perjantai 31. maaliskuuta 2017

Helmet lukuhaaste 18/50

Maaliskuussa luin Helmet lukuhaasteeseen seitsemän kirjaa.



Olen tyytyväinen maaliskuun saldoon, sillä sain hieman kirittyä lukutahtia. Uskon, että ehdin lukea haasteen kaikki 50 kohtaa vuoden loppuun mennessä. Vieläkään minun ei ole tarvinnut varta vasten suunnitella lukemisiani, vaan melkein kaikki lukemani kirjat ovat sopineet haasteen johonkin kohtaan. Kohti huhtikuun lukuhetkiä!


Maaliskuussa haasteeseen lukemani kirjat:

9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
Serena Valentino: Hirviön sydän

10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
Kiera Cass: Ainoa

13. Kirja "kertoo sinusta"
Chimamanda Ngozi Adichie: Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä

18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita

24. Kirjassa selvitetään rikos
Elena Mady: Vaihdokas

31. Fantasiakirja
Victoria Aveyard: Lasinen miekka

38. Kirjassa mennään naimisiin
Serena Valentino: Noidan peili


Kaikki haasteeseen lukemani kirjat päivittyvät HelMet lukuhaaste 2017 sivulleni.


keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Elena Mady: Vaihdokas



"Elämä pohjautuu kuolemaan."

Mady, Elena: Vaihdokas
Kirjasarja: The Body Jumper, osa 1
Julkaistu: 2015
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 379


Liian nuorena menehtyneen naisen sielu siirtyy Vaitiolassa asuvan 17-vuotiaan Sara Alexandra Winterin ruumiiseen. Uusi keho, joka on jo järjestyksessään kymmenes, tuntuu vieraalta. Hän haluaisi mieluummin palata takaisin kuoleman lohduttavaan mustuuteen. Nainen, joka päättää käyttää itsestään nimeä Alex, aikoo vierailla Saran elämässä vain pienen lomamatkan verran, minkä jälkeen hypätä taas pois elämästä. Hän varoo herättämästä huomiota ja kerää tietoja Saran elämästä ympärillä olevien tapahtumien kautta. Alex saa kuulla Saran vanhempien kuolemasta ja haluaa jäädä selvittämään yhä oudommiksi käyviä tapahtumia.

"Olin kuin pienin, yksinkertaisimmin maalattu puinen maatuskanukke, jonka joku oli unohtanut väärän nuken sisälle." (s.18)

Alex pääsee Saran kautta elämään menetettyä elämäänsä. Hän tutustuu uusiin ystäviin, käy koulua, harrastaa ja tapaa sukulaisia. Alex käyttää Saran aivojen tietoja pärjätäkseen kouluaineissa, ratsastuksessa sekä autolla ajamisessa. Olisin toivonut, että hän olisi tajunnut käyttää myös Saran rahoja palkatakseen itselleen henkivartijan tai edes valvontakamerat. Alex vaikuttaa olevan vähän liiankin sinut kuoleman kanssa.

"Tuntui kuin olisin juossut koko ajan: vierailla jaloilla elämää kiinni ja menneisyyttä takaa, itseni kintereillä ja jättääkseni kuoleman taakse. Pois mutta pääsemättä perille, herkeämättä." (s.52)

Alex kaipaa yksinäisyydessään rakkautta, jota hän ei voi saada enää koskaan osakseen, sillä kaikki näkevät vain hänen väärän ulkokuorensa ja luulevat häntä joksikin toiseksi. Hän ei voi paljastaa kenellekään totuutta, sillä ´he´ vetävät hänet pois ruumiista ennen kuin hän ehtii sanoa sanaakaan. Alex on surullinen siitä, ettei hän voi ihastua tai kiintyä kehenkään. Hän kokee myös oman itsensä rakastamisen vaikeana, kun ulkokuori on vieras. Alexin kannoilla seuraa alituinen pelko siitä, että hänet vedetään väkisin pois ruumiista, vaikka hän ei sitä itse haluaisi. Hän janoaa tunnetta olla sinut itsensä kanssa. Siihen auttaisi myös se, jos hän muistaisi, kuka hän on alun perin ollut.

