Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2024.

Blogi täyttää 9 vuotta!

Kirjablogini on ollut toiminnassa yhdeksän vuotta. Unelmien aika blogissa ja instagram-tilillä on julkaisuja ennen kaikkea kirjoista. Tili toimii myös unelmoinnin apuvälineenä. Kirjat ovat täynnä tarinoita, joiden avulla on mahdollista unelmoida uudenlaisista kokemuksista. Tarinoista voidaan tehdä vaikka näytelmiä. Olen tätä kautta saanut kirjallisuuden, teatterin ja yleensäkin kulttuurin takaisin elämääni. Tietokirjojen avulla voi oppia uutta, mikä innostaa retkeilemään vaikka museoihin. Harrastuksen kautta olen myös tutustunut uusiin ihmisiin ja paikkoihin, joihin en ilman blogia olisi välttämättä päässyt. Harrastus ulottuu siis yllättävänkin laajalle alueelle. Unelmien kautta elämisestä on tullut minulle elämäntapa. Instagramin kautta tullut kysymys: Minkä blogiin tai somettamiseen liittyvän unelman haluaisin toteuttaa? Minusta on ollut kiinnostavaa nähdä, minne harrastus minua pienin askelin johdattaa. Olisi hauskaa päästä puhumaan harrastuksesta yleisölle esimerkiksi kirjamessuill

Aleksis Kivi: Nummisuutarit

Suutarin poika Esko ja perheen kasvattitytär Jaana kilpailevat, kumpi ehtii ensimmäisenä naimisiin ja lunastaa rahapalkkion. Martta pitää poikansa puolia ja puhuu ilkeästi mitä Jaanaan tulee. Topias lähettää pojan kosiomatkalle ennalta sovittujen naimakauppojen mukaisesti. "Mutta tässä ei auta kainostella, koska kosee asia viittä sataa riksiä. Ja Jaanan hyväksi en niitä laske, en vaikka hame pääni päälle säkkinä kiinni-sidottaisiin ja minä viskattaisiin syvyyden kaivoon." (s.13) Veijaritarinassa esiintyy tottelemattomia poikia, omaisuuden tuhlaamista, alkoholin suurkulutusta, huoletonta elämäntapaa, armeliaita ja uhrautuvaisia tyttäriä ja kristinuskon läsnäoloa. Poikien on turvallista kokeilla rajojaan ja palata häntä koipien välissä vanhempien luokse, sillä yhteisö pitää lopulta omistaan huolta. "- mykistän itseni äänettömäksi murhepatsaaksi tienviereen tähän-" (s.112) Luin klassikon asemaan nousseen näytelmätekstin, ja yritin kuvitella, miten se sovitetaan näyttäm

Katariina Leino: Noitasiskot

Janica pääsee opiskelemaan teatterikouluun. Hän on rohkea poikatyttö, joka asettaa muut itsensä edelle. Keijukaismainen Milja, johon Janica tutustuu hakuprosessin aikana, saa myös paikan koulusta. Opiskelijoiden ilontäyteinen tunnelma vaihtuu arkiseksi raatamiseksi. Kilpailuhenkisyys, kateus ja kovat paineet koettelevat yhteishenkeä. Miljalle ala on näyttelijättären tyttärenä tuttu. Glamourin takana eletään salattua elämää. "Kuu loimotti tähtitaivaalla salaperäisenä kuin valtavan suuri veriappelsiini. Sen valo oli viileää kiisseliä, jota valui hänen sisälleen." (s.52) Janican ja Miljan kautta käsitellään nuorten elämään liittyviä aiheita: ystävyys, ihailu, ihastuminen, ulkonäkö, hengellisyys, mielenterveys, rakkauden ehdottomuus, dramaattisuus, ajattelun mustavalkoisuus ja vanhemman sairastuminen. Janican ja Miljan tarinan rinnalla kulkee kertomus velhokoulusta. Revontuli ja Hekate opiskelevat ja lentävät luudillaan. Kirjassa on maagista realismia; katsotaan pahalla silmällä,

