Tokiolainen kahvila Funiculì Funiculà saa jälleen uusia vieraita, jotka ovat kuulleet mahdollisuudesta matkustaa ajassa. Seremoniassa istutaan tietyllä penkillä, josta ei saa missään vaiheessa nousta, ja juodaan kupillinen kahvia ennen kuin se jäähtyy, minkä jälkeen palataan takaisin nykyhetkeen. Menneisyydessä ei voi vaikuttaa tulevaisuuden tapahtumien kulkuun. Siellä on mahdollista tavata henkilöitä, jotka ovat käyneet kahvilassa. Menneisyyteen matkustaminen on jokaiselle terapeuttinen kokemus.
"- minua on pelottanut tulla onnelliseksi." (s.203)
Mies tapaa kasvattityttärensä edesmenneen biologisen isän. Hän pohtii, onko hänellä ollut oikeus toimia isänä isän sijasta. Toinen mies tapaa edesmenneen äitinsä. Hän toivoo, että hän on elämänvalinnoillaan saattanut äitinsä onnelliseksi. Kolmas vakavasti sairas mies tapaa naisystävänsä, jonka toivoo tulevaisuudessa olevan onnellisesti naimisissa. Neljäs mies tapaa edesmenneen vaimonsa, jonka kohtalosta syyttää itseään.
"'Sinä saat olla onnellinen!'" (s.68)
Kirjasarjan ensimmäisessä osassa alkanut tarina syvenee. Kahvilassa istuva haamu saa ilokseni enemmän tilaa. Kirjan tunnelma on lempeä, haikea ja keveä. Kahvilan seremonia on kokijoilleen turvallinen ja kannatteleva. Elämän tragedioita käydään läpi, ja avoimeen keskusteluun kannustetaan. Itsensä syyllistäminen ja tapahtumien hyvittäminen omalla kärsimyksellä ei ole oikea ratkaisu. Toisen elämää tulee kunnioittaa tulemalla itse onnelliseksi.
"- ei onnellisuus pelkästä naimisiin menemisestä riipu." (s.152)
Kirja saa pohtimaan, mikä menneisyydessä tapahtunut asia itsellä estää tämän hetken onnellisuuden. Auttaisiko asian pohtimiseen istahtaminen kahvikupillisen äärelle?
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!