"Itkin öisin, kun en hetkeen muistanut, olinko elävä vai kuollut." (s.54)

Minua kiehtovat tarinat, joissa ihmisten täytyy selviytyä jossain äärimmäisessä tilanteessa kuten maailmanlopun jälkeisessä maailmassa, rinnakkaismaailmassa tai vieraassa kehossa. Olen lukenut Lauren Millerin Parallel nimisen kirjan, jossa on hieman samoja piirteitä kuin tässä kirjassa. Ihastuin molempiin, sillä ne olivat kiehtovia ja jännittäviä, ja juoksin ne läpi miltei yhdeltä istumalta. En lukenut tämän kirjan takakantta, joten kirjan alkua lukiessani toivoin ja oikeastaan oletinkin, että Alex hyppäisi ruumiista toiseen, mutta valitettavasti näin ei käynyt. Toisaalta juoni oli näin kutkuttavan jännittävä, vaikkakin loppua kohden ennalta-arvattava. Jään odottamaan, selviäisikö kirjasarjan seuraavista osista, keitä ovat mystiset olennot, jotka lähettivät Alexin sielun uuteen ruumiiseen, ja mitä he haluavat. Kuka sanelee ihmisten kohtalot?

"Olin pelkkä viaton pelinappula julmassa pelissä, jonka sääntöjä ei tuntenut kukaan." (s.66)

Ja lopuksi on sanottava vain, että Kissa!


Helmet lukuhaaste 2017: 24. Kirjassa selvitetään rikos

100 suomalaista kirjaa: 11/100

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Serena Valentino: Hirviön sydän



Valentino, Serena: Hirviön sydän. Itsekkään prinssin tarina.
Perustuu osittain Walt Disneyn mestariteokseen Kaunotar ja hirviö
Kirjasarja: Osa 2

Muut osat: Osa 1 ja osa 3
Julkaistu: 2016
Alkuperäinen julkaisu: 2014, Disney Enterprises, Inc.
Alkuperäinen nimi: The Beast Within, A Tale of Beauty´s Prince

Suomentanut: Tanja Falk
Kustantaja: Sanoma Media Finland Oy
Sivumäärä: 191


Millainen prinssi oli ennen kuin hän muuttui hirviöksi? Miksi noidat kirosivat hänet?

Turhamainen prinssi metsästää päivät ja ryyppää illat ystävänsä Gastonin kanssa. Hän liehittelee naisia ja tuhlaa kansan rahoja. Prinssi arvostaa vain ulkonäköä eikä välitä toisten tunteista sanoessaan kärkkäitä mielipiteitään ääneen. Hän on tietoinen omasta asemastaan ja pitää muita vähempiarvoisina. Eräs noita nimeltään Circe rakastuu prinssiin, mutta joutuu julmalla tavalla jätetyksi. Hänen siskonsa päättävät kostaa ja langettavat prinssin päälle kirouksen, joka saa hänet muistuttamaan päivä päivältä enemmän hirviötä sekä sielultaan että ulkonäöltään. Prinssi jatkaa elämäänsä normaalisti eteenpäin. Hän teettää itsestään muotokuvia ja järjestää Gastonin ehdotuksesta juhlat löytääkseen itselleen puolison. Hän ei kuitenkaan voi kieltää itsessään ja linnassaan tapahtuvia outoja muutoksia: palvelijoita häviää, pelottavia patsaita ilmestyy outoihin paikkoihin ja villipedot muuttavat linnan metsiin.

