maanantai 31. lokakuuta 2016

Halloween -lukuhaasteen koonti



Yöpöydän kirjat -blogin järjestämä Halloween -lukuhaaste kesti 1.-31.10.2016.

Haasteeseen lukemani kirjat:

Angela Sommer-Bodenburg: Pikku vampyyri maalla


 

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Sunnuntaina kirjamessuilla



Kävin bloggaajapassilla Helsingin kirjamessuilla tänään sunnuntaina 30.10.2016.

Keskityin kirjojen sijaan bongaamaan ihmisiä kirjojen takana. Kävellessäni messuhallia ristiin rastiin minusta tuntui kuin kaikkialla olisi menossa haastatteluja ja kirjojen signeerauksia. Tapasin myös muutaman kirjabloggaajan.





Jäin hetkeksi kuuntelemaan Jani Toivolan haastattelua. Hän kertoi matkastaan Keniaan isän puolen sukua tapaamaan. Sukulaiset asuivat savimajoissa ilman sähköä, mutta tunnelma oli lämmin ja rakastava. Toivola mainitsi myös, kuinka hän aikoinaan oli koulunsa ainoa ´ulkoisesti erilainen oppilas´, minkä vuoksi häntä kiusattiin. Hän ei tuntenut olevansa kenialainen, sillä hän ei ollut tekemisissä isänsä kanssa. Tykkään sukututkimuksista ja matkustamisesta, joten oli mukavaa kuunnella Toivolan muistelua.







Puoli viideltä pysähdyin seuraamaan, kuinka Antti Tuisku signeerasi kirjaansa, joka on tavallaan sekä kuvakirja että päiväkirja. Tuisku siirtyi lavalle haastateltavaksi, minkä jälkeen hän jatkoi taas kirjojen signeerausta. Haastattelussa selvisi, kuinka valokuvaaja Otto Virtanen toimi alun perin keikkabussin kuljettajana. Antti Tuisku kertoi kesän keikkojen olleen erityisen tärkeitä, sillä hän sai todeta olevansa suosionsa huipulla päästyään pääesiintyjäksi Suomen suurimmille festareille. Haasteita loi huonontunut terveydentila. Tuisku kuvasi, kuinka hän oli tippaletku kädessään sairaalassa yhdeksän tuntia ennen lavalle astumista eikä suostunut perumaan keikkaa. Minua alkoi puistattaa. Olisi tehnyt mieli kertoa artistille, että hänen tulisi ensisijaisesti hoitaa itseään eikä aina ajatella vain muita. Tosiasiassa sillä, että hän ei huolehdi itsestään, hän tekee myös hallaa muille. Muutaman keikan peruminen ei ole paha juttu, jos sillä välttää esimerkiksi kunnon lopullisen romahtamisen.





Kirjamessut on kiva päättää Harry Potter aiheiseen kuvaan, sillä luen parhaillaan Harry Potter ja puoliverinen prinssi nimistä kirjaa. Helsingin kirjamessuilla oli ihanaa käydä! Olen väsynyt, mutta onnellinen!



Lue myös eilisen messupäivän postaus! Messukuulumisia myös Unelmien aika twitterissä.



lauantai 29. lokakuuta 2016

Unelmien aikaa kirjamessuilla



Kävin bloggaajapassilla Helsingin kirjamessuilla tänään lauantaina 29.10.2016.

Päiväni alkoi aikaisella aamuherätyksellä, sillä suuntasin muiden kirjabloggaajien vanavedessä yhdeksältä alkavalle WSOY:n ja Tammen bloggariaamiaiselle. Minusta oli hauskaa ja hieman jännittävääkin nähdä elämäni ensimmäistä kertaa muita kirjabloggaajia. Jutustelun lomassa nappasin herkkuja lautaselle ja istuuduin kuuntelemaan kirjailijoiden haastatteluja. Paikalla olivat Claes Andersson, Anja Snellman, Tuula-Liina Varis, Hannu Mäkelä ja Riitta Jalonen. Claes Andersson puhui vanhenemisesta ja kuolemasta, mikä on hänen mielestä luonnollinen ja hyväkin asia. Anja Snellman jutteli Syysprinssi -elokuvasta, omasta muotokuvastaan ja kirjoittamisen vaikeudesta. Tuula-Liina Varis paljasti, että kaikissa kirjojen hahmoissa on aina osa kirjailijaa itseään. Hän kertoi, että hän halusi kirjansa avulla tavallaan tutustua omiin vanhempiinsa. Hän oli nuori, kun hänen vanhempansa kuolivat.





