Rahvaanomaiset nousukkaat ovat järjestämässä hienostojuhlia. Juutalainen mies on rikastunut pörssikeinottelulla 1920-luvun Pariisissa, ja hänen vaimonsa haaveilee sosiaalisesta noususta. Tragikoominen tarina kertoo äidin ja tyttären välisestä kilpailusta. 14-vuotias Antoinette on lapsuutensa lopussa ja kasvanut nuoreksi naiseksi. Hän saa äidiltään jatkuvasti moitteita. Hänestä tuntuu siltä, että hänestä ei pidä kukaan. Hän haaveilee rakkaudesta, mutta äiti kieltää häneltä osallistumisen juhlaan.
"Tyttö tietää, että hänen pitää olla hiljaa ja lukea läksynsä, siinä kaikki! Muuta häneltä ei vaadita..." (s.11)
77-sivuinen pienoisromaani onnistuu taidokkaasti kuvaamaan ihmisen toiveita, haluja, epävarmuutta ja ulkopuolisuutta. Äidin epäasiallinen käytös tytärtä kohtaan luo turvattomuutta ja heikentää itsetuntoa. Hänellä on vanhemman rooli hukassa.
"- pelkkää pötyä kirjojen hyvät vanhemmat ja huoleton lapsuusaika..." (s.31)
Kirjailija Irène Némirovsky (1903-1942) pakeni Venäjän vallankumousta Ukrainasta Ranskaan, mutta joutui pidätetyksi. Hänet kuljetettiin Auschwitzin keskitysleirille, missä hän kuoli. Kirjailijan tekstit on julkaistu postuumisti 2000-luvulla, jolloin ne ovat saaneet merkittävää huomiota.
Yhä muistan tämän hienon viiltävän pienoisromaanin, ja muitakin Nemirovskyja on tullut sittemmin luettua (joita siis julkaistiin myös 30-luvulla ja nauttivat suosiota, vaikka postuumia tuotantoa ja jälkimainetta on myös riittänyt)
VastaaPoista