"On vaikea olla pahoillaan sellaisen ihmisen puolesta, joka ajaa itsensä tieten tahtoen turmioon. Hän suorastaan kerjää sitä. Hän aiheuttaa tuhonsa itse. Hän ei ansaitse sääliä." (s.145)

Kiinnitin huomiota tarinan naisiin. Belle kuvataan viisaana keksijän tyttärenä, joka lukee kirjallisuutta. Hänen isänsä on antanut hänen olla oma itsensä ja ilmaista itseään vapaasti. Tuulia puolestaan on kikatteleva tyhjäpää, joka toimii lastenhoitajansa oppien mukaan pitäen mielipiteensä ominaan ja kätkemällä pettymyksen ja vihan tunteet. Hän esittää ulospäin kainoa, herttaista, toimetonta ja tilanteeseensa tyytyväistä naista, mutta sisäisesti hän on harmissaan siitä, ettei ole saanut opetusta kuten pojat. Tämä satukin osoittaa, kuinka merkityksellistä on sillä, kuinka kasvatamme lapsia ja kuinka miehet tukevat naisten tasa-arvoa.

"´Oikea prinsessa! Sellainen kuin prinsessa Aamutähti, joka seisoo tuolla. Siinä vasta upea nainen! Hän ei taatusti höpötä kirjoista. Lyön vaikka vetoa, ettei hän ole lukenut ensimmäistäkään kirjaa tai muodostanut omaa mielipidettä mistään.´ Prinssin mielestä se oli oikein hyvä ominaisuus naisessa." (s.70)

Kirja kertoo itsensä ja toisten rakastamisesta sekä ihmisten hyväksymisestä riippumatta heidän ulkonäöstään tai asemastaan. Tarinassa kuvataan, kuinka on tärkeää katua pahoja tekojaan, ymmärtää niiden merkitys ja tehdä parannus. On hyvä oppia käyttäytymään soveliaasti ja asettumaan toisten asemaan. Pelon ja vihan sijasta voi valita valoisamman elämän polun.

"Linnan kaikki peilit oli joko rikottu tai lukittu länsisiipeen. Hänen hirveät tekonsa oli uurrettu hänen kasvoihinsa, ja se kouraisi hänen sisintään ja sai hänet voimaan pahoin." (s.10-11)

Huomasin, että Serena Valentino on tehnyt muutaman Disney aiheisen kirjan, joista olen lukenut jo Noidan peilin, joka kertoo Lumikin äitipuolen tarinan. Muihin tarinoihin viitataan kirjan tekstissä, joten olettaisin, että kirouksia langettavat noidat ovat kaikissa pääosassa. Kaunotar ja hirviö ei ole kuulunut lapsuudessani katsomieni Disney elokuvien kirjoon, mutta hirviön tarinaa oli silti mielenkiintoista lukea. Kirjan lukeminen vaatii elokuvan katsomista, sillä muuten joissain juonikuvioissa ei pysy mukana. Voin suositella kirjaa saduista ja Disney elokuvista kiinnostuneille.


Helmet lukuhaaste 2017:  9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Retki Vallilan kirjastoon



Kävin retkellä Vallilan kirjastossa. Olin paikalla juuri ennen sulkemisaikaa, jolloin siellä ei ollut enää kuin muutama kävijä. Ensimmäisenä kirjastoon astuttuani havaitsin kauniin arkkitehtuurin ja avaran aulan. Kirjasto oli valoisa, sopivan kokoinen ja siistin näköinen.





Huomasin jälleen kerran kuvaavani etenkin lastenosastoa, sillä sinne laitetaan yleensä aina monipuolisesti koristeita. Kirjojen lisäksi tarjolla oli muutamia leluja. Alue vaikutti viihtyisältä ja lukemaan innostavalta.



Kirjasto oli aika perinteinen lehtineen ja kirjahyllyineen. Löytyi sieltä muutama näyttelyvitriinikin.



Muista kirjastoretkistäni voit lukea aiemmista postauksista.

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä



"Sinkut ovat epäonnistuneita."