Riitta Jalonen ilmoitti kirjoittavansa kaikki kirjansa käsin, mikä kuulosti uskomattomalta. Lopuksi kirjailijoille sai esittää kysymyksiä. Minua huvitti, kuinka tilanne kääntyi pian keskusteluksi ja kirjailijat kyselivät asioita bloggaajilta. Ilahduttavaa oli etenkin huomata, kuinka Anja Snellman tiesi, että kirjablogeja on monenlaisia: kritiikkiä kirjoittavista oman lukukokemuksen kuvaajiin. Claes Andersson tokaisi, että hän tutkii kotona, jos hän löytäisi jonkun kirjablogin, jota voisi vilkaista. Bloggariaamiaisen päätteeksi pyysin muutamalta kirjailijalta omistuskirjoitukset kirjoihin ja suuntasin kulkuni kohti pressitilaa. Laitoin tavarani säilöön, nappasin keksin suuhuni ja lähdin tutkimaan messuhallia. Huomasin Don Rosan jakamassa nimmareita, ja pysähdyin kuuntelemaan hetkeksi Jari Sillanpään haastattelua. Sillanpää keskusteli muun muassa seksuaalisesta suuntautumisestaan. Hän kertoi, kuinka aihe ei ole ollut koskaan hänelle hankala, sillä hän on avoin persoona. Haastattelijat puolestaan ovat halunneet pitää aiheen piilossa. Haastattelussa todettiin, että ilmeisesti Suomessa aihe koetaan outona, koska siitä ei ole puhuttu tarpeeksi.





Tapasin muita kirjabloggaajia kahdeltatoista Boknäsin osastolla (6t139), minkä jälkeen lähdin katsomaan, miltä Martti Ahtisaari näyttää. Kävi ilmi, että hän ei näyttänyt miltään. Tai siis minä en nähnyt häntä. Paikalle oli saapunut niin runsaslukuinen yleisö, että Ahtisaaresta näkyi varpaillaan kurotellen pieni piste. Päätin väenpaljoudessa seisomisen sijaan viettää aikani kuljeskellen pitkin messuhallia. Eksyin aika pian ruokamessujen puolelle, missä maistelin lukuisia eri jäätelömakuja. Omenan makuinen jäätelö oli hyvää! Vaeltelin messuhallissa, piipahdin välillä Boknäsin osastolla, kävin syömässä ja bongasin Elina Pitkäkankaan.





Puoli neljän aikoihin kävin pyytämässä Pertti Jarlan nimikirjoituksen Fingerpori -sarjakuvakirjaan. Kiusasin häntä muistoillani eräästä kirjakauppareissusta. Selailin nimittäin tuolloin Fingerpori -kirjoja. Eräs stripeistä oli niin huvittava, että purskahdin ääneen nauramaan. Minun oli pakko poistua pikaisesti kaupasta, jotta en ollut häiriöksi. Pertti Jarlasta se oli hyvä - stripin aikaansaama nauru siis. Kuuntelin seuraavaksi haastattelua baletista ja söin yhden tarjolle asetetun macaronin. Viiden aikaan seurasin Heikki Kinnusen haastattelua. Barbara Lybeck oli juuri lopettelemassa edellistä haastattelua ja ottipa myös selfien haastateltavan kanssa. Kuuntelin mielenkiinnolla Kinnusen muistelmia uran alkuajoilta. Mieleen jäi etenkin kommentti, kuinka hän nuorena poikana otti teatterin ja etenkin sen lämpiön haltuun toisen näyttelijäpojan kanssa pistämällä siellä tupakaksi.





