Pieni linnunpoikanen syntyy ja kasvaa pesässä, kunnes se jää omilleen, kun emo ja sisarukset lentävät kauas pois. Sen siivet ovat liian lyhyet lentämiseen, mutta vaeltaa se osaa. Se tutkii saarta ja kohtaa erilaisia eläimiä, jotka kertovat sille oman elämänfilosofiansa. Lopulta se itsekin löytää oman tapansa elää.
"Luulen, että tarvitsen jotakin, mihin uskoa." (s.103)
Kuka minä olen? Miksi minä elän elämääni siten kuin sitä elän? Mitkä asiat vaikuttavat elämääni? Millainen elämä on mielekästä? Mitä muut ajattelevat tavastani elää? Entä jos en tunne kuuluvani omieni joukkoon? Onko minun pakko hyväksyä rajallisuuteni ja sopeutua? Mikä on elämän tarkoitus?
"Epätoivoiset, yksinäiset vuoteni, jotka olen elänyt, sisältävät jotakin, mikä tekee ne erityisiksi ja arvokkaiksi: ne ovat minun, enkä vaihtaisi niitä kenenkään toisen elämään." (s.67)
Kaikilla eläimillä on tarkoitus elämälleen. Varis kertoo puhdistavansa maailmaa, mutta linnunpoikanen pitää sitä inhottavana raadonsyöjänä. Variksen mielestä hänen elämänsä on turvallista. Hän lentää matalalla ja elää pitkään. Hämähäkki kutoo seittinsä samaan paikkaan kuin esivanhempansa, sillä hän haluaa vaalia perinnettä. Häkkilintu ei halua poistua häkistään, sillä se kokee, että ei pärjäisi sen ulkopuolella. Se on niin tottunut omaan häkkiinsä, jossa se muistelee työvuosiaan kaivoksissa.
"- Minäkin haluaisin tietää, miksi se jatkuvasti hyppää mutaan, äitisammakko jatkoi. - - - Minun ikioma erehdykseni. Kaikki riippuu siitä, miten asian ottaa. Jos toistat tahallasi ja vapaasta tahdosta jotakin erehdystä, sitä sanotaan valinnaksi tai harrastukseksi tai jopa elämäntavaksi. Jos muutkin alkavat tehdä niin, sitä voidaan kutsua perinteeksi. Siitä voi tulla jopa uskontoa." (s.12-13)
Linnunpoikasen itsensä etsimistä on mielenkiintoista seurata. Matka on sekä surullinen että hauska. Se sisältää monia oivalluksia, mutta myös epätoivon hetkiä. Se nostattaa epäilyksiä, herättää kysymyksiä ja loihtii lohtua. Se synnyttää ajatuksen siemenen, joka kasvaa, kehittyy ja rikkoo rajoja. Se on päättymätön, vailla alkua ja loppua. Se on tärkein. Koska se on matka.
"Minun täytyi kulkea kaiken tämän pimeyden läpi ja sekoittua siihen kasvaakseni." (s. 112)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!