Rönkkönen, Henriikka: Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita
Julkaistu: 2017
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Atena Kustannus Oy
Sivumäärä: 201


Päätin lainata Rönkkösen kirjan kirjastosta, sillä olin törmännyt siihen useissa kirjablogeissa ja koska sitä oli kehuttu hauskaksi. Halusin myös lukea jotain aivan uutta ja erilaista. Tarinat miesten ja seksin ympäröimästä sinkkuelämästä on kirjoitettu suorasukaisesti eritteiden roiskumista ja ruumiinosia sensuroimatta. Kirjassa käydään läpi hieman naiivilla ja stereotyyppisellä otteella kaikki mahdolliset sinkkuelämän harhapolut; ihastumiset, treffeillä käynnit, huonot suhteet, jättämiset, jätetyksi tulemiset, toiseen takertumiset, sydänsurut, vihan tunteet, itkut, eron hyvät puolet, yhden yön jutut sekä vahinkoraskaudet ja abortit. Kirjasta käy ilmi, kuinka epätoivoinen Disney elokuvien ´he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti´ tyylisen onnen etsintä voi koitua aivan päinvastaiseen tulokseen.

"Kuuntelin musiikkia ja tunsin, miten tuuli meni lävitseni. "Ei vitsi, mä olen vapaa", mietin itsekseni ja kyyneleet valuivat pitkin poskiani."

"Onni on kuin lihas. Jos sitä ei jaksa treenata, sen voima heikkenee ja lopulta se surkastuu niin, ettei se jaksa enää kannatella. Sitä pitää muistaa pumpata monta kertaa viikossa. Ei haittaa, vaikkei joka päivä muista ja jaksa. Tärkeää on, että treenaaminen kuitenkin kuuluu arkirutiineihin."

Sinkkuelämän pyörteissä on tärkeää pysähtyä, kuunnella itseään ja pyrkiä olemaan sinut itsensä kanssa. Vain sillä on merkitystä. Siitä syntyy onni.


Helmet lukuhaaste 2017: 18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa

100 suomalaista kirjaa: 10/100

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Serena Valentino: Noidan peili



"´Sinä olet kaunis, kultaseni, oikeasti´."

Valentino, Serena: Noidan peili. Pahan kuningattaren tarina.
Perustuu osittain Walt Disneyn mestariteokseen Lumikki ja seitsemän kääpiötä
Kirjasarja: Osa 1
Muut osat: Osa 2 ja osa 3
Julkaistu: 2016
Alkuperäinen julkaisu: 2009, Disney Enterprises, Inc.
Alkuperäinen nimi: Fairiest of All, Tale of the Wicked Queen
Suomentanut: Tanja Falk
Kustantaja: Sanoma Media Finland Oy
Sivumäärä: 223


Mitä tapahtui ennen kuin Lumikki pakeni metsään ja tapasi seitsemän kääpiötä? Kuinka kuningattaresta tuli paha?

Kuningas menee naimisiin peilintekijän tyttären kanssa. Nuoresta naisesta tulee pienen prinsessan, Lumikin, äitipuoli. Kuolleen äidin paikalle asettuminen on vaativa tehtävä, sillä kukaan ei voi koskaan täysin korvata biologista äitiä. Vastakruunatulla kuningattarella on muutenkin heikko itsetunto. Hän pohtii kaiken aikaa, hyväksyvätkö muut hänet todella sellaisena kuin hän on. Hänellä on pakkomielle kauneudesta, eikä hän usko ihmisten vakuutteluja hyvästä ulkonäöstään, vaan kuvittelee heidän pilkkaavan häntä. Kuningatar yrittää parhaansa mukaan olla hyvä äiti ja hemmotella Lumikkia. Tyttö pitää etenkin satujen kuuntelemisesta. Kuningas kutsuu rakkaitaan kaunokaisiksi, minkä vuoksi kuningatar pelkää vain lumonneensa miehensä sen sijaan, että mies olisi aidosti rakastunut häneen. Elämä ei pääse asettumaan uomiinsa, sillä kuninkaan on jätettävä perheensä ja lähdettävä sotimaan. Kuningatar tukeutuu yksinäisyydessään lahjaksi saamaansa taikapeiliin, omituisten serkusten kellariin asettamiin lahjoihin sekä pakkomielteiseen vallan ja kauneuden säilyttämiseen.