Haastattelun loputtua pyysin Heikki Kinnuselta nimikirjoituksen ja suuntasin kulkuni pressitilan kautta kotiin.

Unelmapäivä! Huomenna taas nähdään!

Seuraa messukuulumisia myös Unelmien aika twitterissä sekä #bloggaritkirjamessuilla, #kirjamessut ja #kirjablogit.

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Angela Sommer-Bodenburg: Pikku vampyyri maalla



"Arkuissamme, piiloissamme, alla multamajan."

Sommer-Bodenburg, Angela: Pikku vampyyri maalla
Kirjasarja: Pikku vampyyri
Julkaistu: 1989
Alkuperäinen julkaisu: 1983
Alkuperäinen nimi: Der kleine Vampir auf dem Bauernhof
Mistä maasta: Saksa
Kuvittanut: Amelie Glienke
Suomentanut: Leena Viljakainen
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Otava
Sivumäärä: 143

Pikku vampyyri -kirjasarjan neljännessä osassa seikkaillaan maalla. Rydiger vampyyri on asettunut asumaan vanhaan sikalaan, jonka takimmaiseen nurkkaan hän on piilottanut arkkunsa, jossa hän nukkuu päivät. Öisin hän tapaa ystäväänsä Antonia, joka on maatilalla viettämässä lomaansa vanhempiensa kanssa. Maalla eläminen - jos niin Rydigerin kohdalla voi sanoa - on haastavaa, sillä vampyyrien perinteisen ravinnon etsiminen on hiljaisella maaseudulla vaikeampaa kuin kaupungissa. Rydiger ja Anton joutuvat kiperiin tilanteisiin etenkin vampyyreista kiinnostuneen tohtori Stöbermannin saapuessa paikalle.

"Hiljaisuuden keskeltä kuului yhtäkkiä ääntä: kirkas klik-klak, joka syntyi kun veitsenterävät hampaat kalisivat toisiaan vasten! Vampyyrinhampaat...!" (s.36)

Lainasin kirjan kirjastosta, sillä tarvitsin jotain nopeaa luettavaa Halloween -lukuhaasteeseen. Haaste ei ole edennyt suunnitellulla tavalla, sillä minulla ei ole ollut tässä kuussa paljonkaan aikaa lukea. Lisäksi minun on ollut pakko laittaa HelMet -lukuhaaste muiden edelle. En halua sen epäonnistuvan viime metreillä. Pikku vampyyri -kirjat ovat lapsuuteni suosikkeja, joten oli mukavaa palata niiden maailmaan. En muistanutkaan, että Anton oli ainakin tässä kirjassa erittäin kärttyisä. Hän kiukkuili jatkuvasti vanhemmilleen ja ärsyyntyi helposti ystävänsä Rydigerin käytöksestä - toisaalta välillä oikeutetusti, sillä he kohtelivat häntä epäoikeudenmukaisesti.

"Ystävyys on sitä, ettei ajatellut vain itseään vaan myös toisia." (s.141)

Halloween -lukuhaaste

http://kirjakissa.blogspot.fi/2016/09/halloween-lukuhaaste-1-31102016.html

Lue myös:
Pikku vampyyri
Iloista joulua, pikku vampyyri!

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Nadia Cohen: Jennifer Lawrence: Girl On Fire



"Undisputed Queen of Hollywood."

Cohen, Nadia: Jennifer Lawrence: Girl On Fire
Julkaistu: 2016
Mistä maasta: Iso-Britannia
Kustantaja: John Blake Books
Sivumäärä: 272


Jennifer Lawrence on Hollywoodin tämän hetken kirkkain tähti. Hän on lahjakas ja menestynyt näyttelijä sekä pidetty persoona. Hän on onnistunut pitämään jalkansa maassa ja päänsä kylmänä perheeltään saamansa tuen ansiosta ja keskittymällä uraansa. Jennifer on kunnianhimoinen ja ottaa työnsä vakavasti. Hän pitää matalaa profiilia yksityiselämästään eikä ole mukana sosiaalisessa mediassa, mutta samaan aikaan paparazzit seuraavat häntä tauotta ja juorupalstat spekuloivat hänen asuvalintojaan, ulkonäköään ja miesystäviään. Julkisuudessa Jennifer esiintyy lämminhenkisenä, huumorintajuisena, ammattimaisena sekä myös kömpelönä hassuttelijana, mikä on saanut fanit ihastumaan häneen ja epäilijät pohtimaan, onko tytön persoona vain pelkkää näytelmää.

