Jenny Nordberg: Kabulin tyttöjen salaisuus

Kirjassa matkataan Jenny Nordbergin mukana Afganistaniin. Toimittaja-kirjailijan kertomat tarinat sijoittuvat vuosiin 2009-2014. Lukija pääsee kurkistamaan pojiksi muutettujen tyttöjen maailmaan ja paikallisten ajatuksiin sukupuolesta, tasa-arvosta, lasten oikeuksista ja naisten asemasta.

"Pojattomuus on paha puute, herättää sääliä." (s.27)

Jenny Nordberg selvittää patriarkaalisissa yhteiskunnissa syntyvää bacha posh ilmiötä. Tytöt saavat pojan oikeudet muuttamalla sosiaalisen sukupuolensa pojaksi. Kirjassa pohditaan laajasti afganistanilaisia sukupuolirooleja ja naisten ja tyttöjen asemaa. Elämän tarkoitus kiteytyy lisääntymiseen. Tyttöjen tehtävänä on mennä naimisiin ja poikien tehtävänä elättää perhe, johon kuuluu korkeintaan neljä vaimoa. Naisten tulee synnyttää poikia, jotta suvun maine ja asema vahvistuvat. Tytöillä ansaitaan rahaa, kun heidät naitetaan lapsina pakkoavioliittoon. Heidän avullaan maksetaan velkoja ja sovitaan riitoja. Tyttöjä ei kouluteta, sillä heidän houkuttelevuutensa avioliittomarkkinoilla laskisi. Kyse on myös turvallisuudesta. Naiset ovat miesten holhouksen alaisia. Miehillä on vapaus, mutta naisilla ei. Köyhässä ja sotaisassa maassa miehet ovat suvun ainoa turva.

"Valta on aina ollut niillä, jotka onnistuvat hallitsemaan elämän alkulähdettä, hallitsemaan naisen ruumista." (s.50)

Naisten kokema syrjintä ja turvattomuus ovat kirjassa läsnä. Naisten paikka on kotona. Heidän tehtäviinsä kuuluvat muun muassa lastenhoito ja siivous. He eivät käy töissä. Naiset poistuvat kotoa vain miehen saattamana burkaan pukeutuen. Naiset kärsivät perheväkivallasta aviomiehen ja anopin taholta. Laki ei suojaa, sillä jokaisen omalla tavallaan tulkitsema uskonto on laki. Naiset ovat epäseksuaalisia Afganistanissa. Seksuaalisessa naisessa on jotain vikaa. Urheilu, runous, musiikki ja tanssi ovat kiellettyjä, sillä ne herättävät ajatuksia romantiikasta, mikä tekee heistä huoria. Raiskattua naista rangaistaan raiskatuksi joutumisesta joko vankeusrangaistuksella tai pakkoavioliitolla raiskaajan kanssa. Afganistanissa ei ole seksuaalikasvatusta. Morsiamen tulee itkeä häissä ja kärsiä hääyönä osoittaakseen siveyttä ja kokemattomuutta. Vaimon tärkein tehtävä on synnyttää poikia. Hän käyttää keinoja tavoitteen saavuttamiseksi, kuten pukee tyttölapsen pojaksi ja syö tarvittavia ruokia. Vaimoa rangaistaan tytön synnyttämisestä. Naisia myös kuolee synnytykseen.

"Useimmille on tuntematon asia, että lapsen sukupuoli määräytyy isän mukaan, koska miehen siittiöiden kromosomit määräävät, tuleeko lapsesta tyttö vai poika." (s.28)

Afganistanissa ei ole lastenoikeuksia. Tyttösikiöitä abortoidaan. Tyttöjä ei ruokita. Köyhien perheiden pojat ja pojiksi puetut tytöt laitetaan töihin. Koulussa puheenvuoron saavat pojat. Tytöille huudellaan kaduilla ja heistä puhutaan rumasti. Isoveljien tehtävänä on suojella tyttöjä, jotta he eivät tahriinnu. Kunniamurhia ja polttoitsemurhia esiintyy.

"- tytölle on etupäässä hyväksi elää muutama vuosi poikana, ennen kuin toinen, omien synnytysten täyttämä rankka elämä alkaa." (s.87)

Kirjassa arvostellaan länsimaalaista auttamishalua. Avustusjärjestöt ovat vilpillisiä ja enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Länsimaalaiset ovat seikkailunhaluisia kuin entisaikaiset tutkimusmatkailijat. He ovat eliittiä, olivat he kotoisin mistä tahansa. Länsimaalaisten on vaikeaa ymmärtää afganistanilaisten käsitystä sukupuolesta ja sen ilmentämistä. Afganistanilaisten mielestä naiset osaavat olla miehiä, mutta miehet eivät osaa olla naisia. Tytön pukeminen pojaksi karaisee luonnetta ja on hyödyksi. Naispoliitikon on puhuttava miesten kieltä. Hänen on oltava rauhallinen, suora ja tinkimätön. Hän ei käytä liikaa sanoja tai selittele. Naisten puhe on yksityiskohtaista ja vivahteikasta, mikä hämmentää miehiä.

"- useimmissa yhteiskunnissa miehillä on paljon kovemmat paineet todistella sukupuoltaan kuin naisilla. Sotaanlähtö isänmaan kunnian ja naisten puolustamiseksi on aina ollut miehelle keino määritellä itsensä." (s.232)

Jenny Nordberg on nostanut esille kiinnostavan aiheen, josta löytyy kaikuja myös länsimaissa. Suomessakin seurataan lööpeistä, syntyykö brittihoviin uusia vauvoja ja onko esikoinen poika, tuleva kuningas.

"Pikkupoikien ja -tyttöjen pukeminen sinisiin ja vaaleanpunaisiin vaatteisiin oli Yhdysvalloissa neljäkymmentäluvulla keksitty markkinointikikka. Sitä ennen kaikki lapset puettiin enimmäkseen valkoisiin, pitsisiin ja röyhelöisiin vaatteisiin." (s.126)