"Lapsuudessani ei kulunut päivääkään, ettei isä olisi kertonut minulle, miten epäviehättävä ja ruma olin, ja niin minä näin myös itse itseni." (s.97)

"Kuinka toivoinkaan, että joku rakastaisi minua niin kuin isä rakasti vaimoaan. Hän oli niin hurmioitunut tämän kauneudesta, että loihti taidokkaita peilejä, jotta vaimo voisi nähdä niistä suloisen kuvajaisensa." (s.99)

Kirja kertoo lapsuuden traumoista, sodasta, itsensä hyväksymisestä, rakkaudesta, masennuksesta, kuolemasta ja elämän mielekkyydestä. Tarina on kaiken kaikkiaan surullinen. Kuningatar täytti sisäisen tyhjyytensä kateudella, vallan tavoittelulla ja surulla sen sijaan, että olisi antanut läheistensä auttaa häntä. Hän pilasi elämänsä antaessaan tuskan ja turhamaisuuden hallita sitä. Hän valitsi pimeyden.

"Kuningatar kuvitteli, että hänen sydämensä oli rikkinäinen peili, jonka palat helisivät hänen sisällään." (s.148)

Löysin kirjan sattumalta kirjastosta ja innostuin lukemaan pahan kuningattaren tarinan. Omistan joitain Disney elokuvia ja Lumikki on yksi niistä. Voin suositella kirjaa saduista ja Disney elokuvista kiinnostuneille.


Helmet lukuhaaste 2017: 38. Kirjassa mennään naimisiin

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Retki Myllypuron mediakirjastoon



Kävin retkellä Myllypuron mediakirjastossa, joka mahtuu pienehköön huoneeseen. Kirjaston palvelut keskittyvätkin tietotekniikkaan. Huoneessa on tietokoneita ja muita laitteita kuten kopiokone ja pelikone. Yhdelle seinustalle on aseteltu lukuisia lehtiä.



Minulle mieluisin kohta kirjastosta oli pöytä, jolle oli aseteltu muutama kirjavinkki Helmet lukuhaastetta ajatellen. Viivyin kirjastossa kaiken kaikkiaan viitisen minuuttia, sillä se oli tupaten täynnä ihmisiä (vaikkei kuvista uskoisi, hyvä asettelu) ja minulla ei ollut siellä loppujen lopuksi mitään tekemistä.



Muista kirjastoretkistäni voit lukea aiemmista postauksista.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Victoria Aveyard: Lasinen miekka



"Jos minä olen miekka, olen lasista tehty, ja tunnen jo hajoavani sirpaleiksi."

Aveyard, Victoria: Lasinen miekka
Kirjasarja: Punainen kuningatar / Red Queen, osa 2
Muut osat: Osa 1
Julkaistu: 2017
Alkuperäinen julkaisu: 2016
Alkuperäinen nimi: Glass Sword
Mistä maasta: Yhdysvallat
Suomentanut: Jussi Korhonen
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Aula & Co
Sivumäärä: 526


Salamatyttö Mare Barrow on paennut purppurakaartin mukana salaiseen tukikohtaan. Hän päättää keskittyä muiden kaltaistensa eli uusveristen etsimiseen ja auttamiseen. Samalla hänen tavoitteensa on taistella hopeisten sortoa vastaan, vapauden ja tasa-arvon puolesta. Valtansa menettänyt prinssi Cal seuraa Marea synnyttäen hämmentäviä tunteita jo valmiiksi särkyneeseen sydämeen. Kuninkaaksi kruunattu Maven vaanii aivan parin kannoilla hirviömäisine suunnitelmineen. Maren elämä on kaikella tavalla epävakaata, sillä hän ei voi luottaa kehenkään - ei edes raakojen kokemusten muovaamaan itseensä.

