Joulua vietetään talvipäivänseisauksen aikaan. Suomen juhlatapojen juuret ulottuvat kekriin. Osa tavoista on kaupallisia, muiden kulttuurien tuomaa ja vahingossa keksittyjä. "Elävä jouluperinne uudistuu jatkuvasti ja menneiden tapojen alkuperä hämärtyy." (s.8) Kekri on sadonkorjuujuhla. Siihen liittyy yltäkylläinen syöminen, himmelit, kekriporsas (skandinaavit uhrasivat hedelmällisyyden jumala Freylle sian), menneiden muistelu, loma-aika, sauna, naurislamppu, kynttilälyhty ja taiat. Kekrinä poltettiin kokkoja pahantahtoisia vainajia karkottamaan, leikittiin ja tanssittiin. Nuoret kiersivät kekripukkeina ja kekrittärinä kyläpaikoissa ja olivat viinaryyppyä ja herkkuja vailla. Kekrinä vuosi vaihtui uuteen. Syystyöt kuten sadonkorjuu, viljan leikkuu, tuulimyllyllä jauhaminen, eläinten lahtaus, kehruu ja pyykkäys oli tehty ja siirryttiin sisätöihin. "Onnistunut satokausi oli todellinen juhlan aihe." (s.8) Talvipäivänseisauksena on haluttu turvata auringon uusi synty ja ...
Tervetuloa kirjablogiin! Lukukokemuksia, kirjojen herättämiä ajatuksia, lukuhaasteita, kaikkea kirjoihin liittyvää - ripauksella teatteria ja balettia. Unelmien toteuttamista - tässä ja nyt.