Paula Noronen: Yökoulu ja turmion teatteri

Yökoulun oppilaat tutustuvat opettajan johdolla vanhempiensa ammatteihin. Ehdottomasti kiinnostavin on Martan vampyyriäidin työ teatterin puvustajana. Alan ihmiset eivät huomaa mitään, sillä vampyyri soluttautuu erinomaisesti porukkaan mukaan. Oppilaiden läsnäolo teatterissa enteilee katastrofia. Samoin liian idearikas ohjaaja. "Vampyyrit eivät kestä kirkkaita valoja. Pian Martta alkaisi sulaa, ja se olisi hengenvaarallista." (s.36) Kirkkaanväriset piirustukset ovat ilmeikkään eläväisiä. Kauhuolennot ovat kekseliäitä. Niiden joukossa nähdään sekä perinteisiä että aivan uudenlaisia hahmoja. Kirjan lopun kohellus on hauskaa luettavaa. Sen sijaan en henkilökohtaisesti nauti anagrammeista tai viittauksista oikeisiin henkilöihin tai näytelmiin. En oikein usko, että lapset ymmärtävät niitä. Ehkä ne ovat kirjassa aikuista lukijaa varten, jos ajatuksena on, että aikuinen lukee kirjaa lapselle ja nauttii siitä samalla itsekin. "Se kertoo isästä, joka jää jumiin saarelle eikä pääs

Petri Paavilainen: Tieteen valepuvussa

Tiede on arvostettu ja luotettava auktoriteetti. Se on todellisuuden ilmiöiden ja niiden välisten suhteiden tutkimista ja sen tuloksena syntynyt tietokokonaisuus. Tiede selittää todellisuutta. "Tieteellisen tiedon ajatellaan olevan totta tai ainakin luotettavinta tietoa, mitä kullakin hetkellä on käytettävissä." (s.12) Pseudotiede on vakiintuneen tieteen kanssa ristiriitainen tai siitä poikkeava oppijärjestelmä, joka esittäytyy tieteenä ja luotettavana tietona, eli teeskentelee olevansa jotain mitä ei ole. Vakiintunut tiede on sulkenut sen ulkopuolelleen. Pseudotiede sisältää virheellisiä oppeja, jotka nykytiede on hylännyt. Se on kielteisesti latautunut, vääristää päätöksentekoa ja johtaa suurta yleisöä harhaan. Se aiheuttaa haittaa tarjoamalla katteettomia lupauksia tai vaarantamalla terveyden. Pseudotiede ei ole sama asia kuin taikausko. Pseudotiede astuu vakiintuneen tieteenalan reviirille, esimerkiksi astrologia ja astronomia, alkemia ja kemia, parapsykologia (selvänäkö,

Elina Kilkku: Täydellinen näytelmä

Alina on avioeron kokenut kahden lapsen yksinhuoltaja, joka pakertaa apurahahakemuksia puurotahroja hiuksissaan voidakseen tehdä töitä teatteriohjaajana. Postiluukusta satelee kirjeitä hylkäävine päätöksineen. Alina kadehtii ihmisiä, joilla on vapautta osallistua alan rientoihin suhteita luoden. Häntä ärsyttää Pariisiin muuttanut äitinsä, joka ei suostu auttamaan tytärtään lastenhoidossa, ja lapseton ystävänsä, joka ei ymmärrä Alinan elämäntilannetta ennen kuin hankkii kissan. Alinan aivot kehittelevät näytelmäidean toisensa jälkeen elämän sattumuksia mukaillen. "Alina ei ollut vankilassa, mutta hän olisi voinut olla. Hänen vapauttaan oli rajoitetu. Hän ei saanut tehdä työtään teatteriohjaajana eikä käydä ulkona. Häntä ei kutsuttu Alinaksi vaan kirjainyhdistelmälä Ä I T I." (s.7) Humoristinen kirja pelaa stereotypioilla. Alinan äiti on keski-ikäinen puuma, joka kaataa sänkyynsä nuoria miehiä. Hänen isänsä on kiltti ja saamaton kalamies. Alinan lapseton ystävä on alkoholia nau