"´Suosit toisia enemmän kuin toisia. Metsästät itsesi kaltaisia suojellaksesi ja kouluttaaksesi heidät, saadaksesi heidät taistelemaan omaa sotaasi. Et siksi, että he haluaisivat sitä itse, vaan siksi, etä sinä tarvitset heitä. Entä sotaan lähetetyt lapset? Et välitä heistä tippaakaan. Vaihtaisit heidät kaikki uuteen kävelevään, vinkuvaan sytytystulppaan.´" (s.378)

Kirjaa oli aivan turhaan pitkitetty. Mielenkiintoni laski loppua kohden, sillä tuntui siltä kuin samoja asioita olisi käyty yhä uudestaan läpi. Menetin myös ajoittain hermoni hahmojen kanssa, sillä en jaksanut teinien ajatusmaailmaa. Mare oli toki kovia kokenut tyttö, joka joutui sulattelemaan elämää suurempia asioita omiin kykyihinsä, vastuulliseen asemaansa sekä kokemuksiinsa väkivaltaan liittyen, mutta en silti ymmärtänyt hänen ylimielistä asennettaan tai tunteettomuuttaan perhettään kohtaan. Hän otti turhia riskejä eikä oppinut virheistään. Hänen ajatuksensa itsestään olivat naivit, teatraaliset ja eeppisen mahtipontiset. Minua hämmensi myös jatkuva toisto ja nuorten samankaltaiset reaktiot, esimerkiksi tilanteessa, kun joku laski lohduttavasti kätensä toisen olkapäälle, niin käsi haluttiin ravistaa irti. Mielestäni nuoret olivat suurimmaksi osaksi uppiniskaisia hölmöjä. Maven oli kuvattu oudon epäinhimillisesti. Elättelin koko ajan toiveita, että poika olisi vain kuningattaren lumouksen alaisena, ja pian kaikki saisivat taas elää onnellisesti yhdessä, mutta hän ilmeisesti oli oikeasti täysi hirviö. Loppujen lopuksi sain todeta, että nuoret kävivät läpi omaa muuttunutta identiteettiään. Mare pyrki suhtautumaan kaikkeen tunteettoman rauhallisesti, jotta hän pystyi suorittamaan välttämättömät tehtävänsä. Väkivaltaisten kokemusten myötä hän muuttui ja oli yhä enemmän impulsiivinen, oikukas ja synkkämielinen. Hän sai karvaasti kokea, että mikään maailmassa ei ollut reilua.

"´Kaikki ei pyöri teidän ympärillänne, neiti Barrow. Maailma ei kulje radallaan teidän tahtonne mukaan.´" (s.96)
"Tunnen itseni typeräksi kalaksi, joka ui koukusta toiseen eikä opi koskaan mitään." (s.121)

Voin suositella kirjaa nuorille, jotka kaipaavat elämäänsä fantasiaa, toimintaa, jännitystä ja suhdedraamaa.


Helmet lukuhaaste 2017: 31. Fantasiakirja

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Naistenpäivänä feminismistä



"Olen päättänyt, etten pyytele enää anteeksi naisellisuuttani."

Adichie, Chimamanda Ngozi: Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä
Julkaistu: 2017
Alkuperäinen julkaisu: 2012, 2014
Alkuperäinen nimi: We Should
All Be Feminists
Suomentanut: Sari Karhulahti
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 45


Hyvää naistenpäivää!

Feminismistä puhuminen sopii mielestäni hyvin tähän päivään. Feminismi tarkoittaa henkilöä, "joka uskoo sukupuolten yhteiskunnalliseen, poliittiseen ja taloudelliseen tasa-arvoon". Kaikkia aatteita toteutetaan monella eri tavalla, jolloin usein käy niin, että ääriajatukset saavat enemmän näkyvyyttä. Feminismistä on tämän vuoksi liikkeellä ennakkoluuloja muun muassa feministien miesvihasta, huumorintajuttomuudesta ja pahantuulisuudesta. Kirjassa esitellään Nigeriaan sijoittuvia esimerkkejä naisten erilaisesta kohtelusta suhteessa miehiin. Adichie kuuluttaa kaikille, että tyttäret ja pojat pitäisi kasvattaa nykymaailmassa eri tavalla kuin ennen. Hänen mukaansa "sukupuolessa on se ongelma, että se määrää, millaisia meidän pitäisi olla, sen sijaan että antaisi meidän olla sellaisia kuin olemme. Kuvitelkaa, miten paljon nykyistä onnellisempi jokainen meistä olisi - miten paljon vapaampi olemaan oma itsensä - ellemme joutuisi kantamaan sukupuoleen liittyvien odotusten taakkaa". Adichie ehdottaa, että kasvatuksessa kiinnitettäisiin huomiota lapsen kykyihin ja kiinnostuksen kohteisiin sukupuolen sijasta. Hänen mukaansa sukupuoli aiheuttaa ongelmia, joihin naisten ja miesten on yhdessä keksittävä ratkaisuja.

