17-vuotias Fanny työskentelee parhaat päivänsä nähneessä hienostohotelli Pilvilinnassa Sveitsin vuoristossa. Oikeastaan hän on koulupudokas ja työharjoittelija, jonka tehtävänä on vahtia rikkaiden vaativia lapsia, laittaa hotellihuoneet iltakuntoon asettelemalla lopuksi pikkuiset suklaalevyt tyynyille sekä avustaa kylpyläosastolla vierailevia hoitamalla heidän juoksevia asioitaan. Palkattomuus ei oikeastaan haittaa, sillä Fannyn työpäivät ovat toinen toistaan mielenkiintoisempia. Varsinkin siitä lähtien, kun hotellinomistajan poika Ben saapuu paikalle ja kun hotellivieras Tristan jää kiinni ulkoseiniä pitkin kiipeilystä ja etenkin kun hotellivieraista paljastuu joukoittain salaisuuksia.
Pilvilinna on aivan ihana nuortenkirja. Sitä lukee aikuisenakin mielellään pehmeän viltin alla teetä siemaillen - ehkä pienen suklaapalan kera. Kirjassa on runsain mitoin hyvää mieltä, ripaus vanhanajan nostalgiaa, mielikuvitusta herättelevä tapahtumapaikka, koko joukko kiinnostavia henkilöitä, vatsanpohjaa kipristävää jännitystä ja hellyyttävää ensiromanssin tuntua. Pilvilinnaan haluaisi oikeasti mennä vierailulle. Istua kirjastohuoneeseen selailemaan menneisyydeltä tuoksuvia kirjoja, käydä pitkäkseen nauttimaan hellivästä kasvohoidosta, nauttia courmet-leipurin taidonnäytteistä salongissa ja loikoilla pehmeän viltin alla kaakaokuppi ulottuvilla ylellisellä rekiajelulla. Siellä olisi mahdollisuus bongata rikkaita julkisuuden henkilöitä, nauttia henkilökunnan tarjoamasta henkilökohtaisesta palvelusta ja osallistua hulppeisiin tanssiaisiin ilotulituksineen kaikkineen.
Mutta miltä Pilvilinnan tulevaisuus näyttää? Onnistuvatko vieraat romuttamaan loputkin hotellin jäljellä olevasta nostalgiasta vai onko se vielä pelastettavissa?
Pilvilinna on aivan ihana nuortenkirja. Sitä lukee aikuisenakin mielellään pehmeän viltin alla teetä siemaillen - ehkä pienen suklaapalan kera. Kirjassa on runsain mitoin hyvää mieltä, ripaus vanhanajan nostalgiaa, mielikuvitusta herättelevä tapahtumapaikka, koko joukko kiinnostavia henkilöitä, vatsanpohjaa kipristävää jännitystä ja hellyyttävää ensiromanssin tuntua. Pilvilinnaan haluaisi oikeasti mennä vierailulle. Istua kirjastohuoneeseen selailemaan menneisyydeltä tuoksuvia kirjoja, käydä pitkäkseen nauttimaan hellivästä kasvohoidosta, nauttia courmet-leipurin taidonnäytteistä salongissa ja loikoilla pehmeän viltin alla kaakaokuppi ulottuvilla ylellisellä rekiajelulla. Siellä olisi mahdollisuus bongata rikkaita julkisuuden henkilöitä, nauttia henkilökunnan tarjoamasta henkilökohtaisesta palvelusta ja osallistua hulppeisiin tanssiaisiin ilotulituksineen kaikkineen.
Mutta miltä Pilvilinnan tulevaisuus näyttää? Onnistuvatko vieraat romuttamaan loputkin hotellin jäljellä olevasta nostalgiasta vai onko se vielä pelastettavissa?
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!