Kävin retkellä Viikin kirjastossa. Pihassa minua tervehti luminen autonrenkaista tehty gorilla. Tunsin itseni turistiksi ottaessani siitä kuvan bussipysäkillä odottavien ihmisten katseiden alla. Suuntasin pikaisesti kulkuni kirjaston ulko-ovia kohti. Sisällä minua kohtasi miellyttävä näky: Hyllyriveittäin kirjoja.
Kuljin hyllyrivien väleissä kunnes katseeni osui tekstiin, joka ilmoitti, että olin päätynyt satuja sisältävälle kirjahyllylle. Päätin, etten tutki hyllyä sen enempää, sillä minulla oli kotona jo odottamassa monia satuja Ajattomia satuja ja tarinoita -lukuhaastetta ajatellen. Kirjahyllystä vasemmalla sijaitsi lasten osasto, joka oli hellyttävän näköinen koristeineen, piirustuksineen ja leluineen.
Pysähdyin tutkimaan dekkarihyllyä, sillä muistin, että olin joitain vuosia aiemmin lainannut nimenomaan tästä kirjastosta lukuisia Agatha Christien kirjoja. Niitä oli edelleen kokonainen rivi samalla paikalla. Nostalgista. Ihmeiden aika ei muutenkaan ollut ohi, sillä lähdin kirjastosta lainaamatta yhtään kirjaa. Minulla kun oli niitä niin paljon jo kotona, ettei sinne ollut varaa kantaa enää yhtään.
Muista kirjastoretkistäni voit lukea aiemmista postauksista.
Kävin ihan pari päivää sitten ensimmäistä kertaa Viikin kirjastossa, kiva sattuma että postasit siitä juuri tänään :) Sama ihme tapahtui minullekin: en lainannut yhtään kirjaa. Niitä on kotona odottamassa jo sellainen pino että epäilen vahvasti, saanko kaikki luettua eräpäivään mennessä.
VastaaPoista