Dorian Graylla ei ole mitään muuta kuin kauneutensa, joten hän kauhistuu syvästi, kun hän ymmärtää jonain päivänä vanhenevansa. Hän ei kestä ajatusta, että hänestä maalattu muotokuva saisi ikuisesti näyttää nuorelta ja kauniilta. Hän ei halua menettää sitä, mitä eniten arvostaa itsessään. Dorian Gray toivoo, että tilanne olisi toisinpäin. Muotokuva saisi vanheta, kun hän pysyisi ikuisesti kauniina.
"Ulkomuotosi on niin tavattoman suotuisa, että pystyt tekemään mitä hyvänsä." (s.172)
Dorian Gray on kasvanut ihmiseksi, jolla ei ole mitään muuta ominaisuutta kuin ulkonäkö. Hänen sanoillaan ja teoillaan ei ole mitään merkitystä. Häntä ihannoidaan vain ulkonäön vuoksi, sanoi ja teki hän mitä hyvänsä. Dorian Grayn ajatusmaailma vinoutuu. Hän kokee, että elämässä ei ole muuta arvokasta kuin nuoruus. Sitä ei saa heittää hukkaan, vaan siitä pitää nauttia kaikilla aisteilla. Nuoruuteen kuuluu hölmöily ja virheiden tekeminen, mitä Dorian toteuttaa antaumuksella. Ulkoisesti hän näyttää herkältä ja turmeltumattomalta.
"- kauneuden etsintä on elämän todellinen salaisuus." (s.82)
Dorian Grayn elämä on yltäkylläistä. Hän käy oopperassa, teatterissa, päivällisillä ja klubilla. Palvelusväki hoitaa kaiken hänen puolestaan ympäri vuorokauden. Hän itse saa vain nauttia. Tai kärsiä. Tekemisen puutteessa ajatukset laukkaavat vapaina elämää pohtien.
"Minä en nykyään hyväksy enkä paheksu yhtään mitään. Se on hölmö elämänasenne." (s.123)
Dorian Grayn tarina voidaan tulkita kertovan kiellettynä pidetystä homoseksuaalisuudesta. Kirjassa kirjoitetaan tietoisuuteen heräävästä poikuudesta, liatusta viattomuudesta, yöllisistä salaisista nautinnoista, eläimellisistä aisteista ja häpeän, intohimojen ja syntien taakasta. Dorian Grayn ystävät tutustuttavat hänet mielihyvän palvontaan, mikä voi johtaa oman nimen likaantumiseen ja maineen tahraantumiseen.
"Kenenkään muun silmät kuin hänen omansa eivät katsoisi hänen häpeäänsä." (s.204)
Dorian Gray kärsii minäkuvan häiriöstä. Hänen sisäinen turmeltunut olotilansa ei vastaa hänen ulkoista puhtoista olemustaan. Hänellä on epävakaa tunne-elämä, vaikeus säädellä omaa käyttäytymistään ja ongelmia ihmissuhteissa. Hän on vainoharhainen ja itsetuhoinen.
"Hänen syntinsä tekisivät kankaalle maalatulle kuvalle sen, minkä madot kalmolle. Ne tuhoaisivat sen kauneuden ja söisivät sen sulokkuuden. Ne saastuttaisivat ja häpäisisivät sen. Ja silti se eläisi edelleen. Se eläisi aina." (s.197)
Dorian Grayn muotokuva on kiehtova kauhutarina, jota voi joka lukukerralla tutkia eri näkökulmasta. Se on ennen kaikkea elämää pohdiskeleva. Millainen elämäntapa on sallittu ja millainen on kielletty?
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!