Millie aloittaa kotiapulaisen työn Garrickien kattohuoneistossa. Hän siivoaa, pyykkää ja laittaa ruokaa rikkaalle pariskunnalle. Hän varoo häiritsemästä vierashuoneessa lukkojen takana sairastelevaa rouvaa, jota aviomiehen sanojen mukaan ei saa häiritä. Omituiset kolaukset, veritahra yöpaidan kauluksessa ja itku saavat Millien olon levottomaksi. Hän ei näe muuta vaihtoehtoa kuin yrittää kielloista huolimatta puhua rouvalle.
"En tiedä, mistä se johtuu, mutta jokin tässä asunnossa saa minut levottomaksi." (s.43)
Millie on ollut vankilassa murhasta ja kärsii tekonsa mukanaan tuomasta syrjinnästä sekä työnhaussa että parisuhdemarkkinoilla. Hän on ajautunut kotiapulaisen työn kautta auttamaan lukuisia eri kaltoinkohdeltuja naisia pääsemään eroon aviomiehistään, mutta haluaa jättää elämänvaiheen taakseen ja opiskella sosiaalityöntekijäksi. Hän suree edellisen parisuhteensa päättymistä ja tuntee epävarmuutta nykyisessä. Milliellä on huono itsetunto. Hän on jumissa epäilyttävän työpaikan lisäksi huonossa asunnossa vaarallisella asuinalueella. Millie ei halua sulkea silmiään kohdatessaan apua tarvitsevia ihmisiä. Ei vaikka joutuisi itse vaaraan.
"Niin innoissani kuin tästä työstä olenkin, jokin siinä saa minut levottomaksi." (s.35)
Kirjan teemana ovat miesten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvoinen kohtelu rikosta tutkittaessa. Tarvitaan todisteita sanojen tueksi. Kirjan miehet ovat jokseenkin samankaltaisia täydellisyydessään. He omistautuvat puolisoilleen heitä kyseenalaistamatta. He tekevät kaikkensa naisten eteen saamatta samanlaista vastakaikua osakseen. Kirjan tapahtumat ovat sävyltään ristiriidassa keskenään. Tarinan tunnelma on rikkonainen. Millie saa potkut lastenhoitajan työstään, koska perheen äiti huomaa, että hänen lapsensa kutsuu lastenhoitajaa äidiksi. Tilanne ei koomisuudessaan istu tarinaan, varsinkaan, kun sama tilanne myöhemmin toistetaan. Kirjan sävy vinksahtaa jännityksestä mustan humoristiseksi. Jään hämmentyneenä pohtimaan, mitä oikein luin.
"Miksi minusta tuntuu kuin joku tarkkailisi minua? Olenko menettämässä järkeni?" (s.37)
Mitkä asiat lopulta määrittelevät, kuka on uhri ja kuka on syyllinen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!