Olen itse kokenut lukuisia kertoja syrjintää sukupuolen perusteella. Olen myös huomannut, kuinka sekä naisia että miehiä syrjitään heidän sukupuolensa vuoksi. Minusta on erityisen ikävää, että naisia tai miehiä pilkataan jonkin sukupuoleen liittyvän biologisen ominaisuuden perusteella. En välttämättä oikein ymmärrä, miksi sukupuoleen edelleen liitetään tietyt säännöt koskien käyttäytymistä, pukeutumista ja työtehtäviä. Törmään joka päivä kahlitseviin käsityksiin siitä, mitä naisten tai miesten kuuluu tai ei kuulu tehdä. Pieni esimerkki, kuinka taannoin näin, kun pojat leikkivät legoilla. Legoukkojen joukossa oli yksi akka, jota pojat alkoivat joukolla haukkua. He nälvivät poikaa, joka ei ollut paikalla, sillä hän oli kuulemma leikkinyt legoakalla. Pojat naureskelivat ja heittivät legon koppaan inhoa osoittaen. Tämän kirjan luettuani jäin pohtimaan poikien käytöstä. Pojat eivät missään nimessä halunneet leikkiä legoakalla, mutta tytöt kyllä leikkivät poikahahmoilla siinä missä tyttöhahmoillakin ilman mitään ongelmia. Oletan, että pojat yrittivät maksimoida miehisyytensä. Heille ei ollut sallittua edes yrittää samaistua naisiin. Se on harmi, sillä leikin kautta voisi oppia ymmärtämään toista sukupuolta - tai sitten sitä vain tulisi ammennettua toiseen kliseisiä ennakkoluuloja. Tähän väliin sopisi syvä ja epätoivoinen huokaus. Miksi naiset ja miehet pitää asettaa toisiaan vastaan? Miksi he eivät voi toimia yhdessä? Miksi toinen aina asetetaan toisen edelle, oli se kumpi sukupuoli tahansa? Milloin ryhdytään kiinnittämään huomiota ihmisten osaamiseen ja mielenkiinnon kohteisiin ja annetaan kaikille samat mahdollisuudet? Biologista sukupuolta ei tarvitse unohtaa tai peittää, vaan sen kuuluisi olla luonnollinen ja arvostettu asia elämässä. Minusta olisi mukavaa elää maailmassa, jossa kaikkia arvostetaan sellaisina, kuin he ovat.


Helmet lukuhaaste 2017: 13. Kirja "kertoo sinusta"

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Retki Vuosaaren kirjastoon



Kävin retkellä Vuosaaren kirjastossa. Ovella näytti siltä kuin se olisi ollut aivan tavallinen kirjasto, mutta sisältä löytyikin monia aarteita. Huomasin pöydän, jolle oli aseteltu vinkkejä Helmet lukuhaasteeseen, sekä pöydän, jolle oli koottu kirjoja Suomesta vuodelta 1910. Olettaisin, että pöydälle ilmestyy tämän vuoden aikana kirjoja myös muilta vuosikymmeniltä.





Kiinnitin huomioni myös koristeisiin, kuten tuimana eteensä tuijottavaan koiraan ja Harry Potter -kirjoista tuttuun lajitteluhattuun. Lasten osastolla oli selvästi vieraillut hurrikaani, sillä kaikki pehmolelut olivat sikin sokin sohvalla ja lattialla.





Kävelin ympäri laajaa kirjastoa ja ihastelin kirjojen määrää. Huomioni vangitsi hetkeksi korkealla seinustalla oleva teksti ´kaunein´. Löysin myös hyllyn, jossa esiteltiin osa Yle:n Kirjojen Suomi -hankkeen kirjoista. Tämä kirjasto on monine vinkkihyllyineen selvästi ajan hermolla!