"´I have perspective because I didn´t grow up in this business. - I didn´t become successful until a few years ago and I´m very aware of what the real world is and how much a couch costs. I think about the same things as everyone else.´" (s.78-79)

Jennifer syntyi vuonna 1990 Kentuckyssa. Hänestä tuli poikatyttö kahden isoveljen johdosta. Hänellä oli vilkas mielikuvitus ja hyperaktiivinen persoonallisuus. Hän piti ratsastuksesta ja lukemisesta. Jenniferillä oli ongelmia koulunkäynnissä, sillä hän ei sopeutunut kouluun ja tunsi olevansa ulkopuolinen. Sosiaaliset tilaisuudet kuten juhlat ja retket tuottivat hankaluuksia. Jennifer kävi psykologilla, kunnes löysi lahjakkuutensa näyttelemisestä. Eräänä päivänä mallitoimiston agentti bongasi tytön, mistä alkoi koe-esiintymisissä ravaaminen. Jennifer päätyi tekemään mallintöitä ja näyttelemään The Bill Engvall Show -tv-ohjelmassa. Hänet palkattiin pian näyttelijäksi useisiin elokuviin, joista poiki lukuisia palkintoja. Elokuvia olivat muun muassa The Burning Plain, Winter´s Bone, X-Men: First Class ja The Hunger Games sekä Silver Linings Playbook, josta hän voitti Oscar palkinnon.

Jennifer on tarkka elokuvarooleja valitessaan. Hänestä pidetään, sillä hän osaa esittää roolejaan tarkasti ja hänellä on karismaa. Hän on kertonut, kuinka hänen elämänsä muuttui samalla tavalla kuin The Hunger Games -elokuvan Katnissilla. Yhtäkkiä hänenkin ympärillä hyöri manageri ja stailistit, jotka valitsivat hänen asunsa, ruokansa ja kuljetuksensa. Jennifer ei pidä huomiosta, mitä hän saa haastatteluissa ja punaisella matolla, vaan hän haluaisi keskittyä näyttelemiseen. Toisaalta hän osallistuu hyväntekeväisyysprojekteihin ja toimii Diorin mallina. Hän on tuonut esille naisten roolia alalla, sillä hän toivoisi, että naiset saisivat tasa-arvoista palkkaa miesten kanssa. Hän on toivonut myös, että naisilta kysyttäisiin muutakin kuin heidän asuihinsa liittyviä kysymyksiä. Jennifer on erilainen naisen malli, sillä hän kertoo avoimesti tuijottavansa tosi-tv-ohjelmia, syövänsä roskaruokaa ja juovansa alkoholia. Hänellä on luonnollinen vartalomalli eikä hän suostu laihduttamaan roolia varten. Hän ei sensuroi puheitaan ja osaa nauraa itselleen. Jennifer on samaistuttava, fiksu ja kollegoiden joukossa pidetty. Hän ei pelkää olla oma itsensä.

"She´s such an inspiration for every young girl out there." (s.187)

Kirja käsittelee pikaisesti Jenniferin lapsuuden ja uran alkuvaiheet, saadut palkinnot, julkisuuden huonot puolet, palkkaan ja alastonkuviin liittyvät juorut, laulu-uran, ulkonäön, luonteen ja romanssit. Kirja on kirjoitettu kuin se olisi kooste juorulehtien artikkeleista ja tv-haastatteluista. Liian usein teksti lähtee sivupoluille tyyliin ´Jenniferin ex-poikaystävän ex-vaimon kummin kaima teki sitä ja tätä´. Sisällöksi on ilmeisesti riittänyt siis vain pieni linkki Jenniferiin. Kirja ei myös vaikuta kovin luotettavalta, sillä siinä on joitain virheitä, esimerkiksi Jennifer on sekoitettu tekstissä kerran kaimaansa Lopeziin. Myös kirjan nimi tökkii, sillä se viittaa mielestäni Nälkäpeli -kirjojen ja elokuvien Katniss hahmoon eikä Jenniferiin.

