Italiassa asuva nainen kulkee tilasta toiseen ihmisiä ja muistoja kohdaten. Hän on valinnut itsellisen elämän. Yksin oleminen tekee hyvää. Nainen kärsii yksinäisyydestä. Tarpeesta kertoa omista asioistaan muille. Hänen äitinsäkin kärsii. Ystävällä on mies ja lapsi ja siten runsassisältöinen elämä. Liikaa tekemistä, jotta ehtisi nähdä.
"- hän ei voi ymmärtää niitä pieniä iloja, joita osaan itselleni järjestää." (s.33)
Nainen käy terapiassa. Hän viihtyy museoissa. Hän käy teatterissa. Edesmenneen isän intohimo. Nainen vaalii kirjojaan. Vieraiden tahmaiset sormet jättävät niihin jälkiä.
"Joka ikinen katkera vaihe elämässäni on liittynyt kevääseen. Joka ikinen kokemani isku." (s.21)
Kirja on katkonaisten hetkien kokoelma. Nimettömän naisen elämä nytkähtelee diaesityksen lailla ohitse. Katkelma sieltä ja kuvaus täältä. Pieniä nykäyksiä paikallaan polkevasta elämästä muuttuvaa kuvaa kohti.
"- ajan kulumisesta on tullut hänelle painolasti." (s.32)
Kirjassa kuvatut arkiset hetket ja tunteet ovat samaistuttavia ja lohdullisia. Yksinäinen ihminen kohtaa, sivuaa ja ohittaa kanssaeläjiä. Ulkopuolisuuteen tottunut kulkee kohti muutosta.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!