Meg Cabot: Ramppikuumetta

Neljäsluokkalainen Allie harjoittelee luokkakavereidensa kanssa näytelmää, jonka pääosassa melkein jokainen tyttö haluaisi olla. Näytelmäharjoitusten edetessä Allie oppii näyttelemisestä, näytelmän tekemisestä ja tyttöydestä ja näytelmän aiheen kautta myös kierrättämisestä ja ilmastonmuutoksesta. "- kaikki alkoivat puhua pulputtaa innoissaan. Huomasi heti, että näytelmä oli koko luokan mielestä ihan älyttömän hyvä ajatus." (s.27) "Miten oli mahdollista, ettei joku halunnut olla lavalla roolipuvussa ja esittää jotakuta toista kaikkien edessä? Sehän oli ihan hullua. Jos minulta kysytään, niin näytelmässä olemista ei päihittänyt mikään -" (s.39-40) Allie on kehitellyt itselleen kasan tyttösääntöjä. Koulussa tytöiltä odotetaan ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta. Tytöt ovat ottaneet tehtäväkseen pitää huonosti käyttäytyvät pojat kurissa opettajan auttaessa heitä. Tyttöjen tehtävänä on myös jakaa monisteita. Allie pohtii, että hän ei jaksaisi enää olla sisukas tyttö, joka

Marjo Kaartinen & Hannu Salmi (toim.): Keski-ikä

Keski-iässä ihminen on yhtä aikaa sekä elämänsä huipulla että syöksymässä vapaapudotuksella vuorelta alas kohti kiihtyvällä vauhdilla lähenevää loppua. Keski-iässä ihmisen henkinen ja fyysinen elämä punnitaan.  "- keski-ikään liittyy siinä myös oman itsensä etsimistä nuoruuden ja vanhuuden välillä." (s.15) "Miten elää kuoleman varjossa? Voiko kuolemaa lykätä, viivästyttää? Millaiseksi kuoleman läheisyys muovaa meitä?" (s.111) Naisen kristillinen elämänkaari kytkeytyy ruumiiseen. Äitiyttä ihannoivassa kulttuurissa kuukautisten päättyessä nainen lakkaa olemasta nainen. Naisen keski-ikä alkaa suvunjatkamisvaiheen päätyttyä. Nuoruutta ihailevassa kulttuurissa ikääntyvä nainen nähdään kielteisenä. Hänellä on heikko yhteiskunnallinen asema. Häntä ei arvosteta, vaan häntä syrjitään. Hän muuttuu näkymättömäksi. Hänellä ei ole enää valtaa miehiin. Ikääntyvä nainen voi tosin olla liian näkyvä, niin sanottu kukkahattutäti, jota halveksitaan ja jonka mielipiteet vesitetään nimi

Ruth Ware: Huonetoveri

Hannah ja April olivat sekä huonetovereita että ystäviä opiskellessaan Oxfordissa. April oli rikas ja suosittu tyttö. Hän oli aina kaveripiirin keskiössä. April murhattiin hänen omassa huoneistossaan. Hannahin elämä meni palasiksi. Kymmenen vuotta myöhemmin Aprilin murhasta tuomittu mies kuolee vankilassa. Hannah voisi viimein saada rauhan ja siirtyä elämässä eteenpäin, mutta sen sijaan hänelle selviää, että mies oli ollut kaiken aikaa syytön. Hänen on pakko selvittää oikean murhaajan henkilöllisyys silläkin uhalla, että hän menettäisi siinä sivussa sekä oman että syntymättömän lapsensa hengen. "Jälkeenpäin hän muisti oven. Se oli auki, hän hoki poliisille. Minun olisi pitänyt tajuta  että jokin oli pielessä." (s.7) Tarina etenee kahdessa eri aikatasossa. Lukija tutustuu Hannahin opiskelijaelämään Oxfordissa ja nykytilaan naimisissa ja raskaana ollen. Tarinassa käytetään tyylikeinona toistoa. Sana vatsakumpu tulee hyvinkin tutuksi, jopa inhorealistisella tavalla. Hannah suhta