Muista kirjastoretkistäni voit lukea aiemmista postauksista.

torstai 2. maaliskuuta 2017

Kiera Cass: Ainoa



"Meidän on lakattava pelkäämästä muutosta."

Cass, Kiera: Ainoa
Kirjasarja: Valinta / The Selection, osa 3
Muut osat: Osa 1 ja osa 2
Julkaistu: 2017
Alkuperäinen julkaisu: 2014
Alkuperäinen nimi: The One
Mistä maasta: Yhdysvallat
Suomentanut: Laura Haavisto
Kustantaja: Pen&Paper
Sivumäärä: 318

Valinta on pian päättymässä. America taistelee kruunusta ja prinssi Maxonin sydämestä kilpasiskoinaan kansan suosikki Kriss, diivaileva Celeste sekä varautunut Elise. Naisten välit lähenevät, vaikka kilpailu on tässä vaiheessa erittäin kovaa. Americassa on selvästi enemmän itseluottamusta kuin ennen. Hän on lahjakas, hyväntahtoinen, oikeudenmukainen, sitkeä ja huumorintajuinen nainen. Hän näkee asioita, joita muut eivät näe, ja toimii seurauksista välittämättä niiden puolesta, jotka eivät saa ääntään kuuluviin. America saa toki kiukunpuuskia ja hänen toimintatapansa ovat vielä lyhytnäköisiä ja lapsellisia, mutta toisaalta hän osoittaa pelottomuutta, henkistä vahvuutta ja optimistisuutta. Hän tekee elämänsä tärkeimmät päätökset uhkailevan kuninkaan ja iholle käyvien kapinallisten aiheuttamassa ristitulessa.

"Niiasin heilauttaen jalkaani niin, että mekkoni halkio avautui miltei reiden yläosaan saakka. Puku oli tummanpunainen, olkaimeton ja lähes kokonaan auki selästä. Olin melkein varma, että kamarineitoni saivat sen pysymään päälläni jonkinlaisin taikakeinoin. Nousin pystyyn ja katseeni lukkiutui Maxoniin, jonka huomasin lopettaneen pureskelemisen. Joltakulta putosi haarukka." (s.14)

Kirja sisältää romantiikkaa, seikkailua ja yllättäviä käänteitä. Luin sen ahmimalla, sillä se oli piinaavan jännittävä etenkin loppua kohden, vaikka toki tiesin ratkaisun olevan ennalta-arvattava. Loppu olikin sitten yhtä aikaa sekä surullinen että kaunis. Mielenkiintoista suhdedraaman lisäksi oli seurata, miten maan poliittinen tilanne kehittyi. Parasta kuitenkin oli huomata, ettei kirjasarja pääty tähän! Voin suositella tätä koukuttavaa hömppäkirjaa etenkin teinitytöille!


Helmet lukuhaaste 2017: 10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis


keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Paperi T: Post-alfa



"1000 tykkäystä ja yksikään niistä ei oo sulta"

Paperi T: Post-alfa
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Suomi
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Kosmos
Sivumäärä: 93


Istun alas edessäni mustaa paperia ja tee. Tämäkö nyt on sitä post alfaa runoutta?

Olen epämukavuusalueellani runoja lukiessani. Hytisen ulkona kuin kuvan lumiukko. Tartuin tähän kirjastosta löytämääni kirjaan vain, koska sitä oli kehuttu ja koska päätin osallistua runohaasteeseen. Paino jälkimmäisellä. Luin kirjan yhdeltä istumalta, mikä oli luultavasti virhe, sillä en saanut sisäistettyä runokirjasta oikein mitään. Naurahtelin kyllä välillä joillekin oivaltaville ajatuksille, mutta jälkikäteen en enää muistanut, mille olin naureskellut.

Kirjan runot kuvaavat elämään turhautuneen miehen synkkiä ja suorasukaisia ajatuksia.


100 suomalaista kirjaa: 9/100

Viini lasissa kuin veistos -runohaaste