää ja hauskaa saada tietää, mitä sitten tapahtui, vaikka tämän kirjan kirjoittaja olikin eri kuin ensimmäisen kirjan.
Rakastan The Little Princess (suomeksi Pikku prinsessa) elokuvaa, joka on tehty vuonna 1939 ja jossa pääosaa näyttelee Shirley Temple. Se on romantisoitu versio Frances Hodgson Burnett:n Pikku prinsessa (1888) kirjan tapahtumista. Elokuva on mielestäni hyvin nostalginen. Katsoin sitä usein lapsena joululomalla. Mielestäni oli mielenkiintoista nähdä esimerkki siitä, kuinka unelmat voivat toteutua, kun vain tekee ahkerasti töitä niiden eteen.
Mielestäni kirja viihdyttää sekä lapsia että aikuisia - etenkin sellaisia, jotka ovat lapsena lukeneet kirjojen ensimmäisen osan tai katsoneet kirjasta tehdyn elokuvan.
Oi, Pikku prinsessa -elokuvan katsoin lapsena monta, monta kertaa, se oli niin tunteisiin vetoava!
VastaaPoista