"´The hard part of the job that comes with the territory is losing a lot of privacy and a lot of control over things that just out of human decency you should have control over.´" (s.78)

Luin Nälkäpeli -kirjat ennen kyseisten elokuvien ilmestymistä ja tykästyin niihin valtavasti. Minusta on kiehtovaa lukea niin sanotusti tulevaisuudessa tapahtuvan maailmanlopun jälkeisestä maailmasta. Kauhistuin nähdessäni ensimmäisen kerran kuvan Jenniferistä uutisessa, jossa kerrottiin, että hän tulee näyttelemään pääroolia elokuvassa. Kuvassa oli lapsenomainen ja pyöreäposkinen vaalea tyttö, joka oli kaukana omasta mielikuvastani, joka käsitti vyöhykkeen 12 kovia kokeneen tummahiuksisen ja juuri ja juuri ravitun tytön. Katsoin elokuvan enkä pitänyt siitä kovinkaan paljon, sillä kirjasta saamani mielikuva oli niin voimakas. Myöhemmin ajatuksen pikku hiljaa haihduttua katsoin elokuvaa eri silmillä ja huomasin pitäväni siitä. Menin katsomaan jatko-osan elokuvateatteriin ja rakastuin siihen. Vihan liekit -elokuva on mielestäni paras kaikista Nälkäpeli -elokuvista. Tämän jälkeen löysin itseni katselemasta Youtube -videoita Jenniferin haastatteluista. Hänen eloisia ja huvittavia juttujaan oli hauska katsella. Halusin lukea HelMet -lukuhaasteeseen näyttelijästä kertovan kirjan ja päädyin Jenniferiin. Ikävää vain, ettei hänestä ole kirjoitettu laadukasta kirjaa...

"´Katniss is focused on her survival and a revolution, not who is going to be her boyfriend. Hopefully these movies will make young girls feel more powerful, which is the goal.´" (s.32-33)


Helmet lukuhaaste 2016: 19. Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi

 

perjantai 21. lokakuuta 2016

Retki Itäkeskuksen kirjastoon



Kävin retkellä Itäkeskuksen kirjastossa, joka sijaitsee Stoan kulttuurikeskuksessa. Paikalla on aina paljon ihmisiä, sillä kirjasto sijaitsee keskeisellä paikalla kauppakeskuksen vieressä. Tykkään vilkaista ohimennen myös taideteoksia, jotka on laitettu pihalle tai aulaan esille.



Ensimmäisenä silmiini osuivat lasten kirjat ja suloinen panda, joka kökötti kirjahyllyjen välissä. Ihmetystä puolestaan herättivät hyllyt, joissa oli valtavat määrät cd-levyjä. Eräskin asiakas lainasi niitä muovikassillisen. Siinä riittää kuunneltavaa. Yhteen nurkkaan oli aseteltu sähköurut. Mietin, soitetaanko niitä koskaan...



Huomasin, että kirjastossa oli lukuisia pöytiä ja tuoleja, joihin voi istahtaa selaamaan lehtiä tai kirjoja. Lehtihyllyn päälle oli aseteltu ihastuttavia siilejä! Kirjastossa oli tietenkin myös tietokoneita.





Alakerrassa oli paljon lehtiä, kirjoja ja lukutilaa. Esille oli aseteltu tällä kertaa sotakirjallisuutta. Kirjastosta jäi mieleen ystävällinen ilmapiiri, lukuisat kävijät (vaikka he eivät kuvista näykään, kuvasin nimittäin kirjastoa tahallaan niin ettei kukaan joudu kuvaan) ja kirjojen runsaus - sekä punertava väritys.



Muista kirjastoretkistäni voit lukea aiemmista postauksista.